Klassikko äänikirjana: Pieni runotyttö

L.M.Montgomery: Pieni runotyttö
Kuunneltavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta 
Lukijana Ritva-Liisa Elivuo

Jep taas äänikirja ja taas klassikko. Tällä kertaa kyseessä on hamasta nuoruudestani tuttu Pieni Runtyttö - samalla tämä on ihan uusi tuttavuus suomalaiselta äänikirjayritykseltä Finore Oy:ltä. Heillä on suhteellisen laaja valikoima klassikoitakin Tsaarin kuriirista juurikin Pieni runotyttö-kirjaan. Se on hienoa. Kaikilla kirjoilla on sama lukija eli Ritva-Liisa Elivuo - tämän hienoudesta en sitten olekaan aivan varma.

Äänikirjassa lukijan ääni, sen sävy ja käyttötaito vaikuttavat kuuntelukokemukseen äärimmäisen paljon. Ritva-Liisa Elivuo on varmasti taitava lausuja, mutta lukijana hänellä on ehkä hivenen paatoksellinen tyyli, joka yhdistettynä vähän vanhempaan naisääneen saattaa vaatia pientä tottumista. Ainakin minulta se vaati. Pieni runotyttö on tyyliltään hänen ääneensä aika sopivakin, mutta en ole ihan varma Tsaarin kuriirista... Pitänee kokeilla joskus, miten käy.

Mitä itse tarinaan tulee... no, se on juuri niin ihana kuin muistinkin. Pieni Emilia jää orvoksi ja päätyy arvan kautta täti Elisabethin hoiviin. Täti on ankara ja omaa melko lyttäävät lapsenkasvatusperiaatteet, mutta onneksi on lempeä Laura-täti ja kiltti Jimmy-serkku ja tovereiksi löytyvät rakkaat ystävät. Lisäksi Emilialla on kirjoituksena, joihin hän purkaa mielipahansa ja hehkuttaa ilonsa. Hänen on aivan pakko kirjoittaa, sillä suunnitteleehan hän tulevansa isona kuuluisaksi naisrunoilijaksi.

Jo pelkästään tuo sana naisrunoilija kertoo aikakautensa asenteita heijastavasta tarinasta. Joskus nuorena minua vähän ärsytti, kun tyttöjen piti olla niin tyttöjä ja luokkaerot olivat kirjassa niin häiritsevästi esillä, mutta näin aikuisempana sitä toteaa L.M.Montgomeryn itse asiassa kirjoittavan melkein naisasiatekstiä. Elisabeth-täti on vahva persoona, eikä häntä komentele kukaan mies. Emilia ja Ilse suunnittelevat itselleen tulevaisuutta runoilijana ja lausujana (näyttelijä?), jotka eivät kuitenkaan tainneet olla niitä hyväksytyimpiä ammatteja naisille. Ehkäpä tämän kirjan kautta ovat jo aikoinaan monet tytöt oppineet unelmoimaan ja kurkottamaan korkeammalle kuin mitä ympäristö olisi odottanut. Toki tytöt edelleen pitäytyvät aika naisellisiin toiveisiin, eipä kummallakaan ole esim. tieteellisiä kunnianhimoja, mutta kyse onkin tietysti nimenomaan runotytöstä.

Pieni runotyttö sopi hyvin kuunneltavaksi samalla, kun katselee herkän valkoiseksi ja samalla niin ylettömän ja uhkarohkean runsaaksi muuttuvaa syyshortensiaa. Tuo on minun suosikkini jo ihan sen takia, ettei se suostu taipumaan järjen sanelemaan vaatimattomuuteen vaan joka vuosi kukkii yhä uhkeammin sateiden uhallakin. Saa nähdä pysyvätkö edes jotkin kukat pystyasennossa nyt sadekelien saapuessa.