Lukulaitteen valintaa ja lomalukulistaa

Ollaan sen verran korkealla vuoristossa (kukkuloilla), että sää vaihtelee nopeasti. Aamun auringonpaiste ja iltapäivän helle kääntyy iltaa kohden tummiksi pilviksi. Välillä tuntuvat pilvet laskevan pihalle saakka ja viimeistään silloin sitä kummasti alkaa tehdä mieli tarttua kirjaan (tai Koboon tässä tapauksessa).

Kovin paljon en ole ehtinyt lukemaan, sillä sukulaisia täynnä oleva talo on tarkoittanut seurustelua, visiittejä lähikyliin ja muuten vaan hulinaa ympärillä. Nyt kuitenkin ollaan vielä viikko ihan vain meidän perheen kesken. (No, on oma siskoni tuossa vielä hollilla, mutta hän on aika omatoiminen eikä hänellä kulje perässä sen paremmin mummia kuin lapsiakaan...)


Uusi Kobo - My precious

Odotukseni tälle viikolle on kovaa käyttöä niin uima-altaalle kuin Kobolle... uusi Koboni Aura H2O second edition onkin vedenpitävä, joten sen kanssa ei tarvitse pelätä edes roiskeita. Itse asiassa sen voisi kai ottaa mukaan sekä kylpyyn että uima-altaaseen, mutta toistaiseksi ei ole tehnyt mieli.

Vedenkestävyys ei tosin ollut pääasia mallin valinnassa. Merkki oli minulle itsestäänselvyys, sillä edellinenkin lukulaitteeni on Kobo ja se on palvellut uskollisesti jo vuodesta 2012. Kobo Touch 2.0 toimii edelleen ihan hyvin, mutta onhan se toki tässä vuosien varrella pikkuisen hidastunut - eikä siinä ole edes taustavaloa.

Taustavalo oli mallia valitessa tärkeä juttu. Tosin se on aika peruskauraa, mutta silti. Erityisesti halusin taustavalon, joka osaa automaattisesti sopeutua sekä ympäristön valoisuuteen että vuorokaudenaikaan. Nyt Kobo osaa muuntaa valon sinisemmäksi päiväsaikaan lukijaa (siis minua!) piristääkseen ja sitten taas kääntää sävyn keltaisemmaksi, kun määrittelemäni nukkumaanmenoaika lähestyy.

Toinen tärkeä valintakriteeri oli koko ja paino. Uusin malli eli Kobe Aura One on isompi ja 50g painavampi. Vaikka sekään ei varsinaisesti ole kovakantista kirjaa suurempi, minä koin käsittelyn hankalaksi. Useimmiten haluan pitää lukulaitetta yhdellä kädellä, eikä se onnistunut mukavasti isommalla mallilla, joten päädyin tähän.

Lomalukulista

Jotain sentään on tullut lomallakin luettua. Varsinkin Toton kanssa ovat äänikirjat iltaisin olleet kova juttu päivän tohinasta rauhoittumiseen. Ilman Risto Räppääjää tuskin olisin saanut poikaa petiin ennen puoltayötä yhtenäkään iltana.

Risto Räppääjä ja väärä Vincent sekä Risto Räppääjä ja pullistelija on jo kuunneltu. Seuraavaksi taitaa äänikirjavuoro siirtyä kummitädille, jolla on Storytel - Saa nähdä kelpaako Peppi Pitkätossun uusi versio illalla kuunneltavaksi.

Itselläni on edelleenkin kesken Tähdet kertovat, Komisario Palmu Jostain syystä se ei ole ihan niin sujuva, kuin edelliset kuuntelemani - varsinkin Kuka murhasi rouva Skrofin oli ihan mahtava, mutta siitä pitää vielä kirjoittaa erikseen. Lukijassa ei ole vikaa, mutta tarinan kulku on vähän väkinäinen.

Huomaa, että Tähdet kertovan on kirjoitettu parikymmentä vuotta toisten jälkeen ja pitkän "kuivan" luomiskauden päätteeksi. Se ei ole ollenkaan niin säkenöivä kuin kaksi ensimmäistä.

Pari kirjaa sain toki luettua loppuunkin eli hömppäpömppää sekä suomeksi että englanniksi. Suomenkielisestä vastasi Jylhäsalmi-sarjan ensimmäinen osa eli Sydämenasioita Jylhäsalmella (Kirsi Pehkonen) sekä The Dangerous Book for Demon Slayers (Angie Fox) Viimeksimainittu edustaa taas  aiemminkin listaamiani englanninkielisiä fantasiaviihdekirjoja.

Viihteen jälkeen sitten oli vuorossa totaalinen tyylinmuutos.


Ranskalaista klassikkoa 

Mikä sopisikaan Ranskanlomalle luettavaksi paremmin kuin Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä ? Nyt on menossa osa 1.2 Un amour de Swann... Se voisi sopiva vaikka seuraavan klassikkohaasteenkin kirjaksi.

Lukiessa ymmärtää hyvin, miksi kyseessä on klassikko. Toisaalta ymmärtää hyvin myös sen, miksi niin monelta Proust jää kesken. Tekstille pitää antaa aikaa, niin se palkitsee. Nopealla lukemisella vain kadottaa punaisen langan eikä enää tiedä, mistä puhutaan. Tarinaan, henkilöihin ja ennen kaikkea polveileviin lauseisiin pitää keskittyä.

Täydellistä lomalukemista...

Rakkautta vahingossa

Kun painanut useamman viikon pitkää päivää tietokoneen vieressä (ja muutenkin) ei reissulla enää meinaa jaksaa lukea. Ei muuten, mutta silmät ovat väsyneet. Silloin äänikirjat nousevat arvoon arvaamattomaan ja viime viikkojen aikana olenkin kuunnellut useammankin.

Lennollakin saa puhelimen lentokonemoodiin ja sitten piuhakuulokkeella kirja korviin. Silmät kiinni ja... no, myönnetään - aika usein nukahdan. Siksi melkein laitankin joka kerta torkun päälle. Ei tarvitse ihan niin paljon kelata taaksepäin...

kuva: Tammi

Veera Vaahtera: Rakkautta vahingossa 
Oma ostos Elisa Kirjasta 

Olen taas viime aikoina sortunut yhteen jos toiseenkin aleostoon Elisa Kirjasta. Tämänkin latasin vähän vahingossa ja vähän epäluuloisena. Aina välillä suomalaisten hömppäkirjojen kanssa meinaa pinna palaa, kun sankaritar tyrii säännönmukaisesti ihan kaiken ja nolouttaan sitten ihastuu.

Asetelma ei sinänsä ollut kauhean lupaava nolostumisten suhteen. Pihla on karannut pohjoiseen. Tulevasta vauvasta järkyttynyt avomies lähti Intiaan mietiskelemään ja Pihlan pitää miettiä elämä uusiksi. Miettiminen tosin meinaa jäädä kaikenlaisten kommellusten varjoon ja miehiäkin pyörii nurkissa melkein riesaksi saakka.

Yllättävän hyvin kuitenkin viihdyin. Nolotkin tilanteet lähinnä naurattivat ja huomasin kannustavani Pihlaa hänen sopeutumisyrityksissään. Henkilöhahmot ovat herkullisia ja pääasiassa herttaisia. Mitä nyt joogagurun ehdottomaan maailmanparannukseen välillä meinaa vähän hermostua, mutta onhan hän toisaalta ihan symppis.

Aika realistiselta tuntuivat myös Pihlan ajatukset lapsesta, vaikka toki ensimmäisen lapsen saamiseen liittyy (aina) myös paljon haihattelua. Niin se on ihan reaalimaailmassakin, eihän sitä voi tietää etukäteen.

Tämä kirja siis viihdytti, niin lentokoneessa, Kööpenhaminalaisessa taksissa kuin iltatoimissa vähän rupsahtaneessa hotellihuoneessa. Toiminee myös kesäloman rentoutuksena.

Vampyyrejä ulkoavaruudesta

Ihan kuin avaruusssankari!

Minun piti kirjoittaa tänään heinäkuun summeeraus, mutta se tuntuu perjantai-iltaan ylivoimaiselta tehtävältä. Heinäkuu oli mahtava lukukuukausi - täynnä kirjoja, kirjoihin liittyviä tapahtumia ja muuten vaan kaikenlaista mielenkiintoista. Siihen pitää keskittyä ja muistaa. Ehkä viikonloppuna...

Siispä ajattelin ihastella viime päivien löytöäni. Tai no, myönnetään, siskon löytöä. Olen nimittäin nautiskellut fantasiagenreä piristävästä, ainakin minulle uudesta asetelmasta. Muistattehan tummat ja vaaralliset vampyyrit, kuuta ulvovat ihmissudet ja taikasauvojaan heiluttavat noidat, joka legendoina vaanivat tummasta metsästä historian havinan keskeltä? No, nyt on kyse ihan jostain muusta.

Eivät vampyyrit ja ihmissudet ole ollenkaan mitään keskiaikaan liittyvää, kyseessä ovat intergalaktiset eri planeetoilla asuvat kansat, jotka matkustavat maahan incognito. Tarvittaessa Maassa heidät ottaa vastaan kunkin paikan majatalonpitäjä, jonka tehtävänä on pitää vieraat turvassa, tyytyväisinä ja ennen kaikkea salaisina maan muilta asukkailta.

Herkullisen erilaista vai mitä? Luin nopeasti peräperää kaksi osaa sarjasta

Ilona Andrews: Innkeeper Chronicles Clean Sweep & Sweep in peace 
E-kirjat + netti

Dina siis on majatalonpitäjä. Hänen majatalonsa on vanha, mutta huonosti arvioitu Maan majatalojen katalogissa. Siksi Dinan täytyy tehdä ylimääräistä työtä saadakseen asiat rullaamaan.

Sitten naapurustossa joku tappaa koiria... Dinan ei pitäisi sekaantua majatalon ulkopuolisiin asioihin, mutta yksi asia johtaa toiseen ja lopulta tarinassa ovat mukana ihmissusi, vampyyri-ritari ja tuhoa kylvävä ulkoavaruuden hirviö (ei, vampyyri ei ole se pahin).

Viihdyin niin hyvin joustavasti etenevän tarinan ja kutkuttavasti erilaisen asetelman parissa, että pari kirjaa tuli ahmaistua peräkkäin. Sitten ryhdyin tarkastelemaan kolmannen osan tilannetta. Se on julkaistu, ei kun ei ole... äh, ota tuosta nyt selvä. Sitten tajusin kyseessä olevan ilmaiseksi netissa kappale kerrallaan julkaistavasta jatkokertomuksesta. Cool.

Ilona Andrews -nimen takana on tuottelias pariskunta. Inkeeper Chronicles on vain yksi heidän kirjasarjansa. Kolmas osa on jo kappaleessa 9. Taidanpa jatkaa lukemista netissä. Vähän epäilen, saanko seurattua tarinaa viikottain, yleensä haluan pidemmät pätkät kerralla, mutta kaikkea on kokeiltava. Siispä tätäkin.

Innkeeper Chronicles: One Fell Sweep

Klassikkohaaste III eli Maria Jotunin Miehen kylkiluu

Haasteen kooste blogissa 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä 

Ehdinkö, enkö ehdi, vai? Kai tämä vielä lasketaan?

Meni pikkuisen tiukoille tämän kolmannen klassikkohaastepostauksen kanssa. Lukumaraton, naistenviikko ja kaikenlaiset loma-aktiviteetit veivät heinäkuussa niin paljon aikaa ja energiaa, että ehdin tarttumaan klassikkoon vasta tällä viikolla. Eikä se sitten tietysti mikään järkäle voinut olla (kun kerran lomakin jo loppui).

Siispä taas tuli lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja tartuin näytelmään. Othellon jälkeen vähän Maria Jotunia ja samalla edistyi myös Lukuharjoituksia-haaste.

Maria Jotuni: Miehen kylkiluu 
Ilmainen klassikko Elisa Kirjasta 

Näytelmäksi siis meni ja mikäs siinä. Maria Jotunin Miehen kylkiluu sai minut hymähtelemään. Kiemurat ja kommervenkit henkilöhahmojen onnen edellä olivat jotenkin mainion perinteisiä, mutta kuitenkin oikeastaan aika ajankohtaisia.

Eihän tuossa naisia kovin helpolla päästetä. Mies kuin mies kelpaa ja miehenkipeät naiset saavat oikein riidankin aikaiseksi yhdestä sitoutumiskammoisesti hunsvontista ennen kuin ratkaisu keksitään. Toisaalla taas hysteerisyyteen taipuva rouva päättää unohtaa aviorakkautensa ja lähteä vihreämmille apajille.

Saavat toisaalta miehetkin osansa. Vaimo tarvitaan, kun pitäisi lehmät hoitaa ja edellisen ja edesmenneen jäljiltä on kangaskin puissa kesken. Toisaalta taas ei apteekkari osaa arvostaa vaimoaan ja suorastaan unohtaa rakastavansa tätä. Vaimo kun on aina saatavilla ja silloin arvo tuppaa unohtumaan.

Teemat siis ovat ajattomat. Vaikka kieli ja lievä kansanomainen yksinkertaisuus ehkä kuulostavat nykyajan ihmisestä jo vähän vanhahtavilta, on tarina itsessään varsin viihdyttävä. Ei siinä ole varsinaisesti päätä eikä häntää, mutta toinen puolisko olisi melkein jokaiselle saatava, uusi tai vanha, mutta kuitenkin oikea. Itse asiassa oli varsin virkistävää lukea tällaista suoraviivaista ja ehkä vähän naiiviakin naimakauppaa kaikkien Temptation Islandien ja Kauniiden ja rohkeiden pommituksessa mediasta. (Jopa minä, joka katson telkkaria noin kerran kuukaudessa hetkisen, olen tietoinen noista ohjelmista).

Huh, tulihan tämä klassikkohaaste sentään selätettyä. Ja sentään vielä oikean päivän aikana. Eikä näytelmien lukeminen ole ollenkaan hullumpaa touhua. Täytyy yrittää jossain kohtaa jotain vähän modernimpaakin, ettei aina me klassikkonäytelmäksi.

Haasteen koosteen löytää blogissa 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä - sieltä pääsee kierrokselle haasteeseen osallistuviin kirjablogeihin.

Fantasiaa eli tyttösalamurhaaja ja salamavaras

Minä taidan olla tämän kanssa vähän jälkijunassa, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Riordanin kirja ilmestyi suomeksikin jo vuonna 2007 ja elokuvakin on vuodelta kirves ja kansi, mutta ihan mukiinmenevä tarina oli äänikirjanakin.

Rick Riordan: Salamavaras
Oma ostos Elisa Kirjasta (äänikirja tarjouksessa tälläkin hetkellä 6,90€) 
Lukijana: Antti Virmavirta 

Tarina Percy Jacksonista, Poseidonin pojasta, on viihdyttänyt minua työmatkoilla ja vielä näin ensimmäisenä lomapäivänäkin. Kun Percy saa tietää olevansa puoliksi kreikkalainen jumala, kääntyvät monet asiat nurinperin.

Sen lisäksi, että Percy joutuu juoksemaan pakoon erilaisia hirviöitä, jumalat syyttävät häntä Zeuksen salaman varastamisesta, eikä nimen puhdistaminen olekaan ihan pikkujuttu. Jumalat nimittäin ovat aika pikkumaisia olioita, eikä heidän politiikkansa ja keskinäiset kahinansa oikein ota ihmiskuntaa huomioon.

Percy lähtee siis etsintämatkalle Annabethin (Atenen tytär) ja satyyri Groverin kanssa. Tie vie Manalaan ja erinäisiä vihollisia kohdataan ja voitetaan matkan varrella. Kirjan parasta antia olivatkin erilaiset hahmot, joita oli kiva yrittää hataralla muistilla tunnistaa moderneista piirteistä ennen kuin heidän todelliset nimensä paljastuvat.

Minä siis viihdyin kolmikon mukana ja Antti Virmavirta oli varsin sujuva lukija. Rick Riordan osaa popularisoida historiallisia jumalia. Egyptiläisiä listattiin jo aiemmin lukemassani sarjassa ja nyt ovat sitten vuorossa kreikkalaiset. Tarina etenee jouhevasti ja ainakin siinä tapahtuu tarpeeksi.

Sen verran totean olevani kohdejoukon ulkopuolella, että jotkut ratkaisut tuntuvat vähän naiiveilta ja välillä loppumaton kohkaaminen vähän väsyttää, mutta kaikkiaan kyseessä on varsin viihdyttävää fantasiaa, eikä se kreikan mytologian hahmojen painaminen muistiin (vaikka istten vähän vääristyneinäkin) kai ihan pahasta voi olla varsinaiselle kohderyhmällekään.

Salamavaras on sarjan ensimmäinen osa, mutta harmittavasti ainakaan Elisa Kirjassa ei jatkoa ole saatavilla äänikirjana. Selvästi ensimmäisen osan lopussa pedataan seuraavia, mutta en ole ihan varma lähdenkö noita muussa muodossa lukeaan. Äänikirjana tämä oli sellaista sopivan kevyttä ja viihdyttävää julkisen liikentee lomaan, mutta ihan tekstinä voi olla, etten ihan jaksa kaikkia yksinkertaistuksia.


Toinenkin  fantasiasarja 

Sarah J. Maas : Throne of Class, Crown of Midnight, Heir of Fire
HelMet Overdrive 

Kevään aikana tulin lukeneeksi myös kolme osaa Sarah J. Maasin Throne of Glassa -sarjasta. Siinä seurataan nuoren salamurhaajattaren vaiheita suolakaivoksista, kuninkaan lemmikiksi ja siitä haltijoiden / keijujen valtakuntaan. Kuten kuvaan kuuluu, voimat ja valta kasvavat sitä mukaa kun tarina kehkeytyy auki ja alkuperät selviävät. Throne of Glass kuitenkin vaihta sen verran raikkaasti sekä teemaa että miljöötä osasta toiseen, että lukija ei pääse kyllästymään.

Puoliverisillä siis jatketaan. Tällä kertaa kyseessä on keijujen vertaa suonissaan kantavan nuoren naisen tarina. Kaikilla meillä on puolemme, mutta mitäs jos toinen osa itseä olisikin jonkinlainen hirviö ? No. etunsa tietysti on voimalla ja vauhdillakin.

Päähenkilön identiteettikriisi on tietysti mielenkiintoinen, mutta yhtälailla koukuttavia ovat tarinat valtakunnan eri puolilta. Noitien klaanit osoittautuivat todella mielenkiintoiseksi juonteeksi ja tulee olemaan jännä nähdä, miten kaikki polut jossain kohdin kohtaava. Jonkinlainen eeppinen taistelu lienee odotettavissa.

Ainoa asia, joka minua kirjasarjassa vähintäänkin hieman ärsyttää, on perinteinen kuvio sankarittaresta ja kahdesta mahdollisesta rakastajasta. Se on sitten niin kulunutta jo. Onneksi herrat päätyvät vähitellen sivuosaan, eikä valinta heidän välillään ole yksinkertainen tykkää, ei tykkää -pohdinta vaan vesi virtaa vähän yksinkertaisia kuvioita syvemmällä.

Tarinaan sisällepääsyä auttoi kummasti se, että olen aiemmin jo lukenut novella-kokoelman, joka kummasti täytti aukkoja päähenkilön historiassa ja antoi pohjaa tapahtumille.  Täytyy myöntää, että ilman noiden lukemista olisin voinut olla muutaman kerran aika ihmeissäni.

Päähenkilö sekä hänen tarinansa on sen verran mielenkiintoinen, että mielelläni lukisin jatkoa. Harmillisesti ei ainakaan vielä Overdrivesta ole lainattavissa sarjan seuraavia osia vaikka neljäs ja kai viideskin ovat jo englanniksi ilmestyneetkin. Sen verran koukuttava on menneisyytensä kanssa painivan puoliverisen  polku kohti lopullista ratkaisua, että taidan jossain kohtaa etsiä kirjat käsiini muualta, jolleivat tule Overdriveen lainattaviksi.

Järein asein, mutta Jeeves puuttui

Hugh Laurie : Järein asein 

Oma ostos Elisa Kirjasta 

Luokittelin tämän jännitykseksi, mutta ei minua kyllä matkan varrella pelottanut. Johtui ehkä siitä, että kirjassa on kasattuna yhteen ehkä kaikki mahdolliset jännitysromaanikliseet, joista kukaan on koskaan kuullut. Ennemminkin vähän hihitytti.

Päähenkilö on sarkastinen, mutta hurja selviytyjä. Ihan silkkaa hyvää omatuntoaan suojellen hän päätyy yöllä hiippailemaan rikkaan miehen talossa kertoakseen tälle jonkun yrittäneen maksaa kyseisen herran murhasta... sitten vähän painitaan ja kuvaan tulee upea tytär. Lopulta päädytään agenttien armoille ja terroristien keskelle ja koko ajan jostain sattuu mutta silti ollaan niin sankaria... 

Arvasitte oikein. En oikein vakuuttunut Hugh Laurien kirjailijakyvyistä tämän perusteella. Ihan perusluettavaa kesäpokkarikamaa, mutta olisinkohan lukenut ellei kirjoittaja olisi ollut Jeevesin Bertie? No, ehkä minä kuitenkin olisin loppuun asti päätynyt, sillä kirja on kuitenkin aika helppolukuinen ja siinä tapahtuu tarpeeksi. 

Itse asiassa, nyt kun tarkemmin ajattelen. Ehkä tämä olisikin juuri Bertien kirjoittamaksi sopiva kirja, siis lukuunottamatta väärää aikakautta. Sellainen itsestään suuria luulevan, mutta muiden mielestä vähän hellyttävän kömpelön tohelon aikaansaannos. Jeeves ei kuitenkaan tainnut olla tällä kertaa pelastamassa tilannetta. 

Kirjan julkaisusta on kuulemma päätetty salanimen suojissa, joten mitenkään ei kustannuspäätökseen olisi vaikuttanut kirjailijan muu ura. Hmmm... uskoo ken tahtoo. Ei tämä varinaisesti kamalan huono ole, mutta ilman kirjailijan oikeaa nimeä romaani taitaisi päätyä armottomasti tusinatavaran alelaariin. Ei kannata Laurien näyttelyä ihan heti jättää, mutta oli tämä ihan hauska tuttavuus noin kuriositeettina. 

Twitter art - Hearts, Keys and Puppetry

Peilit ja heijastukset ovat teemana kirjassakin 

"We don't love you anymore..."

Neil Gaiman, Katherine Kellgren (Narrator): Hearts, Keys and Puppetry

Overdrive äänikirjalaina (BBC) 

Selasin pitkästä aikaa Overdrive-valikoimia ja nappasin kuunneltavakseni Neil Gaimanin nimiin kirjatun Hearts, Keys and Puppetry. Kirja ei ole hurjan pitkä, äänikirjana vain vajaat kaksi tuntia. Silti se on tunnelmaltaan hieman ahdistava, kaunis ja kokonainen tarina. Vasta tarinan kuunneltuani huomasin Goodreadsista, että kyseessä ei olekaan perinteinen kaunokirjallinen teos vaan "Twitter art".

Siis mikä? 

BBC oli pistänyt pystyyn koeprojektin jo vuonna 2009. Gaiman lähetti eetteriin ensimmäisen lauseen ja sen jälkeen pyydettiin yleisöä lähettämään tietyllä hashtagilla varustettuja lauseita, joiden pohjalta kirjoitettiin Hearts, Keys and Puppetry. Tviittejä tuli jo tuolloin yli 10.000, joista 874 päätyi kirjaan. Kirja tuotettiin äänityksenä ja on BBC:n jakelussa. Nyt siis ihan ilmaiseksi kuunneltavan Overdriven palvelusta HelMet kirjastokortilla. 

Mielenkiintoista! Ehkä te muut olette näistä kuulleet enemmänkin, mutta minulle tämä oli uusi juttu, vaikka sekä SoMe että Crowdsourcing sinänsä aiheina minua ovatkin kiinnostaneet jo pidemmän aikaa. 

Tiedättekö muita vastaavia juttuja? Niistä olisi kiva lukea lisää? 

Tässä kirjassa kivaa on myös se, että se on oikeasti hyvä tarina eikä pelkästään hätäisesti kyhätty somekokeilu. Uusia medioita hyödyntävässä kirjallisuudessa minua usein häiritsee huomion siirtyminen sisällön sijasta tekotapaan. Aivan liian helposti on tarina köykäinen, ellei peräti yksinkertaisesti huono ja esiin nostetaan vain hypetystä jonkin uuden tavan (tai vanhan tavan muka uudistamisesta). Minusta minkäänmuotoinen kirja ei kanna, jollei tarina ole lukemisen arvoinen. 

Onneksi hyviäkin löytyy. Tämä on yksi ja tällä hetkellä luen toista, ihan suomalaista tuotantoa olevaa vaihtoehtojuonista ekirjaa, mutta siitä lisää vähän myöhemmin. Hearts, Keys and Puppetry leikittelee peilikuvilla ja palapeleillä, todellisuuden, kuvitelmien ja toiveiden tasapainottelulla. Syvempänä teemana voidaan nähdä syyllisyyden vaikutus psyykeen, toki höystettynä ripauksella toivoa ja fantasiaa. Sam istuu peilin edessä harjaamassa hiuksiaan, kun hän joutuu vaihtamaan paikkaansa peilikuvansa kanssa. Peilin takainen maailma vilisee pelottavia nukkeja, pehmoeläimiä, prinssejä ja kuningattaria. Tarina on eheä, välillä vähän pelottava, kaunis ja toivossaan lohdullinenkin. Kuuntelun arvoinen, varsinkin kun lukijakin on taattua BBC-laatua. 

Täältä luin tarkemmin