Ranskattaren ruokavuosi on täynnä järkevää asiaa höystettynä turhankin hyvällä itsetunnolla ja ranskattarien ihannoinnilla. Ranskalaisen miehen kanssa naimisissa olevana voin nimittäin kertoa, että Ranskasta löytyy ylipainoisia naisia eli väite sitä, etteikö heitä olisi, on ihan potaskaa. Lisäksi olen kohdannut monia ranskattaria, jotka pitävät painonsa kurissa ihan jollain muulla kuin tämän kirjan julistamalla kohtuuden ihannoinnilla ja hyötyliikunnalla. Kahvi ja savukkeet taitavat olla edelleenkin aika monen ranskattaren hoikkuuden taustalla ja sitä ruokavaliota ei taida voida sanoa terveelliseksi parhaalla tahdollakaan, puhumattakaan sen aiheuttamasta kärttyisyydestä.
Ylläoleva urputukseni ei kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa, että kirjassa puhutaan ihan asiaa. Kohtuullinen herkuttelu ja vuodenaikojen ja sesonkien kunnioitus auttavat tosiaan tasapainoiseen elämään. 50% säännön soveltaminen ei tekisi minullekaan pahaa ja taidankin yrittää sitä hiukan noudattaa ainakin niin kauan kuin muistan. Sääntöhän tarkoittaa sitä, että katsoo normaalia annostaan, syö siitä vain puolet ja pysähtyy sitten miettimään, että eikös jo riittäisi. Useimmiten vastaus lienee kyllä - ainakin minulla.
Lukukokemuksena tämä oli ihan ok. Teksti on helppolukuista, vaikka listojen luetteleminen varsinkin lopussa kävi vähän puuduttavaksi. Luen mieluummin aiheesta edelleenkin alan lehdistä (esim. Glorian ruoka ja viini tai englantilainen Delicious) pienempinä annoksia pidemmän ajan kuluessa. Kyseisten lehtien reseptit myöskin hakkaavat mielestäni kirjan vastaavat mennen tullen, vaikka pari ihan kokeiltavaa löytyikin.
Myös Salla oli lukenut juuri tämän kirjan ja kirjoittanut siitä blogissaan. Aika lailla samanlaisia ajatuksia oli herättänyt hänessäkin :-)
Linkki Sallan lukupäiväkirjan arvosteluun tästä kirjasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti