Voiko olla dekkaria ilman verenvuodatusta, ruumiita ja aseita ? Voi toki. Sen opin McCall Smithin Mma Ramotswen etsivätoimistosta. Tosin tämän kirjan olisi ehkä voinut luokitella myöskin viihteeksi. Lempeää luettavaa kuitenkin, kun seuraa Botswanan Naisten etsivätoimisto nr 1:n toimia.
Olin toki kuullut kirjasarjasta aikaisemminkin, mutta vasta nyt, Suomalaisen alennysmyynnin löytöjen myötä, tartuin itse kirjaan. Eikä harmita. Ennakkotietojen perusteella pelkäsin, että tarina jää vähän lässytykseksi, mutta ei toki. Mma Ramotswen ja Mma Makutsin henkilöhahmot ovat rikkaita ja särmikkäitä ja heidän pohdintonsa herättävät myös omia ajatuksia. Mma Ramotswen ottotyttären rampautumisella rahastava lääkäri ja se, miten rahanmeno ei oikeastaan ottovanhempia edes harmita, kuvaavat vanhemmanrakkauden voimaa yli itsekkyyden.
Etsivätoimistoon saapuvat nimettömät uhkauskirjeet sekä asiakkaan tarve löytää perheensä lisäävät mahdollisuuksia ihmisluonnon tutkimiseen, mikä onkin Mma Ramotswen lempipuuhaa. Tutkimukset suoritetaan perinteisellä etsivän jalkatyöllä ja lukijakin pääsee kurkistamaan Botswanan tapoihin.
Eihän tämä mitään suurta maailmankirjallisuutta ole, mutta tekee hyvää lukea tarinaa, jossa kyynisyydellä ei ole sijaa. Tulee itsellekin hyvä mieli.
Minäkin pidän näistä Mma Ramotswe kirjoista välipalakirjoina, koska ne ovat niin leppoisia ja kivoja luettavia:)
VastaaPoistaLeppoisa hyvänmielenkirja, loistava määritelmä!
VastaaPoista