Päätin, etten tyrkytä. En yhtään. En ainuttakaan kirjaa. Lukekoon itse, jos haluaa. Minä jatkan iltasadulla ja äänikirjoilla ja pidättelen henkeäni.
Muutama kuukausi siinä meni, mutta nyt olen yllättänyt Toton useammankin kerran kirjan ääressä. Saa nähdä olisiko 1/3 lukumiehiä (ja jottei Esikoinen nyt vedä hernettä nenään niin mainittakoon hänen kyllä nykyään jotain lukevankin - aina välillä)
Hieman on tosin haikea olo. Minut käskettiin pois vierestä lukemista häiritsemästä...
Tässä kuitenkin viime viikkojen lukusuosikit ja niihin liittyvät Toton kommentit:
Tatu ja Patu -kirjat ovat lasten suuria suosikkeja. Aikuista kommellukset ja höpinäväännökset välillä vähän huvittavat, mutta muksut nauravat ääneen.
Suomi-kirjassa tutustutaan erilaisiin Suomi-juttuihin ja matkustetaan ympäri maata. Tapoihin tutustutaan saunasta mustikkapiirakkaan ja samalla tulee Suomen historiakin tutuksi. En ole ihan varma, haluanko pojan isän puolen sukulaisille (Ranskaan) ihan kaikkia Tatun ja Patun toteamuksia toistelevan, mutta hauskaa tuntuu lukiessa olevan.
Kysymkseen, mikä kirjassa on parasta, kuului vastaus seuraavasti :
"No, kun on niin kiva hakea tonttuja"
Kirjaan on piiloteltu kotitonttuja vähän sinne sun tänne ja teemaltaankin tuo on tietysti ihan tähän vuoteen sopiva.
Tässä kirjassa käydään juurta jaksain läpi eri tavaroiden valmistusta. Leipä, juomalasit, kirjat ja muut esitellyt esineet ovat lapsille tuttuja, joten niiden valmistusprosessit ovat kiehtovia ja liittyvät ymmärrettävästi jokapäiväiseen elämään.
Lisäksi, mitä ilmeisimmin hieman normikirjan muodosta poikkeava rakenne sisältä avautuvine isoine taitesivuineen ja luukkuineen on houkutteleva näperryksestä pitävälle pojalle.
Ei siis ole ihme, että Toton kommentti oli seuraavanlainen:
"On toosi mielenkiintoista lukea valmistuksesta, varsinkin leivän ja lasien"
Tämä kirja olisi aikuisestakin mielenkiintoinen ja siitä saisi jutunjuurta, jos saisi luvan tulla mukaan lukemaan...
Tämän kirjan kanssa minulla on käynyt parempi tuuri. Olen saanut lukea sitä iltaisin sängyn vieressä. Tiedä sitten kuitenkaan, jos tietokirjaa voi varsinaisesti iltasaduksi nimittää.
Mitä ilmeisimmin meillä kaksi nuorempaa poikaa ovat enemmän faktamiehiä - ainakin Toton tämänhetkisten suosikkien perusteella. Nämähän ovat kaikki selvästi asiasisältöön kallellaan Tatun ja Patun vinksautuksista huolimatta.
Pimeässä hohtava avaruus kertookin perustietoa Linnunradasta, auringosta, tähdistä, kuusta ja planeetoista. Ihan mielenkiintoista äidillekin, vaikka toki entuudestaan tuttua.
Eniten kirjassa kaikkia kiehtovat kuvat.
"Parasta on, kun kuvat hohtavat..."
sanoo Totokin.
Ensin vähän valoa kohti ja sitten lamppu sammuksiin. Tekstinkin näkee hohtosivuilla lukea pimeässä. Siinä riittää riemua ja jännistystä asiasisältöä elävöittämään.
Sellaisia kirjoja viime aikoina. Pitänee ruveta levittelemään muita talosta löytyviä lastenkirjoja (ja niitähän löytyy korkeita pinoja) strategisiin paikkoihin pitkin olohuonetta. Katsotaan, mitä päätyy sitten luettavaksi asti.
Taputan täällä iloissani salakähmäisestä menestyksestäsi nuorimmaisen lukuharrastuksen tukemisessa! Jes! Onpa mahtavaa, että on löytynyt sopivaa ja innostavaa luettavaa. Faktamiehiä ja -naisia tarvitaan aina, ja uteliaisuus on ihan mahtava ominaisuus tulevia kouluvuosiakin ajatellen.
VastaaPoistaMinä en ole lukenut kuin yhden Tatu ja Patu -kirjan, sillä se on ystäväperheen tyttären suosikkikirja ja olen lukenut sen hänelle iltasaduksi muutaman kerran. Siinä käydään lääkärissä. Pitäisi varmastikin tutustua tähänkin brändiin paremmin, sen verran kova hitti se on.
Minäkin uskallan olla varovaisen optimistinen menestykseni suhteen. Ei kyllä vielä voi taputella itseään olalle, tilanteet muuttuvat muksujen kanssa sen verran nopeaan... mutta hyvä, että edes nyt lukee vähän.
PoistaWau kun hyvät kirjat. Tuota Tatun ja Patun Suomi-kirjaa on luettu tosi paljon eri yhteyksissä. Mainio kirja. Ja sitten näyttäisi olevan avaruuskirja ja mistä tavarat tulevat, hyvin kiinnostavia kirjoja eskarilaiselle ja alkuopetukseen. Olisin veikannut myös dinosauruksia ja Titanic-kirjaa, joka valloittaa kaikki pojat mennen tullen ja palatessa.
VastaaPoistaDinosaurukset menevät vähän kausittain, mutta Titanic-kirjasta en ole kuullutkaan. Mikähän se on ?
PoistaIhastuttava lukija ja ihastuttava postaus <3! Pidän alkavalle lukuinnostukselle peukkuja :) Ja lukijan äidille heitän innostuneet high fivet nurkan takana!
VastaaPoistaKiitos... kai sitä piilossa uskaltaa jo vähän riemuita :-)
PoistaOlipas hurmaava kirjoitus, kiitos siitä! Ilahdun aina, kun joku lapsi innostuu lukemisesta - meitä kirjaihmisiä ei voi koskaan olla liikaa. :)
VastaaPoistaMinustakin on ihanaa, kun lapset innostuvat kirjoista. Omiani olen yrittänyt vaikka kuinka, mutta vasta tämä kuopus näyttäisi innostuvan enemmän... ainakin toistaiseksi.
PoistaLapsille suunnatut kirjat, joista vieläpä voi samalla oppia jotain, on parhaita! Luukkuja, piilotettuja kuvia, pimeässä hohtavaa tekstiä.. Huippua!
VastaaPoistaNämä ovat kyllä tosi, tosi monipuolisia.
PoistaKiitos hyvän mielen postauksesta! Tatut ja Patut ovat todella hyvä sijoitus, sillä ainakin omasta kokemuksestani olen havainnut, että niitä lukevat vielä vanhemmatkin lapset - kuvissa on magiaa, yksityiskohdat kiinnostavat.
VastaaPoistaYleensä kaikenlainen kolmiulotteisuus lastenkirjoissa on hauskaa, vaikka ei luukuilla ja härpäkkeillä ole mitään tekemistä kirjallisuuden kanssa.
Joo, Tatu ja Patu -kirjat kelpasivat isoillekin vähän jossain vaiheessa.
PoistaLuukut ja härpäkkeet taas pitävät vilkkaan touhuajan mielenkiinnon yllä pidempään...
Suloinen Toto:) Minäkin varmaan tykkäisin tuosta kirjasta mistä selviää miten tavarat tehdään:)
VastaaPoistaSe onkin mielenkiintoinen...
PoistaMiten ihana postaus! <3 Tatut ja Patut ovat olleet itsellänikin eskariopevuosina ryhmän kestosuosikkeja, niistä riittää selattavaa ja katseltavaa kaikille lukutaitoon katsomatta, mutta lukiessa niistä herää aivan uudenlainen maailma! :) Hauskoja lukuhetkiä Totolle!
VastaaPoistaKiitos! Näköjään kestää useammankin lukukerran, kun aina vaan jatkuu. Ja riittää uutta äidille näytettävääkin joka kerta.
PoistaTyrkyttää ei tosiaan parane, mutta iltasadusta ei kannata hellittää. Vinkkaan jatkoon esimerkiksi Laura Ertimon ja Satu Kontisen hienoja tietokirjoja Yö ja Vesi. Voisivat kiinnostaa tiedonjanoista.
VastaaPoistaJoo, tyrkyttämisellä saa itsenäiset/itsepäiset nuoret miehet karkuteille.
PoistaKiitos vinkistä. Täytyykin tarkistaa nuo tietokirjat.
Velana mulla ei noista ole niin kokemuksia, mutta varmasti on hyvä suhtautua vaivihkaa positiivisesti, ettei muksu lyö pakkia päälle 😄 Sen muistan kun itse opin lukemaan nelivuotiaana, että tykkäsin vielä hyvän aikaa että luettiin yhdessä. Esim sarjakuvia luettiin aikuisen kanssa yhdessä ääneen niin, että minä sain valita mitkä hahmot halusin lukea ja aikuinen luki loput. Se oli minusta kivaa 😊
VastaaPoistaJoo, ei tässä oikein uskalla hehkuttaakaan, kun rupeaa pian kapinoimaan ;-) Onneksi ei sentään lue vielä blogeja niin täällä voi...
PoistaKiva postaus! Tatun ja Patun Suomi on mainio kirja. Lähetin sen englanninkielisenä muutama vuosi sitten pikkuserkulle ja puolisolleen Uuteen-Seelantiin. Eläkeiässä oleva pariskunta tykkäsi kirjasta kovasti ja lukee sitä myös lapsenlasten kanssa. (Ko. isoisän äitikin on syntynyt NZ:ssa.)
VastaaPoistaKiitos. Tatu ja Patu ovat varsin omaperäisiä Suomi-vierailijoita. Kyllä heidän analyysinsa viihdyttävät varmaan vanhempaakin väkeä :-)
PoistaOnkin varmaan hyvä tuliainen ja lahja vähän kauemmaksikin.
Mainiota! Pidän peukkuja että nuorukaisen lukuinto säilyy ja jatkuu hohdokkaana. :)
VastaaPoistaPimeässä hohtava avaruuskirja on ihan loistava keksintö, onpas hauskaa! Tatu ja Patu puolestaan on minullekin vähän sellainen vieras tuttavuus, kälyn lapsille on niitä lahjaksi hankittu ja joskus ääneen luettukin ja yhden geokätkön löytämiseksi piti kirjoja selailla kuumeisesti, mutta systemaattinen tutustuminen puuttuu. Ehkäpä voisi?
Ja miten onkin, että nuo miten toimii/mistä tulevat -kirjat tulevat aina uudelleen! Miehen suosikki lapsuusajalta on Kuinka kaikki toimii, oman kappaleensa luki hajalle.
Kiitos - kokemuksesta tiedän, että peukkujen pitoa tarvitaan.
PoistaPimeässä hohtava kirja on kyllä kiva. Siihen tykästyi äitikin - onneksi - se on luettu varmaan kymmenen kertaa (ainakin)
Mahtavaa että hän on noin pienenä jo innostunut lukemisesta, sillä vaikka se jossain nuoruudenvaiheessa jäisikin pois, niin moni on vanhempana löytänyt kirjat uudelleen. Kirsin tavoin suosittelen myös Yötä ja Vettä.
VastaaPoistaSiihen minäkin luotan, että kun pienenä innostuu niin jossain kohtaa vähintään palaa. Tosin ei ole toiminut keskimmäisen osalta, mutta ehkä hän sitten teini-iän jälkeen...
PoistaJee, mahtavaa!
VastaaPoistaJa kiitos hyvistä kirjavinkeistä. Meillä on sellainen vaihe herra tokaluokkalaisen kanssa, että pitäisi oppia lukemaan kirja alusta loppuun. Ei ole nimittäin "romaani"ihminen hän, vaan tietokirjat kiinnostavat ja se, että voi napsia tietoa sieltä ja täältä. No mutta, pääasia että lukee, toivottavasti innostus säilyy - teillä ja meillä 😊
Toivotaan :-)
PoistaMeilläkin on kovasti tietopuolelle kääntynyt tuo oma lukeminen, mutta onneksi äänikirjoina kelpaavat vähän satuisammatkin.
Hieno, pieni mies!
VastaaPoistaTatu ja Patu -sarja on ihana, minun suosikkini on Veeran keittiöpuuhat, joka voisi sopia Totollekin, jos hän kerran tykkää leiväntekemisestäkin.
Toivottavasti lukuinto säilyy!
Kiitos. :-)
PoistaKeittiöpuuhat ovat meidän pikkuleipurillemme varmaan oikein sopiva kirja. Täytyy pitää mielessä. Kiitos vinkistä.