Millaista kesälukemista ja uusi suomalainen historiallinen dekkari

Virpi Hämeen-Anttila : Yön sydän on jäätä
Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjan kesäkirjakampanjasta 

Kirjat ja kesä kuuluvat ehdottomasti yhteen, mutta millaiset kirjat ? No dekkarit tietysti tulevat mieleen ja vietetäänhän nyt dekkariviikkoakin. Huomaan myös usein tarttuvani kesäisin historiallisiin romaaneihin ja toki rantalukemiseksi käy kaikenlainen romanttinen viihde.

Myös kirjan muodolla on väliä. Huomaan säästeleväni sähköisiä kirjoja vähän sillä silmällä, että "Kobo" on kevyt ja vie vähän tilaa matkatavaroissa. Samoin olen jo suunnitellut äänikirjavalikoimani puhelimeen, kun tuossa piakkoin lähdetään autolla Saksan halki Etelä-Ranskaa kohti. En pysty lukemaan mitään autossa ilman, että pahoinvointi iskee, mutta äänikirja toimii.

Virpi Hämeen-Anttilan uutuus Yön sydän on jäätä osuu kesäkirjakriteerien listalla aika moneen kohtaan (ja sopi erityisen hyvin alkukesän ei-loman dekkarinhimoon)

Ensinnäkin dekkarit - Juu, kirjassa selvitellään murhaa ja poliittisen juonittelun kiemuroita, kun vesitornista löytyvä ruumis ohjaa vapaa-ajallaan rikoksia poliisin apuna selvittelevän Karl Axel Björkin ja hänen poliisina työskentelevän lapsuudenystävänsä Martin salaseuran jäljille. Kerrankin muuten myös poliisin ja amatöörisalapoliisin välillä on tasapaino. Kumpikin on fiksu omalla tavallaan.

Historialliset romaanit  - Juu, kieltolain aikaan sijoittuva tarina kuvaa aikakautensa Helsinkiä varsin taitavasti. Terästetyt teet ja pirtusalakuljettajien jahti pitkin Helsingin öisiä katuja ovat ehkä kliseitä, mutta niiden lisäksi käsitellään jonkin verran myös kulttuurielämää sekä tietysti aikakauden lähihistorian vaikutusta eri ryhmittymien ja ideologioiden väleihin. Rajan takana kuohuu kapina vallankumouksen voittajia vastaan ja sen laineet lyövät myös Suomen rannoille.

Romanttinen viihde - no, tähän kohtaan en taida ruksia pistää vaikka pieniä romantiikanväreitä ilmassa kulkeekin aina välillä. Päähenkilön ympärillä liehuu useampiakin ihastuttavia naisia viattomista aatelisneideistä aina kohtalokkaisiin vakoojattariin saakka. 

Historiallinen dekkari on yksi lemppareistani kirjallisuudenlajien joukossa. On mielenkiintoista seurata sekä ratkaistavan rikoksen juonenkäänteitä että niiden suhdetta aikakauden tapoihin ja tapahtumiin. Toisinaan kuitenkin tuntuu, että historiallisten yksityiskohtien, henkilöhahmojen rikkauden ja dekkarin juonenkuljetuksen kiemuroiden yhteispelin pitäminen kasassa ei ole ihan helppoa. Yön sydän on jäätä -kirjakin hieman kärsii sekavuudesta ja rönsyilystä, kun toisaalla on tarve rikkaaseen miljöökuvaukseen ja toisaalla pitää saada rikokselle motiivi ja selvitettävissä oleva tapahtumaketju. Tuntuu, että tässä on kirjaan ympätty ehkä vähän liikaakin kaikkea. 

Minua myös hieman häiritsi se, miten selvästi kirja on sarjan aloitusosa. Tarina jäi vähän kesken ja muutenkin osa tapahtumista tuntui olevan olennaisen juonen kannalta vähän ylimääräisiä, vain petaamassa jatkoa. Henkilöhahmojakin kai oli noin paljon vain siksi, että saadaan useamman kirjan yli meneviä kiemuroita. Toisaalta petauksen ymmärtää, mutta kirjasta olisi varmasti saanut kompaktimman ja napakamman keskittymällä yhteen osaan ja juoneen kerralla. 

Noiden mutinoiden jälkeen täytyy silti sanoa, että luin kirjaa mielelläni. Tuo napisemani henkilöhahmojen rikkaus myös teki kirjasta mielenkiintoisen, varsinkin kun hahmojen kautta käydään läpi suurin piirtein koko yhteiskunta ja lukija saa ymmärryksen 1920-luvun luokkajaoista ja elämäntavoista monelta kantilta. Ehkä kirja kannattaakin lukea enemmän historiallisesta kuvauksesta nauttien kuin varsinaisena dekkarina ja voihan olla, että virkamies Björk pääsee vielä vauhtiin dekkarinakin - nyt kun ensimäinen murhakin on selvitetty. 

Björk muuten näyttää lainanneen aika paljon eräältä klassikkoetsivältä. Tuliko kellään muulle samanlaisia mielleyhtymiä ja arvaatteko, ketä ajattelen ? 

Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjan kesäkirjakampanjasta