Uusia aluevaltauksia

Lisää kuvateksti

Kirjat ja teatteri - siinä kaksi minulle tutuinta kulttuurinlajia, tuossa järjestyksessä. Itse asiassa ne ovat viime vuosina osoittautuneet aikalailla ainoiksi harrastamikseni kulttuurinlajeiksi.

Olen todella huono käymään taidenäyttelyissä. Käyntini voitaneen laskea viime vuosilta yhden käden sormilla. Musiikkia kuuntelen lähinnä silloin, kun pojat sitä soittavat testatessaan äidin musiikkituntemusta (suht huono - paitsi nuoruusvuosilta) tai tuottaessaan hälyä itse.

Nyt ollaan kuitenkin ihmeellisessä välitilassa. Kirjojen osalta pyörin jonkinlaisessa keskeneräisten limbossa. Aloitan uusia päivittäin, mutta harvemmassa pääsen loppuun. Toki flunssainen olokin on (tällä viikolla) vähän vähentänyt tekstiin keskittymisen kykyä.

Teatteriin en ehtinyt vuoden ensimmäisellä puoliskolla oikeastaan ollenkaan työkiireiden vuoksi. Lokakuussa sentään on tiedossa teatteri-ilta! Jee!

Ehkä takkuiluista johtuen, tai sitten jopa niistä huolimatta, yllätin sitten itseni päätymällä "ihan vapaaehtoisesti" ja lipusta maksaen konserttiin.

Eihän se tietenkään nyt ihan itsekseen tapahtunut vaan vanha kollega nappasi mukaansa.(Kiitos Jaana!) Illasta tuli ihan "leidi-olo". Ensin istuttiin Kämpin terassilla salaatilla ja siitä sitten pinkaistiin puiston toiselle puolelle Savoy-teatteriin kuuntelemaan gypsy-jazzia eli

Olli Soikkeli & Julien Labro Quartet:
Olli Soikkeli, kitara
Julien Labro, harmonikka
Tomi Kettunen, kitara
Ville Herrala, basso

Video on toki muualta ja erilaisella kokoonpanolla, mutta siitä saa hyvän käsityksen musiikin tyylistä.

Olli Soikkeli on nuori suomalainen kitaristi, joka tekee uraa New Yorkissa. Alun perin ranskalainen Julien Labro puolestaan on tunnettu säveltäjä ja esiintyjä samalta suunnalta. Heidän yhteistyönsä on aika tuore juttu, mutta on jo poikinut sekä levyn että nyt Suomen konserttikiertueen. Hauskaa on kuulemma ollut.

Hauskaa näytti olevan myös Savoyn lavalla. Minä etsin kaikesta aina tarinoita. Jazz musiikkityylinä taitaa minua puhutella juuri siksi, että siinä soittimet usein "puhuvat" keskenään ja soittajien interaktio on niin käsin kosketeltavaa. Savoyssakin  konsertti venyi ja mitä ilmeisimmin siksi, että soittajat innostuivat kommunikoimaan ja improvisoimaan enemmän kuin alkuperäisessä suunnitelmassa oli määritelty.

Mikäs siinä. Musiikki eli ja yleisö intoili mukana. Sekä Julien Labron että Olli Soikkelin sormien seuranta on suorastaan hypnoottista. Repertuaari oli vaihtelevaa ja saimme kuulla sekä klassikkoja (modernisoituina) että Julien Labron omia sävellyksiä, joista jotkut hipaisivat jo nykymusiikin rajoja.
Minä tykkäsin. Mielenkiinto säilyi koko ajan ja jopa tällainen maallikko sai esityksestä paljon irti. Tarinoita riitti.

Jos jäljellä olevista kiertueen esityksistä joku osuu lähelle, kannattaa mennä. Tiedossa on viihdyttävä ja mielenkiintoinen konserttihetki.

Musiikkia ja muuta kulttuuria

Tämän kirjabloggaajan blogi on viime aikoina ollut vähän kirjoista vajaa. Ei vaan ole ehtinyt, ei oikein lukemaan eikä sitten kirjoittamaankaan. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö elämässä olisi ollut muuten jotain kulttuuriin viittavaa. Teatterissa tuli käytyä peräti isännän kanssa. Lisäksi viime viikolla kerittiin seuraamaan taitavien nuorten musisointia peräti kahteen otteeseen. Sekä koulun bändi-iltamaan että sitten sunnuntaina April Jazziin eli vuorossa oli Ebeli in Concert.

Oli ihan mahtavaa seurata, miten soittajat nauttivat musiikista ja esittelivät taitojaan Kyllä ovatkin taitavia. Kirppu lauloi äidin (ja muut vanhemmat) nuoruuden tunnelmiin. Ei, ei mitään humppaa... en minä sentään ihan niin vanha ole. Final Countdown se herätti ilmiselvästi yleisössä muistoja.

Tuossa yläkuvassa taas on toinen omista ylpeydenaiheistani eli esikoinen. Meinasin tuolilta pudota, kun olin niin innoissani yleisössä. Vielä ei onneksi tullut porttikieltoa seuraaviin esityksiin, vaikka teiniä vähän äidin innostus taisi hymyilyttääkin.

Toinen kulttuurikokemus liittyy pelkästään paikkaan...

Kävin nimittäin työmatkalla Turussa. Kaikkihan me tiedämme kaupungin olevan se ainoa, oikea ja alkuperäinen Suomen kulttuurin kehto, joten tokihan Aurajoen kuva kuuluu myös kirjablogiin? Vaikka vartin aamukävely tällä määrityksellä jäikin ainoaksi "kulttuurikokemukseksi".

"Auran rantamilta lähti..." ja niin edelleen.

HAUSKAA VAPPUA!