Ikävä matkalle

Kyllikki Villa : Vanhan rouvan lokikirja
Luettavaksi (kuunneltavaksi) Elisa Kirjalta 

Jos jokin kirja sopii ääneen luettavaksi, niin matkapäiväkirja. Erityisesti tämä pätee silloin, kun matka on jo alunperinkin saneltu muistiin. Marja-Liisa Márton lukee Kyllikki Villan muistiinpanot tämän yli seitsemänkymppisenä tekemältä Etelä-Amerikan matkalta ja tekee mahtavan hyvää työtä. En tietenkään tunne kirjailijaa millään tavalla, mutta saatoin kuunnellessani hyvin kuvitella hänet istumaan laivan sängylle sanelukone kädessään kertomaan ajatuksiaan sille matkan ainoalle puhekumppanille, jonka kanssa saa puhuttua suomeksi.

Vanha rouva ei tosiaankaan matkustanut sovinnaisesti. Lentokoneiden ja nopeiden yhteyksien aikakaudella Kyllikki Villa jatkoi jo vuosikymmeniä suosimaansa rahtilaivamatkustamista. Matka Chileen ja takaisin vei yli 4 kuukautta, eikä perillä kuitenkaan oltu kuin muutama päivä. Tätä kirjaa kuunnellessa sitä todella tajuaa, mitä tarkoitetaan sanottaessa, että matka on päämäärää tärkeämpi.

Tässä kaikkien kiireiden ja perheen hulinan keskellä sitä kahdehtii mahdollisuutta vain lukea, loikoilla ja pohtia omaa elämäänsä. En tosin ole ihan varma, selviäisinkö lopulta erossa perheestäni 4 kuukauden aikaa pelkästään parilla faksilla, mutta ihan juuri nyt olisin valmis lähtemään ja sulkeutumaan laivan hyttiin kirjojen kera. Houkutteleva ja samalla vähän pelottava mahdollisuus.

Laivan suljetussa maailmassa sitä joutuu kohtaamaan paitsi laivamatkan satunnaiset epämukavuudet ja tylsyyden, myös itsensä. Kun ei ole jatkuvia häiriötekijöitä, (joista yksi tuossa vieressä laulelee eikä suostu menemään nukkumaan), niin joutuu tosissaan miettimään omaa oloaan ja olemustaan. Niin joutui myös Kyllikki Villa ja lukijakin tulee tutuksi kello viiden masennuksen, ikääntymiseen tuomien hankaluuksien ja tiukan itsekriittisen pohdiskelun kanssa. Välillä sitä tulee mieleen, että onpas tuossa valittava vanha akka, mutta sitten kirjailija toteaa niin itsekin ja ryhtyykin miettimään kielien vaikutusta identiteettiin tai uskonnollispoliittisten asenteiden näkymistä pöytäkeskustelussa.

Minä nautin kirjan rytmistä, matkanteon hitaudesta. Siinä oli jotain hyvin rauhoittavaa. Samalla oli mukava tutustua mielenkiintoisen ihmisen ajatuksiin. Ei sitä joka päivä kohtaa maailman meriä seilaavaa mummoikäistä rouvaa, joka tuntee rahtilaivat nimeltä ja on kolunnut satamia maapallon joka puolella. Oli myös mielenkiintoista tutustua laivojen touhuihin ja elämään, itselleni täysin vieraaseen maailmaan, sekä tietysti myös samoihin laivoihin osuviin matkatovereihin, joita Kyllikki Villa kuvaa elävästi ja arvostaen.

Kyllikki Villalta on ilmestynyt toinenkin lokikirja. En vain ainakaan vielä löytänyt sitä äänikirjana. Jotenkin tuntuu siltä, että tällainen kirja pitäisi nimenomaan kuunnella.

luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta