Viiltäjä Jack - Murhamiehen muotokuva

Patricia Cornwell: Murhamiehen muotokuva - Viiltäjä Jack, tapaus selvitetty 
Russell Edwards, Jari Louhelainen : Viiltäjä Jack - kuinka paljastimme murhaajan
Voitto blogiarvonnasta 

Mikä voisikaan olla jouluisempaa kuin kaksi kuvausta parisataa vuotta poliiseja ja suurta yleisöä askarruttaneista murhista? Ainakin aiheella pääsee hyvin irti joulukaaoksesta, ostosruuhkista ja keittiön höyryiävistä puuropadoista.

1800-luvun lopulla viktoriaanista Lontoota järkytti monta raakaa murhaa. Ainakin seitsemän huono-onnista eli pienillä töillä ja prostituutiolla itseään elättävää naista surmattiin erityisen iljettävällä tavalla. Poliisilla oli useita epäiltyjä, mutta ketään ei koskaan tuomittu. Aihe on kiinnostanut monia tutkijoita vuosien varrella ja sen ympärille on kehittynyt varsinainen matkailuinstituutio. Moni on uskonut selvittäneensä murhan ja nämä kaksi kirjaa kertovat kahdesta eri tavasta löytää murhaaja.

Tosin täytyy sanoa, että Patricia Cornwellin kirja muistuttaa enemmänkin hänen romaanejaan kuin varsinaista tutkimusselostusta. Hän keskittyy enemmänkin kuvaamaan oletetun murhaahan elämää, tapoja sekä luonnetta, siinä määrin kuin jo kauan sitten kuolleena olleen miehen luonnetta saa enää selviteltyä. Kirja on myös mielenkiintoinen kuvaus viktoriaanisen ajan Lontoosta, sen tavoista ja ihmistyypeistä, ongelmista ja onnistujista. Selvästä Cornwell on aihettaan tutkinut, mutta aika "mutulta" lähestymistapa kuitenkin vaikuttaa.

Russel Edwardsin kirjoittama kuvaus DNA-tutkimukseen perustuvasta rikostutkimuksesta kuulostaa jo uskottavalta. Hän saa haltuunsa huutokaupassa saalin, jonka oletetaan kuuluneen yhdelle Viiltäjä-Jackin uhreista. Saalissa on tahroja, jotka saattava olla verta. Edwards vie saalin Liverpoolissa työskentelevälle geenitutkijalle (joka sattuu olemaan suomalainen) ja alkaa yksi kenties rikoshistorian jännittävimmistä tutkimuksista, siis kontekstin vuoksi, ei niinkään, että pitäisi teknisiä yksityiskohtia DNA-tunnistuksen osalta erityisen innostavina.

Edwardsin kirjassa kuvataan myös Englantia Viiltäjä-Jackin aikaan, mutta samalla lukija saa käsityksen itse tutkimuksen kulusta. Siitäkään ei puutu jännittäviä käänteitä. Milloin etsitään sukututkimuksen avulla tapahtumiin liittyvien henkilöiden jälkeläisiä, milloin taas joudutaan oikeudellisiin haasteisiin, onpa matkan varrella myös uhkailua ja puhelinkuuntelua. Edwardsin ego valtaa kirjasta jonkin verran tilaa, mutta se on silti mielenkiintoinen ja helppolukuinen kuvaus tieteen eturintamassa, osittain aivan uusilla menetelmillä tehdystä tutkimuksesta, jonka lopputulos ainakin minusta kuulostaa varsin uskottavalta.

Luokittelin nämä tietokirjoiksi, mutta kumpikaan ei varsinaisesti täytä tietokirjan tai tieteellisen artikkelin kriteerejä. Molemmat ovat kuitenkin mielenkiintoista luettavaa ei-fiktion saralla, vaikka jotkut asiat ehkä ovatkin enemmän tosia kuin toiset. Kannatti lukea, Taidan tietää murhaajan...