Tässä eräänä päivänä pihistelyviikolla kävi niin, että äiti huomasi kaupassa käydessään sika-nautajauhelihan olevan tarjouksessa. Siis, euron paketti. Hetken itsensä kanssa taisteltuaan ja saatuaan uskoteltua mielessään, ettei yksi kerta suojakaasuun pakattua nyt niin kamalaa ole, lähti pari pakettia mukaan. Olihan se halpaa...
Niin, tuohon suojakaasuun ei meidän perheessämme oikein ole uskottu sen jälkeen, kun possun sydäntä suurena herkkuna pitävät kissat eivät suostuneet ensimmäisen kerran haistettuaan edes maistamaan kyseistä tuotetta suojakaasupakkauksesta otettuna.(toim.sivuhuom.)
Äidin mielessä väikkyi telkkarista bongattu lihapateen ohje. Se näytti niin helpolta. Sekoitetaan vaan jauhelihaa ja maksaa ja leivänmuruja ja kananmuna ja mausteita ja pistetään uuniin vesihauteeseen. Niin siis tehtiin illalla päivän päätteeksi.
Lopputulos oli aika kaukana Laura Calderin hienostuneesta pateesta laakerinlehtikoristeineen, vai mitä sanotte tuosta ?
Tarkemmassa analyysissa tuli keksittyä useampikin asia, jotka tässä valmistusprosessissa menivät pieleen.
Ensinnäkin leivänmuruja oli varmaan liian vähän. Siitä vähän turhankin kiinteä koostumus. Toiseksi, näin jälkikäteen ajatellen, patee kai pitäisi peittää uuniin laitettaessa ? Kolmanneksi, uuni taisi olla hiukan liian kovalla. Niin, ja uutta reseptiä lienee parasta kokeilla levänneenä eikä pitkän päivän viimeisenä hommana puoliunessa. Voisi ajatus kulkea noiden edellisten juttujen kohdalla vähän paremmin.
Koska maku kuitenkin oli lupaava niin taidetaan kokeilla uudestaan vielä ennen joulua. Hyvä leipä, maustekurkut ja patee kun kuuluvat ainakin tämän äidin herkkuihin. Tähän siis palataan vielä, eikä anneta periksi.
Vinkit ovat tietysti tervetulleita :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti