Lisää kirjastoseikkailuja

Jostain syystä tunnun törmäävän nyt jatkuvasti kirjastoon joko kirjojen tapahtumapaikkana tai muuten tiukasti tarinaan liittyvänä. Ensin luin kirjastonjohtajan murhatutkimuksista useamman osan verran ja nyt huomasin edenneen kolmen kirjan verran maailmojen keskellä agenttien avulla kirjoja keräävästä kirjastolaitoksesta.

Genevieve Cogman: The Invisible Library, The Masked City, The Burning Page  

Irene on "kirjastonhoitaja-vakooja". Kirjastonhoitaja siksi, että hänen tehtävänään on kerätä kirjoja maailmojen välillä sijaitsevaan kirjastoon ja välillä huolehtia niistä myös jossain kohdalle osuvista rinnakkaistodellisuuksista. Vakooja siksi, että... no, vähän samoista syistä. Kukaan ei saisi tietää kirjaston olemassaolosta ja kirjoja haetaan toisinaan parhaaseen agenttimalliin.

Kirjojen asetelma siis on herkullinen kirjoista pitävälle. Kukapa ei kokisi kirjojen luovan yhteyksiä erilaisten maailmojen välille. Genevieve Cogman on myös onnistunut käyttämään perinteisiä malleja järjestyksen ja kaaoksen välisen tasapainon tai sen puuttumisen vaikutuksista mielenkiintoisella tavalla. Keijut (Fae) ovat kaaoksen sydämessä ja elävät vain itselleen ja tarinoilleen. Toisessa ääripäässä on lohikäärmeidn äärimmäisen järjestyksen olemus. Kummatkaan kansat eivät voi tietenkään sietää toisiaan ja taistelu tasapainottelevista maailmoista luo poliittisia jännitteitä, joiden välillä neutraaliksi julistautuva kirjasto puolestaan taiteilee.

Irene saa seurakseen lohikäärmeprinssiin, joka halajaa kirjastonhoitajaksi ja päätyy todellisuuteen, jossa viktoriaaninen Englanti tuo hänen seurakseen myös ikonista kirjallista hahmoa hämäävästi muistuttavan yksityisetsivän. Jäykät kuninkaalliset, roistoja jahtaava etsivä, ihmissusijengit ja piilostaan ilmaantuva kirjaston arkkivihollinen pitävät huolen vauhdista ja vaarallisista tilanteista.

Tykkäsin. Tämä oli taas vähän erilaista viihdefantasiaa. Huomaan aina innostuvani, kun vastaan osuu maailmankuvassaan uudella tavalla vanhaa hyödyntävää tai raikkaasti jotain itselleni uutta tuovaa fantasiaa. Irenen seikkailuissa oli paljon tuttua tasapainon ylläpidosta alkaen. Tosin en muista ihan lähiaikoina lukeneeni kaaoksen ja järjestyksen välisestä sodasta, vaikkei se tietysti ihan uniikki ajatus olekaan. Lohikäärmeprinssi oppipoikana oli virkistävä poikkeus, eikä ajatus kaaoksesta vahvistamassa kirjallisuuden ja tarinoiden luomia stereotypioita myös "todellisessa" elämässä ole sellaisenaan tuttu.

Romantiikkaakin kirjoista tietysti löytyy, mutta sekin virkistävällä tavalla sivuosassa. Lisäksi kyse on osittain puhtaasti fyysisestä vetovoimasta ja henkilöhahmot suhtautuvat seksiinkin riemastuttavan vapaamielisesti (ainakin osa heisät). Missään tapauksessa rakkaustarinat tai eroottiset kohtaukset eivät tässä kirjassa ole suuressa osassa, mikä on kiva juttu. Nyt ne vain kulkevat pienenä juonteena keskellä laajempaa kudelmaa ja lukija voi keskittyä kokonaisuuden hahmottamiseen.

Piristävää, viihdyttävää ja kaikin puolin kesäkirjaksi sopivaa "kirjastofantasiaa".

Espoota edemmäs ravintolaan?

Vielä muutama vuosi sitten oli Espoon ravintolatarjonta... no... kapeahko. Joitain valopilkkuja lukuunottamatta ei pahemmin ollut paikkoja, jonne olisi halunnut lähteä lasten kanssa juhlistamaan vaikka kesäloman alkua. Tietysti perinteiset Haikaranpesä (vesitornissa), Haukilahden paviljonki ja ilmeisen kehuttu Tapiolan Kylä olivat tarjolla, mutta valikoima oli kuitenkin kapea verrattuna viime aikoina tapahtuneeseen laajentumiseen.

Mekin olemme jo lasten kanssa ehtineet peräti kahteen paikkaan.

Popomaman Dim Sum 

Iso Omenan remontit ja laajentuminen toivat kertaheitolla uusia ravintoloita kokeiltaviksi. Joukossa ovat tietysti pakolliset pikaruokalat, mutta ilahduttavasti on tarjolla myös vähän erilaisempaakin. Perjantain elokuvaillan päätteeksi menimme koko perhe kokeilemaan Popomaman Dim Sum - tarjontaa, eikä se ollutkaan yhtään hullumpaa.

Dim sumit ovat pieniä höyrytettyjä tai friteerattuja suupaloja. Varsinkin rapunyytit ja possunyytit saivat peukutuksia. Pojat maistelivat myös paistettuja nuudeleita. Kaikki söivät innokkaasti ja tyytyväisinä annoksensa.

Palvelu oli ystävällistä ja ruoka tuli nopeasti. Tosin nopeuteen saattoi myös vaikuttaa kesäperjantain vähäinen asiakasmäärä. Toivottavasti kyse oli tosiaan kesäperjantaista eikä yleisestä tilanteesta. Olisi meinaan kiva, jos tarjonnassa säilyisi muutakin kuin hamppareita ja pizzaa.

Kysyin tarjoilijatytöltä myös takeaway-mahdollisuutta ja sellainen kuulemma on, eli kannattaa pistää korvan taakse niitä päiviä varten, kun kokkaaminen ei kertakaikkiaan innosta.

Muutama muukin mielenkiintoinen ravintola näyttää käytävältä löytyvän, joten ehkäpä sittenkin käymme Iso Omenassa vielä tulevaisuudessakin huolimatta raivostuttavista ja ihan liian usein toimimattomista parkkijärjestelyistä.

Tapiolan Sandro

Tapiolan ravintolatarjontaa tuli ilahduttavasti täydentämään Sandron sivuliike. Jo neljäs Sandro pääkaupunkiseudulla saa varmasti lämpimän vastaanoton myös Espoon suunnalla.

Kävimme kokeilemassa noin viikkoa avajaisten jälkeen ja talo oli ihan täynnä. Harmi vaan, että keittiö ei ollut vielä ihan täydessä valmiudessa. Lähipöydissä nimittäin odoteltiin ruokaa meidän tullessamme ja vielä kun lähdimme. Puolitoista tuntia oli kuulemma jo kestänyt.

En tiedä, missä vika oli. Lienevätkö tilaukset menneet sekaisin. Me nimittäin saimme ruokamme nopeasti ja olimme muutenkin palveluu oikein tyytyväisiä. Toivottavasti alkukankeuden myötä myös yleisempi palvelutaso tasaantuu ja paranee.

Ruoka oli Sandromaisen runsasta ja herkullista. Annokset olivat sanalla sanoen jättimäiset. Makua riitti joka suupalaan ja koko perhe hyrisi tyytyväisyydestä. Varsinkin kuopus oli onnessaan ja se tietysti takaa jo koko perheen ravintolakokemuksen perusonnistumisen. Kuusivuotias kun osaa aika tehokkaasti pilata illan muiltakin, jos jokin harmittaa.

Pidin myös Sandron sisustuksesta. Jos Popomama oli itämaisen yksinkertaistettu, oli Sandrossa väriä ja raikkautta ja silmäniloa. Ainoa pieni miinus olivat korkeat selkänojattomat jakkarat ruokapöydän vieressä. Pidempään istumiseen ne nimittäin eivät ole ainakaan minulle tarpeeksi mukavat.

Kaikkiaan tykkäsimme molemmista ravintolakokemuksistamme eikä kummankaan paikan lasku ollut kohtuuton. Viiden hengen perhe söi alle 130 eurolla vatsansa täyteen. Eihän se halpaa ole, mutta suhteessa kuitenkin ihan ok hintatasoa. Hinta-laatusuhde oli kummassakin paikassa kohdallaan.


Nämä siis olemme bonganneet ja kokeilleet. Onkos muilla Espoolaisilla omia suosikkeja ? 

Niin, ja mikä mielestänne tekee lähiravintolasta vierailun arvoisen? Siis muu kuin se läheisyys? 

Kirjabloggaajan kesäaakkosia A-G

Lasi GT:tä käteen ja pohtimaan kesäaakkosia 

Silmiini osui jonkin englanninkielisen kirjabloggaajan kehoitus viihdyttää lukijoita erilaisilla listoilla, mitä henkilökohtaisemmilla sen parempi. No, en minä tiedä tuosta viihdyttävyydestä, mutta ajatus kesäaakkosista alkoi kiehtoa.

Mitenkähän vaikeaa kesäaakkosten luominen olisi? Tässä nyt alkua, katsotaan, mihin kesän aikana vielä päädytään. 

Niin, ja tätä listaahan saa sitten omia itselleen ihan kuka vaan. Pyytäisin vain, että käytte kertomassa, mikäli listaa ryhdyitte rustaamaan, että pääseen kurkkimaan. Voi vastata samoihin kysymyksiin tai luoda ihan omat aakkoset! 

Kirjabloggaajan kesäaakkoset : 

A=Alku eli miten satuit aloittamaan bloggaamisen? 

Aloitin vuonna 2007 ruokablogilla - tarvitsin paikan, jonne pistää reseptejä muistiin. Sitten 2010 alkoi tehdä mieli blogata muustakin ja aloitin kirjablogin. Sillä tiellä ollaan edelleen, vaikka blogielämään onkin käänteitä riittänyt. Lähinnä olen soutanut tuolla ruokaa - kirjoja akselilla edestakaisin. 

B= Books eli luetko suomen lisäksi englanniksi tai muillakin kielillä? 

Luen useimmiten kirjoja suomeksi tai englanniksi. Yritys olisi kova lukea myös ranskaksi kielitaidon ylläpitämiseksi, mutta jostain syystä tuo tuntuu olevan vaikeaa. Jos oikein olisin ahkera, lukisin myös ruotsiksi, vaikka se taitaisi nykyään mennä enemmänkin sanakirjaselailuksi.

C= Onko suomeksi jotain C:llä alkavaa sanaa? Minun mieleeni tulee vain Cook. 

Cook eli kokata tai kokki. Toinen rakas harrastukseni. Tästä juontuu mieleen myös yksi lempparigenreistäni eli keittokirjat. Niitä meiltä löytyy ahkerasta kierrätysyrityksestä huolimatta. 

Vaatimukseni hyvälle keittokirjalle ovat kovat. Pelkkä reseptilista ei riitä. Pitää olla teema, lukemista eli joko historiaa tai muuta jutustelua reseptien takaa sekä tietysti reseptien pariin houkuttelevat tai muuten tarinaa tukevat kuvat. 

Blogista löytyy myös Kuukauden keittokirja sarja, joka tosin nimestään huolimatta ei ole kovin kuukausittaiseksi osoittautunut. 

D= Donitsi, Dinosaurus, Dorka, Disko, Dubattu - Kuka sinulle kertoo D:llä alkavia sanoja, kun et itse muista? 

Minä kysyin apua lapsilta. Minulla siis on kolme poikaa (14,12 ja 6) ja tuollainen lista tuli takaisin kuin pyssyn suusta. Äitiään fiksumpia ilmiselvästi. Sitä tosin jäin ihmettelemään, mistä 6v tuon disko-sanan oikein on oppinut. 

Löytyy meiltä talosta isäntäkin, mutta hänet jätin tämän harjoituksen ulkopuolelle ihan tarkoituksella. D-sanoja olisi varmaan löytynyt pitkä lista, mutta todennäköisesti väärällä kielellä. Hän kun sattuu olemaan ranskalainen ja meillä onkin ranska toisena kotikielenä. Siksi niitä kirjojakin pitäisi kyseisellä kielellä vähän treenin vuoksi lukea. 

Dubattu-sanaa meillä muuten onkin viime aikoina ahkerasti käytetty. Pojat ovat innostuneet elokuvista. Itselleni kyseinen taidemuoto on vähän vieraampi. Maltan paremmin keskittyä tiiliskivikirjaan kuin parin tunnin elokuvaan. 

E= E-kirjat. Luetko ekirjoja? Äänikirjoja? Miksi ? 

Minä olen tykästynyt e-kirjaformaattiin. Lukulaitteeni Kobo on toiminut hyvin jo monta vuotta ja erityisesti pidän mahdollisuudesta suurentaa kirjasimia - sitä enemmän, mitä kovemmin ikänäkö iskee. 

Toki tykkään painetuistakin kirjoista. Onhan perinteisessä kirjamuodossa aina vaan jotain taikaa.  

Äänikirjatkin ovat ihan huippujuttu. Niiden avulla ei lukemista tarvitse lopettaa vaikka lähtisi ulos tai tiskaisi tai silittäisi tai haluaisi laittaa silmät kiinni lepäämään. 

F= Faarao eli Sinuhe egyptiläinen. Oletko lukenut? Mitä tykkäsit? 

Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen on suuri suosikkini jo vuosien ja taas vuosien takaa. Jossain vaiheessa luin sen vähintään kerran kesässä. 

Jokin aika sitten tulin kuunnelleeksi Sinuhen Lars Svedbergin lukemana äänikirjana. Tarina nousi, jos mahdollista, vielä ihan uusiin ulottuvuuksiin. Aivan huikea! 

G= Goodreads. Käytätkö Goodreadsia, miten ja mihin? 

Kyllä, olen Goodreadsissa ja kirjaan sinne lukemani kirjat tunnollisesti. Säännöllisesti myös selailen muiden lukemia kirjoja ja luettavien listani onkin pelottavan pitkä. On kiva nähdä, mitä kaikkea muut ovat lukeneet. 

Myönnän olevani kauhean huono arvioimaan Goodreadsissa yhtään mitään... Saisikohan sinne blogiarviot linkitettyä? 

Pyytäkää ihmeessä Goodreads "ystäväksi" - mielelläni otan lisääkin muita lukijoita ja heidän lukulistojaan seurattavaksi! 

Huh, tämä on yllättävän vaikeaa. Tosin varmaan osaksi se takia, että alkuaakkosissa on niin paljon sellaisia, joilla ei hurjasti suomenkielisiä sanoja tule mieleen. 

Pidetään vähän taukoa - lisää kirjaimia taas kesän kuluessa...

EDIT: Jatkoa löytyy täältä... 

Armas aika - nautiskelijan kesä

Kesälukumaratoniin valmistautuminen kannattaa aloittaa lukemalla aihetta liippaavaa (keitto)kirjallisuutta. Mistä muustakaan olisi kyse kuin kesästä nautiskelusta? Siispä nappasin tarkempaan lukuun kesän uutuuden, josta löytyikin pari varteenotettavaa vinkkiä lukumaraton-treeniä varten.

Kesällä luetaan kesäkirjoja ja talvella luetaan kesäkirjoja. Kumpanakin vuodenaikana on tunnelmaan pääsy se kaikkein tärkein juttu. Tässä kirjassa fiilis nousee esille vielä normikeittokirjaa enemmän.

Kuva S&S

Paavo Halonen, Antti Kauppinen, Ulla Kokki : Armas aika -  Nautiskelijan kesä 
Kustantajalta luettavaksi ja kokattavaksi (S&S) 

Armas aika on jännästi urbaani hipsterikirja. En ole tainnut ihan tämän tunnelmaista aiemmin lukeakaan. Mukana on perinteisiä reseptejä kuten syrnikit, tarte tatin tai karjalanpiirakat, mutta toisaalta myös puhutaa vegaanisista resepteistä ja kokataan seitania, intialaista palak paneeria tai sammatin raakakakkua. Reseptien myötä siis ollan ajan hermolla, mutta ilman tiukkistelua. Yllätyksellistä ja houkuttelevaa - tykkäsin.

Fiilikseltään kirja on rento. Tällaisessa kesässä ei tärkeillä eikä pidetä muodollisia puutarhajuhlia vaan käydään retkellä, syödään pitkää aamupalaa ja herkutellaan viljelypalstan sadolla. Juhannustakin juhlitaan kaupungissa. Piristävää! Mökkikirjatkin ovat kivoja, mutta kesän lämpö ja lomanautiskelu onnistuvat kaupungissakin. Täydet pisteet muistutuksesta.

Tarinan tyyli ja juoni siis ovat kivoja, pikkuisen olisin kaivannut ehkä vahvempia värejä kuviin. Ovathan nuo kauniita nytkin, mutta en tiedä johtuuko paperista vai mistä, mutta jotenkin himmeänä kuvat tulevat esille. Toki siinä tulee omanlaisensa tyylikin, joka tavallaan sopii teksteihin, mutta silti... Itse kirja nimittäin on huomattavasti harmaampi kuin vaikka tuo kustantajan sivulta ladattu kansikuva.

Kaikkiaan Armas aika - nautiskelijan kesä on kuitenkin mielenkiintoinen, omanlaisensa ja tunnelmaltaan kaunis kesäkirja, jota luki oikein mielellään. Varsinkin, kun tämä kesä taidetaan viettääkin enemmän kaupunkimaisemissa kuin reissussa tai maalla.

Kirjan resepteistä kokeiluun päätyivät ensimmäiseksi perinteiset syrnikit. Ihan vaan kun sattui rahkaa osumaan silmiin naapurimarketissa. Hyvin kelpasivat. Kirjassa lisukkeeksi tarjoiltiin lemon curdia, mutta meillä mentiin kesän kunniaksi ihan vain kermavaahdolla ja mansikoilla.

Syrnikit eli rahkaletut

6 kananmunaa
2prk rahkaa
ripaus suolaa
2dl vehnäjauhoja
voita paistamiseen

Sekoita munat rahkaan, lisää ripaus suolaa ja lopuksi jauhot. Jätä taikina turpoamaan puoleksi tunniksi.

Paista nokareet keskilämpöä hitusen miedommalla voissa kauniin ruskeapilkkuisiksi, paksuhkoiksi letuiksi.

Tarjoile valitsemasi lisukkeen kera (ei ollut Nutellakaan yhtään huonoa)

Operaatio Lipstick pelasti yhden lentomatkan tylsistymiseltä

Kansikuva Otava 

Elisa Kirjan kevään ja alkukesän alet ovat osoittautuneet kohtalokkaiksi. Olen tullut klikkailleeksi sattumanvaraisesti alennuksessa olevia kirjoja, joita en ehkä noin muuten tulisi hankkineeksi.

Tästä olin lukenut aiemmin joistain blogeista ja asetelma vaikutti ihan mielenkiintoiselta. Sotakirjeenvaihtaja ei ehkä chicklitissä ole niitä yleisimpiä kuvioita. Naisten kostoretki renttumaista poikaystävää vastaan pitkin Afganistanin kriisialuetta pelastikin yhdet edestakaiset lennot tylsyydeltä, vaikkei tämä nyt ehkä minun tipukirjallisuuden suosikkeiheni kuitenkaan yltänytkään.

Pia Heikkilä: Operaatio Lipstick 
Oma ostos Elisa Kirjasta 

Anna on sotakirjeenvaihtajana Kabulissa. Elämä on vaarallista, mutta tavallaan kiihottavaa. Onhan ympärillä toinen toistaan komeampia uroita. Sitä oikeaa vain ei tahdo löytyä.

Annan ystävä Kelly kuvitteli löytäneensä unelmien poikaystävän, mutta tämä osoittautuukin pahimmanlaatuiseksi lieroksi. Yhdessä naiset päättävät paljastaa miehen kurjan olemuksen muullekin maailmalle ja lähtevät kostoretkelle Afganistanin syrjäisiin tukikohtiin.

No joo, eihän tämä kauhean uskottava ole tai ainakin naisista saa jonkin verran tyhmän kuvan. Siis kuka lähtee miehen takia ehdoin tahdoin vaaranpaikkoihin ja törmäilee vähän holtittomasti sinne tänne keskellä sotilastukikohtia? Vai ovatko journalistit tuollaisia?

Sinänsä tietysti tekee varmasti monille viihdekirjallisuuden ystäville joutua vastakkain myös sodan aiheuttaman kurjuuden ja maailmantilanteen jännitteiden kanssa, mutta en ole nyt kuitenkaan ihan varma romanttisen hötöilyn aasinsillan toimivuudesta. Luinhan minä kirjan tietysti loppuun eli ei se nyt varsinaisesti huonokaan ole.

Kaikkiaan kirja on jotenkin hivenen outo yhdistelmä pseudorohkeaa seksiä (ei sitä nyt niin kamalasti ollut), viatonta kanakirjallisuutta (joo, se törmäily eri puolilla ja BFF sekä sydämentykytyksiä aiheuttavat komeat ja arvoitukselliset miehet) ja yhteiskunnallista kantaaottavuutta Afganistanin kärsivän kansan puolesta. Sinänsä siis ihan mielenkiintoinen coctail, mutta lievästi ontuva kumminkin.

Päätyy listalle kuriositeetit, jotka tuli luettua kulmakarvat hivenen koholla. Pelastanee tarvittaessa sadekelin mökkikurjuudesta tai tosiaankin paikasta toiseen siirtymisen tylsyydestä.

Lukumaratonvalmistelujen tärkeydestä

Se alkoi "harjoitteluloma" nyt - tai ainakin melkein. Tarkoituksena oli antaa kuopukselle viikon verran lisää lomaa ja samalla varmistaa keskimmäisen leirikuljetukset. Eikä se äidillekään tietysti huonoa tee, että vähän pääsee lomaa harjoittelemaan ennen sitä "oikeaa" neljän viikon rupeamaa. Viikon verran taukoa kiireistä siis, eikä varsinkaan yhtään matkaa minnekään kuulostaakin tosi houkuttelevalta. Vähän tosin näyttää siltä, ettei mene täysin suunnitelmien mukaan.

Projektien ajoitukset ovat yleensä aina pielessä ja tämä sattuu nyt sitten juuri tähän tauolle. Onneksi sentään kevennettynä eli ei täysipäiväistä työntekoa - paitsi maanantaina ja kai torstainakin (pyörittelee silmiään). Lukeakin ajattelin edes jotain, ja siivota pitäisi ja kuskata poika leirille aamulla ja illalla, ja viettää päivä parin matkailijan kanssa ja... Hups, kuulostaapa kiireiseltä. Ei ollut tarkoitus.

Vieläkin (työ)kiireisemmästä alkukesästä johtuen en ehtinyt mukaan kesäkuun lukumaratonille, mutta heinäkuun maraton osuu parempaan hetkeen (luulisin). Olen siis ilmoittautunut mukaan. Tosin se on keskellä heinäkuun alun työrupeamaa, mutta sentään lauantaina eli 8.7.

Tulkaa muutkin! 

Lukumaratoonaus on ihan sikakivaa, yhteisöllistä ja mahtavan rentouttavaa puuhaa! 

Seuraavaan Kesälukumaratoniin voi ilmoittautua "Kirjan jos toisenkin" - blogissa. 

Kuva: Hannan kirjokansi 

Kuten muissakin kestävyslajeissa, myös Lukumaratonin onnistumisen takaa huolellinen valmistautuminen. Minulla tämä tarkoittaa ainakin seuraavia juttuja:


(1) Varoita perhettä lukumaratonpäivästä. 

Huolehdi lapsille puuhaa tai nakita isäntä viemään muksut jonnekin. Tänä vuonna suunnitelmissa taitaa olla isoveljien lahjonta kuopuksen viihdyttäjiksi. Se tosin saattaa tulla vuorokauden mittaisella maratonilla jo vähän turhankin kalliiksi...

Minulla on siinä mielessä tuuria, että isäntä suhtautuu lukumaratoonauksen hyväntahtoisen huittuneesti. Mutinoita ei ole kuulunut, lukurauha on säilynyt ja onpa isäntä usein ottanut tankkauksenkin hoitaakseen.

Tästä pääsemmekin toiseen tärkeään seikkaan...

(2) Lukumaratonherkut etukäteen valmiiksi 

Myös lukumaratoonari tarvitsee energiaa. Erilaiset hedelmät, leivät, juustot, pateet ja sen sellaiset pitävät nälän loitolla ja halutessaan voi vaikka syödä lukiessaan. Liian tuhdit herkut on paras jättää lukumaratonsuorituksen juhlintaan, ettei uni pääse yllättämään, mutta toki jotain kakkua tai keksiä pitää saada. Toiset vannovat irtokarkkien nimeen, mutta minusta niistä tulee helposti inhalla tavalla ällö olo, mikä taas puolestaan häiritsee lukukeskittymistä. 

Kukin tavallaan - tämän vuoden menu on vielä vaiheessa, mutta todennäköisesti ainakin mansikoita, mustikoita (ja ehkä jo oman pihan vadelmia!) on listalla. Viikonloppuisin myös leivon aina jääkaapissa muhivasta juuresta leipää, joten ihan varmasti myös tuoreesta leivästä tehtyjä voileipiä tulee mutusteltua. Mieli tekisi kokeilla maalaispateen valmistusta. Ehkä sen ehtisi jo viikolla tehdä odottamaan.

(3) Valmistele lukupaikat 

Tyynyt sohvannurkkaan, markiisikatos paikoilleen ja tuoli sopivasti varjoon, piknikmatto nurmikolle. Missä nyt yleensä voi kuvitella lukevansa. Muista antaa lapsille ehdoton kielto liikuttaa mitään (ks. myös kohta 1) . 

(3) Valitse valikoima mielenkiintoisia, viihdyttäviä ja vaihtelevia kirjoja valmiiksi 

Tämä lienee kaikkein mielenkiintoisin ja tärkein osio valmisteluissa. Taktiikoita on monia. 

Jotkut vannovat lyhyiden ja vaihtelevien kirjojen tai jopa novellikokoelmien nimeen, toiset valitsevat järkäleen tahkottavakseen ja uppoutuvat vuorokaudeksi sen syövereihin. 

Minä yleensä sekoittelen ja menen fiiliksen mukaan. Siksi pitää valmiuslistalta löytyä monenlaista. Hyvä miksaus sisältää ainakin yhden dekkarin, jotain fantasiaa, novelleja välipaloiksi ja sitten keskittymistä edistävää hevimpää osastoa eli jonkun klassikon tai nykykirjallisuuden mestariteoksen. Äänikirjat auttavat silmien väsymiseen ja niiden seurassa pääsee myös ulos liikkumaan keskeyttämättä maratonsuoritusta. 

Huonoja kirjoja ei lukumaratonilla siedetä. Lukujumiin päätyminen on pahempi vaiva kuin kramppi juoksijalla, ja se voi pahimmillaan pilata lukuilon pitkäksi aikaa maratonin jälkeenkin. 

Tänä vuonna listalle taitaa päätyä "pino" e-kirjoja. Elisa Kirjassa on ollut ale päällä säännönmukaisesti jo pidemmän aikaa, mikä on tarkoittanut Kobon lukulistan kasvua huomattavan nopeasti. Syntynyttä sumaa voisi purkaa. 

Toinen fokusalue taitaa olla "Hyllynlämmittäjä"-haaste. Kirjat katosivat jakkarapinosta jonkun (lue: isännän) siivousinnon vuoksi ja koko haaste painui kiireissä puoliksi unholaan. Lukumaraton on kai hyvä hetki virittää haaste uusiksi? Status tällä hetkellä ei ole mieltä lämmittävä ja vuosi on kohta sentään jo puolessa. 

Hyllynlämmittäjistä siis lukumaratonlisalle voisi nostaa vaikka seuraavat : 

1) Kjell Westö: Älä käy yöhön yksin - Se on ollut kesken jo jonkin aikaa, kamalan pientä fonttia

2) Aikamatkaajan opas historiaan - lyhyempiä, asiapitoisia juttuja. Omiaan välipaloiksi luulisin. 

3) Herman Hesse : Kertomuksia - nuoruuden suosikilta vielä lukematta oleva kirja 

4) Ernest Hemingway: Kuolema iltapäivällä - olen vanhemmiten tykästynyt Hemingwayn tuotantoon enemmän kuin nuorena - tai sitten Vanhus ja meri vain oli äänikirjana vaikuttavampi ja Nuoruuteni Pariisi vain sattui kertomaan minua kiehtovista ajasta ja paikasta. 

Lisäksi minua on jo pidemmän aikaa hyllyssä houkutellut parikin kirjaa eli 

5) Claes Anderssonin Hiljaiseloa Meilahdessa 

6) Anthony Bourdain: Kitchen Confidential - ruoka, keittiö ja asioihin mielenkiintoisella tavalla suhtautuva keittiömestari. 

Ja sitten niitä e-kirjoja Kobossa: 

7) Enni Mustonen: Ruokarouvan tytär - Pakkohan sarja olisi saada loppuun. 

8) Alan Bradley: Loppusoinnun kaiku kalmistossa - Tämä vastannee lukumaratonin dekkariosastosta. Tosin saattaa olla, etten saata vastustaa Flavia de Lucen houkutusta jo "loman" aikana. Onneksi Elisa Kirjassa on se uusinkin osa tarjouksessa... 

9) P.D. James : Cover her face - saattaa hädän tullessa myös täydentää dekkaripuolta. 

10) Marcel Proust: À la recherche du temps perdu (Du côté de chez Swann) - kesken, hienoa luettavaa, mutta saattaa ehkä olla vähän turhankin hidasta luettavaa alkukielellä lukumaratonin tulosta ajatellen. 

11) Kummenen kulmaa - Type & Tellin novelliantologia 2017 - välipaloja, välipaloja 

12) Elina Rouhiainen: Kesytön (Susiraja 1) - tämä vastannee fantasiaosastosta

13) Pirkko Arstila: Naisen silmin - kuulostaa mielenkiintoiselta elämäkerralta 

14) Nicolas Barreau: Meillä on aina Pariisi - Hömppäosastoa mielenvirkistykseen väsymyksen varalta. Tosin en yhtään tiedä tuon tasosta, joten riski listalla... 

Olisikohan tuossa vuorokaudeksi valikoimaa ? 

Ai niin, ne äänikirjat vielä puhelimesta: 

15) Elina Karjalainen : Uppo-Nalle

16) Mikael Bergstrand: Delhin kauneimmat kädet 

Taitavat tunnit jo loppua kesken vuorokaudesta. No, tarkoitus onkin saada valikoimaa valmiiksi eri mielentiloihin. Todellisuudessa luettavaksi päätyvät voivat joko olla tältä listalta, tai sitten jotain ihan muuta.

Vapaata meininkiä lukumaratoonaus - siinäkin on sen viehätys.


p.s. tämänkin laitan #satasuomalaista2017 haasteeseen, sillä mikä olisikaan suomalaista lukukulttuuria parhaimmillaan ellei yhteinen lukumaratoonaus? 

Akvarelleja Engelin kaupungista äänikirjana

Kesäkuun alkupuolen reissut sekä työn puolesta että kotimaassa mummolaan autolla ajaen loivat varsin vaikuttavan listan äänikirjoja lukulistalle. Viisi on jo kuunneltuna ja kuudes vahvassa vauhdissa.

Tämän kuuntelin suurimmaksi osaksi autossa matkalla Turkuun ja takaisin.

Jukka Viikilä : Akvarelleja Engelin kaupungista 
Oma ostos Elisa Kirjasta 
Äänikirjan lukijana Eero Saarinen 

Johan Carl Ludvig Engel sai 1816 tehtäväkseen suunnitella Helsingin uudelleen. Jukka Viikilän 2016 Finlandia-palkinnon voittanut teos on arkkitehdin fiktiivinen päiväkirja vuoteen 1840 saakka.

Lyhyissä merkinnöissään Engel pohtii kaupungin rakentamisen haasteita, keisarin oikkuja ja yleensä kauneuden tarvetta. Hän myös kertoo vaimostaan ja lapsistaan, varsinkin rakkaasta tyttärestään Emiliestä.

Lyhyet päivämerkinnät vaihtelevat unikuvauksista miltei filosofisiin pohdintoihin sekä arjen askareiden kuvauksiin. Niiden kautta paljastuu kunnianhimoinen mies, joka rakastaa työtään ja tehtäväänsä, mutta samalla ikävöi kotiin Berliiniin ja miettii tekikö perheellen oikein urakkaan suostuessaan. Tutustumme mieheen, joka rakastaa vaimoaan ja lapsiaan, muttei oikein osaa sitä näyttää. Ei ajan miesten kuulukaan olla tunteellisia. Miehen elämä on työssä ja julkisella puolella, nainen hoitaa kodin. Toisensa he tuntuvat kohtaavan vain ohimennen.

Lyhyissä pätkissä etenevä tarina soveltuu hyvin äänikirjamuotoon, mutta taisi olla onni, että pystyin kuuntelemaan pidemmän pätkän kerralla. Luulen, että lyhyemmissä jatkoissa olisi homma voinut vähän hajota käsiin ja lukukokemus jäädä hyvinkin etäiseksi. Uskon kuitenkin, että nimenomaan kuunneltuna kokonaisuus aukeaa paremmin, varsinkin kun Eero Saarinen antaa Engelille äänen varmalla ja uskottavalla tavalla. Minulla on taipumusta lukea nopeasti ja kovin lyhyet luvut olisivat saattaneet mennä vähän ajatuksettomaksi harppomiseksi. Äänikirjoissa on se hyvä puoli, että ne tavallaan pakottavat ottamaan kaiken huomioon (siis, jollei keskittyminen herpaannu kokonaan tai uni voita).

Kaikkiaan pidin kirjasta kovasti. Engel ei ole täydellinen, mutta hän  haluaa hyvää niin Helsingille kuin perheelleen. Viikilä ei sorru historiallisen henkilön kaunisteluun, vaan kirja piirtää maalauksenomaisesti muotokuvan, joka on uskottava ja samalla kuvastuu myös Helsinki ja tsaarin aikakausi. Mielenkiintoinen kirja toi myös ainakin minulle uutta tietoa Helsingistä ja vähän muidenkin kaupunkien arkkitehtuurista. En ollut tajunnutkaan, miten laajalti Engelin vaikutus taitaa näkyä ihan Suomen maalaiskuntia myöten.

Kesäiset kirsikkaherkut

Manteli ja kirsikka on taas sellainen yhdistelmä, joka juhlistaa juhannusviikonlopunkin.
Meillä tosin vietettiin tänä vuonna rauhallista kotijuhannusta. Syötiin hyvin, rauhoituttiin ja todettiin mökille menemättä jättämisen päätös hyväksi. Mennään sinne paremmalla kelillä ja vähemmän väsyneinä. Jaksetaan ahtaatkin tilat paremmin.

Nämä kakkuset maistuvatkin sitten kelillä kuin kelillä ja mieli on aina aurinkoinen.

Kirsikka-mantelikakkuset 

200g voita
6 kananmunanvalkuaista
80g jauhoja
150g tomusokeria
100g jauhettua mantelia
1tl vaniljauutetta
muutama kourallinen kirsikoita, joista on kivet ja kannat poistettu

Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Sulata voi. Kaada puolet jäähtymään ja anna lopun voin muuttua pähkinäntuoksuiseksi ja hivenen rusehtavaksi.

Vatkaa valkuaiset vaahdoksi (ei tarvitse olla kovaa vaahtoa). Sekoita jauhot, sokeri ja mantelijauhe sekä hyppysellinen suolaa.

Sekoita kuivat aineet, valkuaisvaahto, vanilja sekä sulatettu voi tasaiseksi taikinaksi.

Kaada taikina silikonisiin muffinssivuokiin (tai voideltuihin metallisiin). Painele kunkin pinnalle leikattuja kirsikanpaloja makusi ja muffinssin koon mukaan.

Paista uunissa n.25min.

Ripottele lopuksi pinnalle tomusokeria ja nauti jäähtyneinä (tai haaleina jätskin kanssa).

Kylän koirat

Kylällä on tosiaan koiria kai enemmän kuin koskaan ja useampi tuttukin on viime aikoina erehtynyt karvaturrin hankkimaan. Ei siinä mitään, pidän minäkin koirista, vaikka kai kissaihmiseksi enemmän tunnustaudunkin.

On vaan koiranelämä nykyään kaukana sanonnan alkuperäisestä merkityksestä. Nykyään lemmikkejä hellitään ja lellitään, mutta hintana lienee vapauden menetys. Toista se oli ennen. Ainakin mikäli on Veikko Huovista uskominen.

Veikko Huovinen: Kylän koirat 
Oma ostos Elisa Kirjasta 
Äänikirjan lukijana Esa Saario 

En tiedä, voiko näitä oikein novelleiksi sanoa, ehkäpä jonkinlaisiksi pakinoiksi ennemmin. Olivat mitä olivat, mutta elävän kuvan saa pohjoisen kylien koiraelämästä vuosilta 1961-62, jolloin kirjailija ilmoittaa tutkineensa koirien touhuja sekä kameran kautta että kyläteillä muuten tarkkaillen.

Koirat kiertävät tunkioita, ystävystyvät, kinaavat luista ja muista herkkupaloista, vahtivat omaa aluettaan ja isäntiensä omasuutta, sekä tietysti rakastuvat. Narttukoiran piirtyksen keskellä asuvan kokemukset kuuluvatkin kirjoituksista vaikuttavimpiin - opinpahan olemaan koskaan hankkimatta tyttökoiraa. Susi saa sukulaisensa kaikkoamaan kuolleenakin. Kaipa sen haju tuo viestin vaarasta ja jostain syvemmästä, unohtuneesta siteestä ja vaarojen houkutuksesta, kuoleman uhasta.

Jutut ovat vähän rouheasti kirjoitettuja ja niissä elää aika, jota ei enää ole. Nyt on sisävessat ja jätesäiliöt, tuolloin niitä vasta kaukaisempiin kyliin asennettiin. Eikä kai metsästys tai koiramaisen käytöksen sietäminenkään ole enää samalla tasolla. Vai sietäisitkö sinä naapurin koirien kuseskelut oman ikkunan alla keltaiseksi lumeksi saakka?

Kielellisesti nämä ovat ehkä hivenen vanhahtavia, mutta toisaalta siinä on oma viehätyksensä. Hyvin soveltuvat luettaviksi ääneen ja Esa Saario tekeekin varsin mainion työn. Erilaiset koirat luonteineen ja kohtaloineen ovat hauskoja kuunneltavia, vaikka välillä kaupunkilainen nykyihminen ihmetteleekin moista menoa ja huomaa tutustuvansa koiriin aika yksipuolisesti niiden lemmikkitoimenkuvassa.

Kylän koirat on viihdyttävä ja omalla tavallaan mielenkiintoinen kuvaus elämästä, eikä vain koirien. Kyllähän koirien kanssa kylissä elää kirjassa ihmisiäkin ja kylän nelijalkaisia asukkeja tarkkailemalla tulee samalla tiirailleeksi myös niiden isäntien tapoja ja toimia.

Isäntä kokkaa ku halvalla sai - tomaateista sitruunaista salsaa

Jep, lähimarketin tarjoustomaatteja nämäkin. Isäntä sai inspiraation, jonka seurauksena on meillä taasen uusi vakkariherkku listoilla valmiina. Kevyesti chilinen, kieltäkipristävän sitruunainen ja silti ihanan makea ja yrttinen tomaattisalsa katosi kulhosta alta aikayksikön.

Sopivan juhannusherkunkin tästä saa vaikka ihan bruschettana leivän päällä.

Sitruunainen tomaati-chilisalsa 

Pala vihreää chiliä (jalapeno)
sitruunan kuori
sitruunan mehu
iso kasa tomaatteja
korianteria ja minttua
oliiviöljyä
pippuria, jos haluat

Leikkele, silppua, raasta ja purista. Sekoita ja nauti. Maistuu erityisen hyvältä hetken marinoitumisen jälkeen.