Ruokaa romaaneista V

 

"Where is she now, and what could she be doing ? Does she still belong to the Society of Witnesses ?"

Ei, minulla ei ole lukujumia vaikka kirjapostaukset ovatkin harventuneet. Minä olen kiikissä Murakamin rinnakkaistodellisuudessa 1Q84 enkä edes osaa kaivata pois.

Kiehtovassa tarinassa jännittävää on taas kerran, kaksoiskuun ja "pikku ihmisten" lisäksi, myös ruoan rooli - Tiedän, edellinenkin "Ruokaa romaaneista" oli Murakamia, mutta tätä nyt ei vaan voinut ohittaa. Koittakaa kestää.

Toisen kirjan neljännessä luvussa Tengo muistelee kohtaamistaan Aomamen kanssa. Muistot limittyvät käyntiin supermarketissa.

"What reminded him of Aomame was buying edamame in the supermarket." 

(Aomame tarkoittaa vihreitä herneitä...)

Ruoanlaiton lomassa ajatukset pohtivat kymmenvuotiaiden kohtaamisen miltei kohtalonomaista vaikutusta Tengon elämään ja ajatuksiin.

"Why has that skinnyt little ten-year-old girl stayed in my heart all these years ? She came over to me after class and squeezed my hand without saying a word. That was all."

Itsetutkiskelu jatkuu höyryävän ruokalautasellisen ja olutpullollisen ääressä.

"Really, isn't that something! How many years will it take me to reach full maturity at this rate ?"

Syvällisen pohdinnan ja muistelun ohessa Murakami antaa meille kokonaisen reseptin katkarapuwokille. Ihan noin ohimennen.

Resepti näytti herkulliselta tarinassa luettuna. Oli ihan pakko kokeilla, saako sitä seuraamalla myös reaalimaailmassa lautaselle jotain hyvää. Ainakin aineslista kuulosti lupaavalta... selleriä, sieniä, sakea... Isännän mielestä pelkällä wokilla jää nälkä, joten keitimme lisäksi pikkuisen udon-nuudeleita.

Tuoksu oli huumaava. Maku oli taas jotain uutta. Viimeisen haarukallisen puikollisen (voiko noin sanoa?) jälkeen mielessä kävi, että olisi sitä voinut syödä vieläkin enemmän. Herkullista.


Tengon Wokki Aomamea muistellessa

Ota pussillinen Edamame-papuja ja riivi ne kuoristaan. Hiero niihin suolaa ja tiputa kiehuvaan veteen. Anna kiehua muutaman minuutin ajan.

Hienonna tuoretta inkivääriä runsaan ruokalusikallisen verran (voit tietysti laittaa enemmänkin, jos erityisesti pidät inkivääristä). Siivuta pari sellerinvartta ohuiksi puolikuiksi, pilko paketillinen siitakesieniä. Silppua kiinalaista persiljaa. (Meiltä tosin löytyi vain ihan tätä suomalaista silopersiljaa, mutta hyvin sopi sekin.) Sulata paketista syöjien haluama määrä raakoja kuorittuja tiikerikatkarapuja. Meillä varattiin 5 per nuppi.

Lorauta pannuun seesamiöljyä ja anna inkiväärin muhia muutama minuutti hiljaisella lämmöllä.  Lisää selleri ja sienet ja nosta samalla lämpö korkeaksi. Lisää hitunen suolaa ja pippuria. Kun kasvikset alkavat näyttää suht kypsiltä, lisää tiikerikatkaravut. Niiden punastuttua lorauta joukkoon pieni lasillinen sakea ja pari ruokalusikallista soijaa.

Tarjoile wokki edamame-papujen kanssa. Ripottele päälle vielä persiljaa. (Niin, ja erityisen nälkäiset voivat tietysti syödä tämän myös nuudeleiden kera, mutta se riittää kyllä kevyeksi lounaaksi ihan sellaisenaan.)

Tengo joi ruokajuomaksi olutta, meillä oli vettä.