Äänikirjan aalloissa - Joel Haahtela : Elena

Joel Haahtela : Elena
Oma ostos Elisa Kirjasta

Se on jännä, miten äänikirjaa lukee, tai siis kuuntelee, ihan eri paikoissa ja tilanteissa kuin tavallista paperista tai sähköistä kirjaa. Olen äänikirjojen myötä päässyt kokemaan aivan uudenlaisia elämyksiä. Kesäinen hellepäivän kuunteluhetki pihamaalla kasvimaata laitellessa Christien seurassa oli ihanaa, mutta Haahtela tarjosi minulle syysmyrskyssä vieläkin jotain mieleenpainuvampaa.

En varmaan koskaan tule unohtamaan, miten hämärtyneessä venesatamassa odottelin poikaa iltapurjehdukselta ja kuuntelin Elenassa olevaa kuvausta merenrannan suuresta talosta. Tuuli ujelsi mastoissa niin, että puhelin piti painaa ihan korvaan kiinni. Siinä kaikkien muiden odottavien vanhempien keskellä olin tuulen riepoteltavana ihan omassa pienessä maailmassani. Kunnes pojat tulivat ja esikoinen totesi tyynesti ihmettelevälle kaverilleen, että "se vaan lukee tolleen kirjaa. Kai se luku kohta loppuu. Mennään autoon odottamaan..."

Elena tietysti sopiikin todella hyvin kuunneltavaksi. Luvut ovat lyhyitä, kieli selkeää ja sen rytmitys jotenkin ihanan keinuvaa. En lukiessa varmaan olisi asiaa huomannutkaan, mutta kuunnellessa kielen rytmi sai koko tarinalle ihanan soinnin, sellaisen vähän aaltoilevan, (tai sitten jäin vain kiinni tuohon rantakuunteluun...).

Mies näkee puistossa naisen ja palaa takaisin joka päivä kohdatakseen hänet uudelleen, ihan vain nähdäkseen. Vai riittääkö näkeminen kuitenkaan ? Mikä naisessa vetää miestä puoleensa ja minne saakka hän voi miehen viedä mukanaan ? Kirja on vähäeleinen, arjen tapahtumat pilkuttavat pakkomielteen etenemistä ja kuitenkin tarina pääsee yllättämään. Jossain vaiheessa minua alkoi pelottamaan, onko Haahtela kirjoittanut modernin psykologisen jännärin, mutta... parasta, että luette itse. En uskalla tarkemmin enää kertoa lopun kauneuden pilaamisen pelosta.

Ihana pieni kirja, jonka sävyihin Petteri Hynösen ääni sopi hyvin. Hänen hivenen verkkainen ja selkeä lukutapansa oli juuri tarinaan sopiva. Tämä on lukemistani Haahteloista ehdoton suosikkini tähän mennessä. Lumipäiväkirjassa oli jotain samaa pohdiskelevaa, mutta tarina oli rosoisempi. Naiset katsovat vastavaloon taas kiepautti tarinaa ehkä vähän turhankin vinksahtaneesti. Elena oli juuri sopivasti haikeansurullinen syksyllä myrskysäällä luettavaksi - tai kuunneltavaksi.

Ekbergillä kaffella - Hidasta mutta herkullista

Kävipä tässä eräänä päivä äiti shoppailemassa Helsingissä siskonsa kanssa. Tuntien rankan reissun jälkeen (no joo, kävimme me sentään lounaalla lepuuttamassa jalkojamme) alkoi kahvihammasta kolottamaan. Tarkastettuamme Chez Mariuksen uudet upeat tilat, siirryimme Bulevardin toiselle puolelle kahvilaan. Perinteikäs ja kehuttu Café Ekberg houkutti sekä maineellaan että pöytiintarjoilulla.

Pöytiintarjoilu vaan on vähän sellainen kaksiteräinen miekka. Sillä saa helposti asiakkaan tyytymättömäksi. Odotuksena on, että asiakas huomioidaan heti hänen istahdettuaan. Kunhan hän saa menun käteen niin sitten voikin istua tyytyväisenä hetken aikaa. Valitettavasti Ekbergillä ei palvelu ollut kovinkaan sujuvaa. Pöytämme oli täynnä edellisten asiakkaiden astioita. Istuimme hetken katselemassa tarjoilijoiden pörräilyä, mutta sitten alkoivat kansainväliset käsimerkit (tarjoilijan kutsumiseksi - mitä te oikein kuvittelitte?) heilua meidän suunnaltamme.

Pöytä saatiin puhtaaksi ja tarjoilijatytön luvattiin saapuvan nopeasti paikalle menun kanssa. Näin ei tosin käynyt, vaan jouduimme vieläkin hetken odottamaan. Siinä odotellessa, oli hyvää aikaa seurata kahvilan muita asiakkaita. Bongasimme ainakin yhden julkkiksen ja yhden kolmen hengen seurueen, joka poistui kiukkuisen näköisesti ja tilaamatta mitään - ilmeisesti palvelun nopeus (tai siis hitaus) ei heitäkään oikein tyydyttänyt.

Menusta löytyivät halutut herkut nopeasti. Itseäni kiinnosti, mikä on "sellaiseksi makeaksi leivokseksi" (onko niitä muunlaisia ?) tarjoilijan kysyttäessä mainostama Budapest cappuccinon kera. Sisko halusi maistella maitokahvia ja Kööpenhaminan wieneriä. Tilattuamme taas odoteltiin. Kauan saivat aikaa kulumaan kahden leivonnaisen ja kahvin laittamiseen, vaikkei kahvila ollut edes varsinaisesti täynnä kolmen jälkeen iltapäivällä. 

Onneksi herkut vastasivat odotuksia. Budapest osoittautui  ihanan rapsakaksi manteleilla höystetyksi marenkikääretortuksi. Ylenpalttisen makeuden pelastivat sopivasti torttua pilkuttavat mandariininpalaset. Ihanaa herkkua, eikä viinerikään kuulemma ollut yhtään hullumpaa. Sellainen sarven muotoinen ja sitruunakreemillä maustettu rapea herkku. Kahvit olivat aika normikamaa - ihan juotavia.

Lähdimme jatkamaan matkaa virkistäytyneinä ja levänneinä vähän oletettua pidemmäksi venähtäneen kahvitauon jälkeen. Ihan olimme hyvillä mielin. Tämän kahvilakokemuksen pelastivat maineensa veroiset herkut !

Sponssisyyskuu - joko te hermostuitte ?

  
Kiireinen blogikuukausi

Minulle ei yleensä ole tullut varsinaisesti mitään yhteistyöehdotuksia yrityksiltä. Pieni blogi, pienet volyymit ja niin edelleen... mutta nyt syyskuussa olen näköjään päässyt jollekin listalle, sillä varsinkin reseptikilpailuehdotuksia on tippunut tappavan tasaista tahtia.

Kaikkeen en ole osallistunut - ehei. Ei riitä aika eikä blogitila. Tästä kun ei kuitenkaan ole tarkoitus tulla mikään yritysten mainoskanava.

Vaan mikä on liikaa ? Sekä omasta että lukijoiden näkökulmasta ?

Seuraavassa vähän pohdintaa aiheesta ja  myös kysymyksiä teille lukijoille. VASTAATTEHAN !



Häiritsevät sponssipallot ?

Syyskuun aikana yhteistyöni Elisa Kirjan kanssa on jatkunut tuttuun tapaan. Siinä saan valita kuukaudessa kolme kirjaa luettavakseni, kunhan kerron keneltä ne olen saanut. Tämä on ihana yhteistyön muoto, sillä minähän en periaatteessa tee mitään ylimääräistä - lukisin kirjoja joka tapauksessa ja minulla on yleensäkin tapana merkitä, mistä ne olen saanut. Minä siis olen tähän hurjan tyytyväinen, mutta mites te lukijat ?

Olen vähän tahallani jättänyt viime aikoina kuvat pois näistä kirjapostauksista, jolloin sponssipallura artikkelin lopussa on korostunut ja näkyy suoraan myös linkeissä (FB, muut linkittävät blogit).

Pari kysymystä :

HÄIRITSEVÄTKÖ SPONSSIPALLURAT? ONKO SPONSSATTU ARTIKKELI HETI MIELESTÄNNE HUONOMPI JA VÄHEMMÄN USKOTTAVA?

JÄTÄTTEKÖ TULEMATTA BLOGIIN SPONSSIPALLUROIDEN TAKIA? 


Kirjabloggausten statistiikassa en varsinaisesti ole huomannut eroa - suositut kirjat ovat edelleen nousseet kymmenen luetuimman listalle tasaiseen tahtiin. Tosin minulla eivät nuo volyymit yleensäkään ole niin suuria, että niistä nyt mitään kovin suurta analytiikkaa saisi aiheesta tehtyä. Kertokaa siis, miltä teistä tuntuu.

Kilpailu kilpailun perään 

Noiden jo useamman kuukauden ajan blogissa näkyneiden kirjasponssausten lisäksi olen tässä noin viimeisen kuukauden aikana osallistunut kolmeen reseptikilpailuun.

Jacob's Creek luomuviinille piti tehdä kasvisruokaresepti ja Myllyn Paras pyysi pastareseptiä. Lisäksi Myllärin Luomulla on päällä vähän pidempiaikaisempi kampanja, jossa puolen vuoden ajan kysellään kuukausittain vaihtuvan teeman mukaisia reseptejä. Syyskuussa minulta osallistui tämä, tämä ja tämä.
Kilpailut ovat hauskoja ja yleensä niihin ei sen kummemmin edes kulu ylimääräistä aikaa, sillä meillä tehdään ruokaa vaihtelevilla, monesti uusilla resepteillä joka tapauksessa. Voitto ei ole se tärkein juttu ainakaan minulle, vaan aivonystyröitä on kiva harjoittaa ruoan ympärillä ja tietysti on mukavaa, jos kilpailujen kautta tulee uusia vierailijoita blogiin.

Nyt on kuitenkin pientä kisaväsymystä ilmassa - ainakin minulla. Viisi kilpailupostausta kuukaudessa on aika paljon.

Mitäs te olette mieltä  ?

 JOKO ALKAVAT JATKUVAT SPONSSIPALLOT ÄRSYTTÄMÄÄN RESEPTIPOSTAUKSISSA? ONKO NIITÄ LIIKAA ? 


Eihän tällä rikastu 

Viime aikoina on ollut paljon keskustelua mainonnan näkyvyydestä blogeissa. Minusta on hirmuisen hyvä asia, että avoimuutta vaaditaan ja noudatetaan. Jäin vaan tässä miettimään, että millaisen kuvan tuo avoimuus mahdollisesti antaa meistä bloggaajista.

Selatessani syyskuun artikkeleitani, mielessä kävi, että blogi näyttää jo melkein mainoskanavalta. Markkinoinnissahan tunnetusti liikkuu paljon rahaa ja mainoksista maksetaan - vaikutanko minä nyt ahneelta rahastajalta ?

Runsaan kuukauden saldo tällä bloggarilla noin hyötymielessä on seuraavanlainen :

3 e-kirjaa
1 pönikkä luomuviinia
jauhoja ja ryynejä
laatikollinen pastaa

En siis varsinaisesti ole matkalla miljonääriksi. YLLÄTYITTEKÖ ? 

Sairastupalounasta (toistaiseksi) terveelle hoitajalle

Lapsen vatsakipu ja sairastaminen ei ole mikään syy sille, että häntä hoitava äiti jäisi ilman lounasta. Eihän ? Varsinkaan silloin, kun poitsu nukahtaa sopivasti vähän ennen lounasaikaa ja päästää äidin keittiöön hääräämään. Eihän sitä nyt sentään töitäkään voi tehdä, kun kerran on sairasvahtina...

Ei silti, tähän ruokaan ei kauan aikaa saanut kulumaan. Alle puolessa tunnissahan tämä tuli tempaistua. Ja maistui hyvältä, ainakin minusta. JA samalla saatiin ruokaa myös isommille illemmaksi. Ei tarvinnut siinä iltapäivän hötäkässä ruveta enää kokkailemaan.

Kesäkurpitsariisi ja paksoita kastikkeessa

Ota yksi punasipuli ja yksi (pieni) kesäkurpitsa. Pilko palasiksi ja laita pannulle oliiviöljyyn hetkeksi kuullottumaan. Ripottele päälle suolaa.Lisää 1 valkosipulinkynsi silputtuna. 

Kun kesäkurpitsa tuntuu pehmenneen, kaada päälle kupillinen basmatiriisiä ja 2 kupillista kiehuvaa vettä. Aseta riisin päälle luomusitruunan siivu tai kaksi. Laita kansi päälle ja anna poreilla 10min - tarkista riisin kypsyys ja nestetilanne pannulla. Lisää vettä tarvittaessa.

Kun riisi on sellaista pientä purutuntumaa antavaa, mutta kypsää. Nosta pannu liedeltä ja sekoita. Purista sitruunasta mehu joukkoon. Tässä kohtaa voit myös lisätä erilaisia mausteita (kuten Espelette-chilijauhetta), mutta minä lisäsin vasta lautasella. Ihan tuota pientä kipuilevaa murua ajatellen. Pelkkä riisi ja vähän kasviksia, voisi olla vatsaystävällisempää.

Leikkaa paksoit palasiksi samaan aikaan kesäkurpitsan kanssa, mutta laita ne oliiviöljyyn toiseen pannuun. Lisää valkosipulia (2 kynttä) siivuina, 1 tl inkivääriä raastettuna (tai purkista), pieni pala chiliä. Sekoita pari minuuttia ja suolaa. Lisää päälle vielä puoli pullollista osterikastiketta, loraus soijaa, 2 rkl ruokosokeria ja puolen sitruunan mehu. Jos nestettä näyttää olevan liian vähän, lisää myös loraus vettä. Anna poreilla, kunnes paksoi on pehmennyt ja kastike sellaista paksuhkoa ja hitusen siirappimaista.
Tarkkasilmäiset huomaavat, että kuvassa ei ole siirappimaista kastiketta. Lorautin liikaa vettä, kun en (taas) oikein keskittynyt. Sen kanssa kannattaa olla aika pihi. Olen kuitenkin tehnyt tätä myös ennen, ja tiedän sen onnistuvan.

Annostele riisi ja paksoikastike lautasella ja ripottele päälle vielä paahdettuja cashew-pähkinöitä.

Lumoavaa fantasiaa - Helena Waris : Uniin piirretty polku

Helena Waris : Uniin piirretty polku
Oma ostos Elisa Kirjasta 


Olipa ihana lukea fantasiakirjaa, joka ei tähtää sarjakoukkuihin ja petaa jatkoa. Tarina on kokonainen ja kulkee täyden kaaren. Tuntemattomista hahmoista tulee matkalla rakkaita. Heille toivoo hyvää ja haluaa lopun olevan kaikille suosiollinen.

Tarina itsessään on klassinen. Isän pahan teon vuoksi lapset karkotetaan maailmalle. Veli ja sisar etsivät tietään takaisin kotiin toisistaan tietämättä, uniensa polkua seuraten. Aile on kasvanut kylässä vanhan mummon kasvattina, kieroon katsottuna ja noidaksi luultuna. Aikuistuttuaan hän jättää kylän taakseen ja lähtee pitkälle matkalle päämääränään alkukoti, Pohjankontu. Troi on pohjanmies, jota ajaa halu tutkia uusia matkareittejä ja löytää lopulta tie sinne, minne veri vie. Molemmat matkaavat suojanaan vanhojen mahti, seuranaan rakkaat matkatoverit.

Tarina on kaunis. Rakkaus kantaa pitkälle ja armollista ystävyyttä löytyy julmimmastakin kaupungista. Sisarusten kehitystarina todellisesta luonnostaan tietämättömistä, jumalten sukuun kuuluviksi on lempeä vaikka muutos onkin suuri. Jotenkin koko kirjan tunnelma on sellainen pehmeän utuinen, vaikka joukossa on dramaattisia tapahtumia ja taisteluakin.

Juoni etenee kahtena rinnakkaisena tarinana, mutta muodostaa kuitenkin sujuvan kokonaisuuden. On itse asiassa jännittävää huomata, miten kertomus koostuukin kahdesta miltei kokonaan erillisestä matkasta. Vain ympäristö, kaupungit ja osa ihmisistä toimivat yhtymäkohtina. Ailen ja Troin matkat ovat aivan erilliset toisistaan ja vain sivuavat polkujen risteyksessä. Silti kertomus etenee kokonaisuutena.

Minä lumouduin kirjasta ja tulen varmasti lukemaan trilogian muutkin osat. Toivon, että ne ovat kumpikin yhtä eheitä kokonaisuuksia kuin tämä ensimmäinen.

Kielenvievä porkkanakakku ja sen makea juustokuorrutus

Voi tätä syksyn hämäryyden tuskaa valokuvatessa - tämä maistui huomattavasti paremmalle kuin miltä kuvassa näyttää

Porkkanakakku kuuluu ehdottomasti syksyyn ja ehdottomasti nimenomaan juustokuorrutuksella ja saksanpähkinöillä. Tuhtia tavaraa, mutta pitää syksybluesin loitolla ja riittää useammankin päivän herkuksi. Säilyy nimittäin tosi hyvin jääkaapissa.

Tämänkertainen versio on napattu Hummingbird Bakeryn kirjasta. Siinä onkin muuten sellainen kirja, joka ehdottomasti kannattaa hankkia, jos vähänkin leipoo. Olen testannut siitä useamman reseptin ja ne ovat aina olleet paitsi helppoja , myös suussasulavan herkullisia. Tämä ei tee poikkeusta.

Porkkanakakku 

Meillä on keittiövaaka edelleen toimintakyvytön, joten määrät ovat nyt tuntuman ja lyhyen keittiömatikan perusteella. Lisäksi minä olen huomattavasti anteliaampi noiden mausteiden suhteen. Minusta kun niiden tulee maistua kunnolla. Kukin tehköön tietysti oman makunsa mukaan.

4 dl  ruokosokeria
3 kananmunaa
3 dl rypsiöljyä
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
1 rkl kanelia
1 tl jauhettua inkivääriä
ripaus suolaa
loraus vaniljauutetta (n. 1rkl)
1,5 - 2 tosi isoa porkkanaa raastettuna
pari isoa kourallista saksanpähkinöitä murskattuna (paitsi ne joilla ajattelit koristella kakun)

Laita uuni lämpiämään 170 asteeseen ja sekoita sokeri, kananmunat, vaniljauute ja öljy keskenään. Sekoita mausteet, sooda, leivinjauhe ja jauhot keskenään ja lisää munaseokseen vähitellen, hyvin sekoittaen.
Lisää vielä raastetut porkkanat ja suurin osa pähkinöistä tasaiseksi sekoittaen.

Jaa kahteen 20cm vuokaan ja paista uunissa 20-25min. Anna jäähtyä.

Tee juustokuorrutus vatkaamalla ensin hyvin sekaisin 100g pehmeää voita ja runsas puoli pakettia tomusokeria (300g). Lisää joukkoon yksi paketti Philadelphia-juustoa (200g) ja vatkaa voimakkaasti seos tasaiseksi. Levitä toiselle kakkupohjalle, aseta toinen päälle ja kuorruta haluamallasi tavalla. Koristele saksanpähkinöillä ja ripottele vaikka kanelia vielä päälle.

Omenaa - vielä kerran ! Omena-suklaa-myslipatukat...

 
Lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, että tämä on viimeinen postaus (vähään aikaan), jossa käytetään omenahilloa tai yleensä omenaa. Omenalaatikot kolisevat tyhjyyttään, tai oikeammin eivät enää edes kolise ja lapset lähtevät karkuun sanasta "omena"... enkä edes liioittele paljon.

Tässä kuitenkin vielä yksi omenahillon ja kuivattujen omenanpalojen sijoituspaikka. Minulla kun oli tuota hilloa ihan vaan pakastepurkissa jääkaapissa ja siinähän se ei tunnetusti säily. Piti siis käyttää pois. Tutkailin Myllärin Luomulta tullutta kilpailua varten tullutta tuotepakettia ja sieltä löytyi kaakaokaurapuuron ja 7 viljan puuron aineksia. Meillä puuro ei oikein uppoa lapsiin muuta kuin mummin valmistamana, joten jotain muuta piti keksiä. Myslipatukat ovat oiva välipala ja itse tekemällä pääsee säätelemään myös sokerin ja rasvan määrää.

Nämä olivat sellaisia vähän pehmeämpiä patukoita - pysyivät kuitenkin ihan hyvin koossa. Muksut vähän vierastivat noita aprikoosin ja omenanpaloja, mutta muuten oli kuulemma hyvää. Isäntä olisi syönyt vaikka kaikki kerralla.


Omena-suklaa-myslipatukat

1 dl omenahilloa (karibialaista tällä kertaa)
pari rkl sitruunamehua
vettä sen verran, että hillosta tulee nestemäinen
ripaus chiliä ja toinen suolaa
1 tl vaniljauutetta

kourallinen kuivattuja aprikooseja palasina
kourallinen kuivattua omenaa palasina
kourallinen saksanpähkinöitä palasina
1 pss suklaakaurapuuroainesta (35g)
2 dl 7 viljan puurohiutaleita
kourallinen tummaa suklaata palasina

Kuumenna omenahillo ja sitruunamehu. Lisää vettä sen verran, että saat hillon ihan nestemäiseksi. Mausta chilillä ja suolalla.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää neste. Sekoita hyvin ja asettele pieniin silikonivuokiin.

Kypsennä uunissa 200 asteessa 10-15min - vähän uunista ja haluamastasi kovuusasteesta riippuen.

Helsingin Mylly tarjosi hiutaleet

p.s. Kilpailu kestää kuusi kuukautta. Jokaisella kuukaudella on oma teemansa ja syyskuun teemana on Viljainen välipala... Osallistuvia reseptejä voi bongata Myllärin Luomun FB-sivulla
Edellinen kilpailureseptini löytyy täältä.

Ruokaa romaaneista VIII - Kasviscurry from Neverwhere

Neil Gaimanin Neverwhere oli lukukokemuksena elämys. Lisäksi se jäi nakuttamaan takaraivoon sekä tarinana, yhteiskuntakriittisenä kannanottona että.... reseptinä.

Richard on nuori liikemies, jonka elämä heilahtaa raiteiltaan hänen auttaessaan nuorta tyttöä pakenemaan takaa-ajajiaan. Tytön myötä Richard joutuu tahtomattaan tutustumaan Lontoon alla olevaan vaihtoehtoismaailmaan, johon päätyvät kaikki normaalin maailman normien yli ja välistä putoavat. Siellä asuvat asunnottomat ja kaikki ne näkymättömät, joiden ohitse kävelemme päivittäin kääntäen päämme toiseen suuntaan.

Alimaailma on maaginen sekoitus outoja olentoja ja syrjäytyneitä. Metroasemat ovat nimensä mukaisia, eivätkä vain junan pysähdyspaikkoja. Black Friars aseman nimessa tarkoittaa nimenomaan mustien veljesten luostaria, jossa vartioidaan yhtä vaarallisimmista maagisista esineistä. Alimaailman  kauppatori liikkuu paikasta toiseen. Yhtenä yönä sen voi löytää keskeltä Trafalgar Squarea, toisena British Museumin tiloista. Rahaa ei torilla tunneta, vaan kaikki perustuu vaihtokauppaan ja kallein vaihdannainen on palveluksen velka.

Richardin harhaillessa torilla, hän ostaa ruokaa itselleen ja kumppaneilleen. Lautaselle valikoituu kasviscurrya, koska lihacurryn ulkonäöstä ei voinut päätellä, mitä siihen oikein on lihaksi päätynyt. Curryn syöminen on Richardista nautinnollista - ei niinkään siksi, että sen ulkonäkö olisi herkullinen tai maku erityisen ikimuistoinen. Ruoasta tekee ihanaa se, että on oikeasti kamala nälkä. Edellisestä ateriasta on jo aikaa, eikä seuraavasta ole tietoa.

Tuo kasviscurry siis jäi mieleen kummittelemaan. Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta nyt sain sen vihdoin aikaiseksi. Meidän kasviscurrymme tekee kunniaa esikuvalleen monessakin mielessä. Se on tehty jääkaapista löytyneistä kasvisten jämistä, niin kuin varmasti Richardinkin syömä curry. Se ei ole kauneudella pilattu - itse asiassa lapset nyrpistelivät jo lautasta katsellessaan. Maku on toki hyvä, varsinkin seuraavana päivänä uudelleen lämmitettynä. Niin, ja nälkä lähtee.

Markkinayön kasviscurry 

Kuullota pannulla oliiviöljyssä sekalaisia sipuleita suikaleina (1 punasipuli, 2 salottisipulia, pieni pala purjoa). Ripottele päälle hitunen suolaa nesteyttämään.

Lisää joukkoon inkivääriä, chiliä, valkosipulin kynsiä (2 isoa), sitruunaruohoa, korianteria. Meillä käytettiin tällä kertaa Lidlistä hankittuja pakastekuivattuja mausteyrttejä ja kyllä niistä makua irtosi. Vaikka täydennettiin tosin sitten vielä palalla oman pihan chiliä ja lisäinkiväärillä (1 rkl).

Pilko myskikurpitsaa (pieni pala), kesäkurpitsaa (puolikas), munakoisoa (puolikas) ja pari perunaa ja lisää joukkoon. Lisää 1 limen ja puolikkaan sitruunan mehu. Lorauta joukkoon 2rkl soijakastiketta ja saman verran kalakastiketta. Lisää tilkka vettä ja anna poreilla, kunnes kasvikset ovat kypsiä. LIsää iso ruokalusikallinen ruokosokeria. Kaada joukkoon purkillinen kookosmaitoa ja anna poreilla taas.

Maistele  ja lisää suolaa tai happoa tai makeutta tai chiliä makusi mukaan. Tarjoile riisinuudelien kera. Voit ripotella päälle vielä paahdettuja cashew-pähkinöitä.

Se parempi nakkipasta

Kun meillä kysytään lapsilta, mitä illalla syödään, on vastaus poikkeuksetta ja kuin yhdestä suusta : 

"NAKKIPASTAA !!!"

Eikä mitä tahansa nakkipastaa, vaan vahvasti valkosipulilta tuoksuvaa ja makeansuolaisella kastikkeella silattua parempaa nakkipastaa.

Eikä tämä toive äitiä yleensä häiritse - kyseessä kun on nopea ja myös aikuisille maistuva arkiruoka. Tässä teillekin resepti, jolla osallistun myös Mylly Paras pastaresepti 2013 kilpailuun.

 

Arki-illan parempi nakkipasta 

paketillinen kuorettomia nakkeja
1-2 isoa valkosipulin kynttä
1 dl Ketjap Manis makeaa soijakastiketta
1 dl ketsuppia
2 dl kermaa
hippusellinen suolaa ja mustapippuria
persiljaa

1 pkt Mylly Paras Kiharaista spagettia 

Laita pastavesi kiehumaan ja aloita kastikkeen teko laitettuasi pastat kiehumaan (ne tarvitsevat 10 minuuttia).

Leikkaa nakit "kolikoiksi" ja ruskista niitä keskilämmöllä pannussa oliiviöljyssä muutama minuutti. Lisää silputtu valkosipuli ja sekoita minuutin verran. Varo, ettei valkosipuli ruskistu ja laske lämpö matalammalle.

Kaada pannulle Ketjap Manis, ketsuppi ja kerma. Sekoita hyvin ja anna poreilla, kunnes pasta on kypsää. Tarkista suola ja lisää tarvittaessa. Rouhi joukkoon mustpippuria ja sekoita persiljasilppua. Valuta pasta ja tarjoile heti kastikkeen kera.

Mylly Paras tarjoili Kiharaisen spagetin

Kurpitsafilopiirakka

Tämä ei nyt ole vielä pihan kurpitsoista vaan ihan ostetusta myskikurpitsasta (butternut squash), mutta ehtiihän sitä. Kurpitsakausi kestää loppukesästä sydäntalveen (marketin ystävällisellä avustuksella) ja reseptejä riittää !

Filo on taikinana siitä kiitollinen, että pintaan tule helpolla ihana rapeus. Toisaalta se on hiukan harmittavainen siitä, että repeilee ja menee helposti kasaan piirasta koottaessa. Vaan eipä tuo repeily tietysti haittaa, kun kerroksia on monta.

Kurpitsafilopiirakka

Kypsennä noin 750g kurpitsaa paloina uunissa silputun rosmariinin, kokonaisten kuorimattomien valkosipulinkynsien (laitoimme 4 suurta - eikä ollut liikaa) ja oliiviöljylorauksen kanssa. Lämpöä oli 200 astetta ja aikaa kului tuollaiset 25minuuttia. Tämä on se kasvisversio. Meillä laitettiin joukkoon vielä muutama pekonisiivu lisäämään täyteläisyyttä.

Laita kurpitsa tehosekoittimeen, purista joukkoon pehmeät valkosipulinkynnet ja lisää vielä loraus maitoa ja kananmuna, suolaa ja pippuria. Sekoita tasaiseksi massaksi.

Sekoita keskenään iso kourallinen paahdettuja pinjansiemeniä, 2 silputtua chiliä, yhden sitruunan raastettu kuori ja iso kourallinen fetamuruja.

Avaa filotaikinapaketti ja kostuta yksi levy vedellä. Aseta levy öljyllä voideltuun vuokaan ja lisää päälle vielä pari levyä lisää. Levitä pohjan päälle kurpitsamassaa. Lisää vielä pari filolevyä ja lisää fetaseosta. Toista kumpikin kerros kertaalleen ja peitä piiras sitten filolevyillä.

Voitele piiras vedellä, ripottele päälle pinjansiemeniä ja paista uunissa 180 asteessa (kiertoilmauuni 160) vajaa puoli tuntia. Anna jäähtyä hetken ja nauti salaatin kera. Meillä oli tällä kertaa salaatin lisäksi vielä paahdettuja punajuuria...