Nuorempana en kertakaikkiaan voinut jättää kirjaa kesken. Kaikki piti lukea reippaasti loppuun. Ensin minulla oli kesken kerrallaan vain yksi kirja, sitten huomasin lukevani rinnakkaain kirjoja kolmella eri kielellä, sitten vähän genrejä ristiin ja... Lopputuloksena minulla on tälläkin hetkellä Goodreadsin mukaan kesken yli 20 kirjaa.
Eikä kyseessä nyt enää ole, että luen rinnakkain vaan joudun tosissani pohtimaan, luenko edes loppuun. Oudointa tässä on, että kesken olevien listalla kummittelee suosittuja ja oikeasti hyviä kirjoja. En vain tule tarttuneeksi niihin enää uudelleen ja liihotan perhosena seuraavaan tarinaan.
Vai mitä tuumitte siitä, että kesken jääneiden joukosta löytyy aarteita kuten Anni Kytömäen Margarita (kesken tammikuusta 2021) ja Terhi Tarkiaisen Kitty (kesken marraskuusta 2020)? Ensimmäisen kohdalla en oikein ymmärrä, mitä tapahtui, mutta jälkimmäisessä minua taisi vähän häiritä itse aihe. Vaikka toki alun tapahtuma on epäreilu ja kamala, en oikein koe kostoajatuksissa vellomista edes kovin kiinnostavaksi luettavaksi. Taitaa maailmassa olla tarpeeksi negatiivista aaltoilua ihan reaalitodellisuudessakin. Käy raskaaksi lukea samaa tunnelmaa kirjoissa.
Aionko lukea noita sitten joskus loppuun ? Kyllä kai, kai...
Muita kesken olevien listalta löytyviä ovat mm.
- Louise Pennyn Kylmän kosketus (olen ollut liian rauhaton Pennyn verkkaiseen tunnelmaan),
- Taylor Jenkins Raidin Daisy Jones & The Six (minulta ei oikein riitä kärsivällisyyttä päättömälle bändikohellukselle - taidan olla liikaa täti) ja
- Anu Patrakan Syyllisyyden ranta (vähän liikaa negatiivisia viboja tässäkin, vaikka Rui Santosista pidänkin)
- N.K. Jemisin Murtunut maailma osa I Viides vuodenaika (aloin ennakoimaan tarinassa itselleni epämieluisia käänteitä ja jumituin. Tästä pitää päästä yli, sillä kirja on todella hyvä. Enkä minä ole välttämättä ollenkaan oikeassa)
- Jani Toivolan Rakkaudesta (se vaan jäi)
- Johanna Venhon Martti Suosalon tähänastinen elämä (jotenkin en millään pääse tarinaan mukaan)
- Minna Mikkosen Amelian luut
- Leena Parkkisen Neiti Steinin keittäjätär, jolla on jännittäviä yhteyksiä juuri kuuntelemaani äänikirjaan. En tiedä, onko kyseessä alitajuinen valinta vai sattuma, mutta yllätyin.
- Markus Hotakaisen Tähtitieteen naiset on minulla iltalukemisena. Lyhyet pätkät menevät väsyneenä juuri sopivasti ja kirja on mielenkiintoinen.
- Aino Huilajan Pakumatkalla soi luureissa.
Mulla kyllä jää kesken kirjoja. Mm. tuo Viides vuodenaika jäi kesken, ku kirjan väkivalta meni liikaa ihon alle. Oon oppinu jättään kirjat kesken! Nuorempa luin vaikka väkisin kirjat loppuun.
VastaaPoistaMinua ei ainakaan vielä ole Viides vuodenaika tuntunut liian väkivaltaiselta, mutta koemme asiat eri tavoin (eri aikoina) - saa nähdä, saanko sitä loppuun.
PoistaVanhempana olen myös opetellut jättämään kirjoja kesken. Nuorempana luin minäkin väkisin loppuun, jos osuin aloittamaan. Hyviä kirjoja on liikaa, jotta käyttäisi aikaa itselle sopimattomiin.