Ihan kevyeksi dekkariviihteeksi tätä kirjaa ei kuitenkaan voi luokitella. Teemoiltaan se on vähän synkempi kuin jotkut aikaisemmin lukemani Leonit. Kanavasta löytyneen pienen tytön kuoleman selvittely tuo esille nurjia puolia sekä pakolaisten elämäntavoista, heitä auttavista henkilöistä että myöskin hyvin toimeentulevien venetsialaisten moraalista. Lisäksi kyseenalaistetaan jopa poliisilaitoksen moraali ja integriteetti. Loppuratkaisu jättääkin vähän pahan maun suuhun ja eniten käy sääliksi pientä uhria. Tuntuu, ettei hänestä välitä kukaan muu kuin hänet kanavasta onkineet poliisit ja hekin olosuhteiden pakosta vain hetkellisesti. Päällimmäisenä jää mieleen ihmisen voimattomuus. Mitään ei voi tehdä vaikka haluaakin auttaa. Haasteet ovat liian suuria ja tapahtumien kulkuun vaikuttavat vastavoimat liian voimakkaita.
Taattua laatua kuitenkin dekkarien ystävälle. Halu matkustaa Venetsiaan lisääntyi taas hiukan, huolimatta sen toimimisesta synkkien tapahtumien taustana...
Tästä kirjasta olisi voinut kirjoittaa enemmänkin. Jääköön kuitenkin tällä kertaa tähän, ettei tule liikaa juonipaljastuksia. Muutenkin ovat arvioni jääneet viime aikoina vähän lyhyemmiksi. Ei oikein energia riitä syvällisempiin sepustuksiin.
Mitenkäs minulta on tämä jäänyt kokonaan huomaamatta? Luulin ostavani kaikki Leonin ilmestymisjärjestyksessä, mutta hyvä kun hoksasin, että seuraavalla Suomen matkalla on etsiskeltävää. Juonet eivät näissä Leoneissa ole kummoisimmasta päästä, mutta minä tykkäänkin melkein enemmän kaikesta muusta. Jotkut (erityisesti etelä-italialaiset hahmot) jäävät vähän stereotyypoisiksi, mutt Guido Brunetti on kyllä niin osuvasti kuvattu pohjois-italialainen mies kuin olla ja voi. Sitä paitsi on aina hauska lukea muiden Italiassa asuvien ulkomaalaisten näkemyksiä Italiasta. Itsellä tuleekin tänä vuonna 15 vuotta Saapasmaassa täyteen :)
VastaaPoistaGuido Brunetti on juuri sellainen, joksi italialaismiehen kuvittelisin... Hauska kuulla, että kuvaus osuu "paikallisenkin" mielestä :-)
VastaaPoista