Maaliskuussa luettua

Kuukausi vaihtui - taas. Miten aika voikin nykyään mennä niin nopeasti, että sitä laskee melkein kuukausissa, ihan kuin ei enää huomaisikaan päiviä ja viikkoja. Osansa tietysti voi olla tuolla ikkunasta näkyvällä maisemalla. Huhtikuu alkoi melkomoisessa lumimyräkässä. Ei ole kyllä keväästä tietoakaan. Kuitenkin minä muistan lapsuudestani sellaisenkin syntymäpäivän, kun sain mennä ensimmäistä kertaa pihalle kokeilemaan vieläkö paljaat varpaat palelevat. (Palelivat tietysti, mutta sain sentään luvan mennä ja aurinko paistoi)

Kirjoja sain maaliskuun aikana loppuun peräti yhdeksän. Sanon peräti, sillä siinä hyppelymoodissa on ihme, että yksikään kirja päätyi loppuun saakka. No, myönnetään, listalta löytyy peräti kaksi lyhyitä "tarinoita" sisältävää kirjaa, jolloin hyppelyn tunne löytyy kätevästi yksistä kansista. Lisäksi luin myös yhden keittokirjan, joka muuten kiilasi samantien suosikkilistalleni.

Kirjoitin yllä "tarinat" lainausmerkkeihin sillä ensimmäinen pätkäkirja oli Juha Hurmeen Niemi. Se ei varsinaisesti ollut kokoelma erilaisia tarinoita. Kaikki luvut veivät omalla tavallaan Suomenniemen tarinaa, mutta eihän tuo tietenkään mikään varsinainen kronologisesti etenevä romaanikaan ole...

Toinen, eli Tove Janssonin Bulevardi ja muita kirjoituksia sitten sisältääkin aidosti lyhyitä novelleja tai esseitä kirjailijan pitkän uran varrelta. Tykkäsin kokoelmasta kovasti.

Kuukauden keittokirjaksi puolestaan päätyi talviseen keliin oivasti sopiva Meri-Tuuli Lindströmin (nykyisin Väntsi) Pataruokaa - possunposket olivat herkkuakin herkumpaa ja kirjan inspiroimana meillä syötiin eilenkin pitkään haudutettua pataa.

Jonkunlaiseksi pätkäkirjaksi kai voidaan sanoa myös Mike Pohjolan Sinä vuonna 1918. Se on interaktiivinen teos, jossa lukijan valinnat ja arpaonni säätelevät tarinan kulkua. Minä säilyin ensimmäisellä yrityksellä hengissä kansalaissodan melskeissä, vaikka monenlaista kurjuutta vastaan tulikin. Toisella kierroksella ei käynyt ihan niin hyvin. Vielä ajattelin kolmannen kokeilla, ennen kuin kirjoitan teoksesta. Nyt jo voin sanoa, että se on varsin mielenkiintoinen ja pelillisessä muodossaan kiehtova.

Muuten maaliskuun lukulistalta löytyi peräti kolme dekkaria. Kuuntelin äänikirjana loppuun (David Lagercrantzin kirjoittaman) Millenium-sarjan viidennen osan. Jollei Lisbeth Salander olisi hahmona niin kiinnostava, olisin varmaan jättänyt kesken jo aiemmin. Jossain vaiheessa suunnittelin myös Flavian seikkailujen lukemisen lopettamista, mutta niin vain luin taas uuden osan. Nokisen tomumajan arvoitus oli edeltäjäänsä parempi, mutta silti pidän enemmän sarjan alkupään kirjoista.

Kolmas dekkari olikin sitten taas mielenkiintoisempi tapaus. Itse asiassa kyseessä on jonkinlainen bisnesschicklitjännäri eli Anniina Tarasovan Venäläiset tilikirjani. Riemastuttavasti uudenlainen tarina Pietarilaisista bisneskuvioista ja niiden pyörteissä seikkailevasta firman nuoresta sisäisestä tarkastajasta.  Jopa minä luin tämän melkein putkeen.

Sitten onkin jäljellä enää kuukauden pakollinen viihdefantasia, joka jatkoi meedioetsivän tarinaa (A Cemetery, A Cannibal and the Day of the Dead) sekä tietysti Toton kanssa iltaisin kuunneltu kirja. Maaliskuussa saimme loppuun taas yhden Risto Räppääjän. Tällä kertaa ihmeteltiin tietokoneiden ja pelaamisen outoja vaikutuksia osassa Risto Räppääjä ja villi kone...

Nyt on sitten pääsiäinen vietetty ja pitkä viikonloppu takanapäin. Pitäisi orientoitua töihin, mutta tänään vietin vielä rauhallisen etäpäivän (toki dokumentteja riitti luettavaksi ja laskelmia tehtäväksi). Onneksi on nelipäiväinen arki ja sitten edessä taas viikonloppu. Silloin vietetään Toton 7-v synttäreitä ja muuten varsin mielenkiintoisissa merkeissä. Ehkä tänne blogiinkin kerron, mitä muksut pitävät juhlista, joissa ruoalla leikkiminen on sallittua ja peräti suotavaa.