Oi voi heinäkuuta ja yksi kesäkirjasuositus lisää

Oi ja voi... Lomalla piti rentoutua ja lukea. Lopputuloksena oli tämän vuoden vähiten luettuja kirjoja kuukaudessa. No, syitä olen jo valitellut (ja tunnustanut) aikaisemmin, eli ei niistä sitten sen enempää.

Luin koko heinäkuun aikana vain 5 kirjaa ja niistäkin oli kaksi kevyenpuoleista fantasiaa, joiden lukemiseen ei yhteensäkään tainnut mennä muutamaa päivää kauempaa. Ei niissä lukemisena mitään vikaa ole. Minä tykkäsin kovasti. Itse asiassa R.L.Naquinin kuusiosainen Monster Haven-sarja oli viihdyttävä alusta loppuun saakka. Se ei ottanut itseään liian vakavasti, mutta piti homman kasassa.


R.L.Naquin: Monster Haven -sarjan kolme viimeistä osaa
HelMet Overdrive 

Zoey jatkaa Aegis-työtään ja suojelee yliluonnollisia olentoja ja auttaa niitä pulassa. Sitten alkaa löytyä muita Aegiseja murhattuina ja Zoey joutuu hurjaan kilpajuoksuun sarjamurhaajan kanssa. Lopulta suuri juoni paljastuu, mutta tietäminen ei välttämättä auta yhtään, kun niskaan kirjaimellisesti alkaa satamaan ihmissusia, vampyyreja ja lopulta zombejakin. Viimeisessä taistelussa kohtaavat toisensa viimeinen Aegis ja uusin kaupunkilegendahirviö.

Kuulostaako oudolta, mutta jännän kiehtovalta. Odottakaapas kun listaan kirjojen nimet: Golem in my Glovebox, Demons in My Driveway ja Phoenix in My Future.  Ehdotonta kesäkirjojen aatelia. Kevyttä, muttei päänsärkyä aiheuttavaa höttöä.


Niin, siis...

Kaksi viidestä oli puhdasta viihdettä ja fantasiaa ja kolmaskin itse asiassa menee itse oikeutetusti fantasiakategoriaan. Olen jotenkin onnistunut jättämään väliin Robin Hobbin kirjat, mutta nyt silmiini osui (taas Overdrivessa) hänen uusimpansa äänikirjana. Fool's Assassin oli aivan mahtava kuunneltava, vaikka hivenen järkälemäisenä aiheuttikin pientä sydämentykytystä ja laskuvirheitä kahden viikon laina-ajassa pysymiseksi. Ehdottomasti kuuntelun arvoinen kirja!

Klassikkohaaste osui kuun loppuun, joten kirjankin sain luettua tietysti heinäkuussa. Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan paikkasi aukon sivistyksessäni. Toisen aukon paikasikin sitten teos Aila Meriluodon päiväkirjoista. En varsinaisesti tunne runoilijaa, mutta päiväkirjojensa ilmaisun rehellisyydestä ja raadollisuudesta pidin.


Siinä ne kirjat sitten olivatkin

Teatteriin sentään ehdittiin ja tykättiin kovasti. Isojen poikien ja siskon kanssa nautimme Turun Kesäteatterin Vartiovuoren mäellä esittämästä Aarresaaresta täysin rinnoin.

Loppuloma menikin sitten mökillä ja kotosalla lasten kanssa tuhtatessa. Kelit eivät rantakellimistä oikein hellineet, mutta näytti tuo loma kuluvan siltikin nopeasti. Ehkä tämä töihinpaluu sitten lisää lukemistakin, kun tuo Neiti Fisherin etsivätoimisotkin taitaa piakkoin olla sarjana loppupuolella. Ainakin työmatkat ovat saaneet mainiosti alkuun äänikirjojen kanssa. Juuri kuuntelin kirjan, joka taitaa pompata vuoden parhaimmiston joukkoon ihan lentämällä.

Elokuun teatteri on vielä päättämättä. Ehdotuksia?