5.2.2017

Tuhat ja yksi - tämä olisi ansainnut huomioni jo aiemmin


Kari Hukkila : Tuhat ja yksi 
Luettavaksi kustantajalta 

Aina välillä tulee tarve saada jokin kirja loppuunkin. Minulla lojuu kesken olevia kirjoja siellä täällä ympäri huushollia ja Kobossakin prosenttiluvut näyttävät etusivulla jotain nollan ja sadan välillä. Olo on irrallinen, eikä lopulta mikään enää kiinnosta. Sivu sieltä, toinen täältä ja taas kirja vaihtuu.

Sitten tartuin Kari Hukkilan kirjaan - ihan väärästä syystä. Se näytti ohuelta. Ehkä saisin sen loppuun vielä viikonlopun aikana. Niin kävi. Luin kirjan loppuun, mutta syynä ei ollut sivujen vähyys, on niitä sentään yli 200), vaan kirjan kyky viedä mukanaan.



Historia toistaa itseään 

"Samalla kun luin kirjaa, ajattelin sitä etiopialaista ja kuinka kohtalo syntyy sukupolven ylittävistä kipujäljistä ja yrityksistä vapautua kaikesta siitä minkä saa taakakseen. Kirjaa lukiessa hämmästyin sitä kuinka ihmiset kuvittelevat elävänsä ainutkertaista aikaa ja ainutkertaista elämää, eivätkä näe että maailma toistaa täsmälleen samanlaisia aivottomia tekoja aina uudestaan,..."

Lainaus kuvaa suoraan myös omia tuntojani, eikä pelkästään tämän kirjan osalta. Viime aikoina olen useamman kerran pohtinut historian kykyä toistaa itseään. On kuin ihminen ei oppisi mitään, vai emmekö me vain muista? Ihmiskunnan kollektiivinen muisti on sen kirjallisuus, mutta kun sekin tavoittaa vain jotkut ja heidätkin aina vain kunkin palasen näkökulman osalta.

Hukkilan kirjassa ympyrä muuttuu loputtomaksi sarjaksi spiraaleja. Yksilöiden ajatukset ja tarinat muodostuvat aikakausiksi ja toistuvat vuosisadoista, vuosikymmenistä toisiin. Lumouduin kirjan rakenteesta, joka nappasi väkisin mukaansa loputtomaan kurimukseen.

Kirjailija lähtee mökille itärajan tuntumaan luomaan kauan odottanutta tekstiä. Järven takana siintää naapuri ja ajatukset kulkeutuvat gulag-kokemuksistaan kirjoittaneeseen toisen aikakauden kirjoittajaan. Ystävä soittaa Roomasta. Hän etsii kohtaamaansa paperitonta pakolaista Etiopiasta ja pyytää kirjailijan avukseen.

Gulag-kirjalija päätyi Napoliin, filosofi etsii kuolemaa tai oivallusta keskellä taistelua ja löytää jotain tärkeää rauhasta vuoren rinteellä, italialaiset pommittavat toisen vuoren juurelle piilotettua Punaisen Ristin avustusleiriä Etiopiassa, etiopialainen pyrkii vuorenrinnettä Sveitsiin, jonka lipussa on punainen risti... Kaikki liittyy kaikkeen toisiinsa lomittuvina kehinä. Jokainen pyrkii pois jostain, jonnekin ja välitilassa kaikki ovat enemmän tai vähemmän samanlaisia.


Ajattelun loppu 

"Loppujen lopuksi kaikki ajattelu heitetään jorpakkoon juuri silloin kun sitä eiten tarvittaisiin. Juuri se, että ajattelulla ei enää ole väliä, johtaa siihen, että Kurresta ja hänen kaltaisistaan tehään rikollisia." 

Juuri tältä tuntuu uutisia lukiessa. Populistiset sloganit ohjaavat kansakuntien ajattelua. On minä, me, meidän maa, nyt, vaikka edellisellä ajan kierroksella juuri me olisimme olleet niitä toisia. Kaikki yksipuolistuu ja kolikon toinen puoli häviää jonnekin tyhjyyteen, avaruusnäöstä puhumattakaan.

Hukkilan kirja on kertomus kahden filosofin ajatuksista - tosin toinen hylkäsi filosofian ja toisesta ei lopulta kai sitten oikeaa filosofia edes tullut. Silti ajattelijat ja aikansa kuvaajat kokoavat tarinan kasaan. Wittengstein, Herling, Agge ovat historiallisia henkilöitä, jotka myös kuvasivat ajatuksiaan ja kokemuksiaan kirjoitetussa muodossa. Heidän tarinansa lomittuvat kirjan kokonaisuuteen ja todellisuuspohja vahvistaa epätodellisuuden tunnelmaa.

Myönnän oman filosofian tuntemukseni olevan suhteellisen hataralla pohjalla, mutta ainakin olen vuosien varrella oppinut esittämään kysymyksiä ja suhtautumaan kaikiin "totuuksiin" hivenen epäluuloisesti. Kun pintaa raaputtaa, löytyy asioista yleensä monta puolta.


Kuin muurahaiset

"Savun tuoksu ilmasta oli kadonnut, mutta kauhu jota yhä tunsin, toi mieleen Rosengrenin kekomuurahaiset, joiden kollektiivinen muisti säilytti vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen polut, joita pitkin muurahaiset kulkivat kirvojen luokse." 

Tuhat ja yksi täyttää yhden kirjallisuuden tärkeimmän tehtävän. Se pakottaa ajattelemaan olematta vaikea lukea. Filosofiviittaukset ja pohdiskelu eivät tarkoita monimutkaisen vaikeaa kieltä, vaan teksti soljuu eteenpäin kauniisti keinuen. Pidin lauseiden rytmityksestä ja siitä, miten tarina pysyy kasassa kaikista historiallisista harharetkistä huolimatta. Asiat saavat kontekstin, vaikkeivat välttämättä selitystä.

Lauseet ovat pitkiä, mutta jotenkin jännästi seurattavissa. Niiden imussa luin kirjan viikonlopun aikana ja uskallan vauhdista huolimatta väittää muistavani juonen (juonien) koukerot ja linkitykset. Niin napakasti tarinointi on paketoitu. Tykkäsin hurjasti.

Kävin kuuntelemassa kirjailijaa Teoksen bloggaritilaisuudessa Kirjamessujen aikaan ja siitä saakka kirja odotti luettavien pinossa, vaikka sekä kirjailija että teoksensa mielenkiintoisilta vaikuttivatkin. Vähän harmittaa. Tämä olisi ansainnut nopeamman lukemisen ja enemmän myös näkyvyyttä. Älkää tehkö samaa virhettä kuin minä ja jättäkö tätä odottamaan. Kirjan teemat eivät kai koskaan vanhene, mutta erityisen ajankohtaisia ne ovat juuri nyt.

38 kommenttia:

  1. Myönnän, lukematta. Hienoa, että sinä luit ja kerroit tästä! Kirjailija vaikuttaa asiaansa paneutuneelta ja on varmasti näkyvyytensä ansainnut. Millaiselle lukijalle kirjaa suosittelisit? Kehen kolahtaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaiselle, joka on kiinnostunut ajastaan, mutta haluaa ymmärtää sitä historian kautta tai historiasta kiinnostuneelle tai filosofisista pohdintalinkityksistä innostuvalle tai kummia kiemuroita kaipaavalle (vaikkei tämä kyllä mitään fantasiaa ole, aika pelottavaa realismiä twistillä) .

      Selkeää tarinaa ja juonta haluavalle tämä ei liene omiaan, mutta jokaisen kannattaisi kokeilla. Yllätykselliset linkitykset pitävät varpaillaan ja kiinnostuneena.

      Monelle siis luulisin sopivan, vaikka onkin aika omanlaisensa. Minä ainakin tykkäsin.

      Poista
  2. Paljoa en ole filosofisia teoksia lukenut. Tähän on saattanut vaikuttaa se, että lukiossa inhokkiaineeni, josta pidin jopa matematiikkaakin vähemmän, oli juuri filosofia (opettajalla on toki paljon vaikutusta). Olenkin vasta viime vuosina alkanut tahuamaan, kuinka kiinnostaviakin filosofiasia ajatteluketjuja on olemassa. Jokin kuvailussasi sai varovaisesti kiinnostumaan teoksesta. Näinä aikoina tällaiset kirjat nousevat kirkkaina esiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on harmi, kun opettajat karkottavat kiinnostavista aiheista. Tämä kirja oli siitä kiva, ettei vaadi kovaa tuntemusta ja ymmärrettävä, vaikkei yhtään kiinnittäisi mihinkään filosofiseen huomiota.

      Poista
  3. Todella mielenkiintoisia ajatuksia kirja on sinussa herättänyt. Pidän sellaisesta yhdistelemästä, että kirjailija onnistuu herättämään ajatuksia ja viittaamaan eri lähteisiin ilman, että tekstiä on vaikea lukea.

    Uskon ja en usko historian toistumiseen. Suuressa mittakaavassa näin toki on, mutta se ei tarkoita sitä, että historiasta voisi ennustaa tulevaa. Yleensä historialliset mullistukset tulevat puskan takaa, ei sieltä, mistä ne historian valossa näyttäisivät tuleman.

    Tiedon näkökulmasta elämme mielenkiintoista ja aika masentavaakin aikaa. Tämä ei rajoitu pelkästään populistisiin johtajiin. Sitä toivoisi, että ihmiset kehittäisivät yleissivistystään ja kykyä ajatella samalla innolla kuin pakaroitaan. Mutta eikös Eppu Normaali ennakoinut tämän kehityksen jo muutama vuosikymmen sitten 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eput olivat profeetallisia.
      Minusta historia ei toista itseään ennustettavasti, vaan valitettavan usein ihmiset toistavat aiemmin eläneiden tekemisiä tajuamatta seuraamuksia - tai tuntematta niitä, kun eivät tunne historiaa. Se on minusta aika pelottavaa.

      Lisäksi tuntuu nykyisin ihmisiltä puuttuvan sellainen perusepäluuloisuus, joka ennen oli sentään jollain tasolla toiminnassa. Uskotaan kaikki, mitä jostain kanavasta niskaan tuutataan miettimättä laisinkaan viestin alkuperää tai lähettäjän tarkoitusta.

      Poista
  4. Minulla(kin) tämä on edelleen lukematta. Tekstisi sai sekä kiinnostumaan, että vähän vierastamaan kirjaa. Ainakaan juuri nyt en kaipaa pitkiä lauseita ja filosofisia mietintöjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli itse asiassa aika helppolukuinen ja nopeastikin sen sai loppuun.

      Poista
  5. Kirjan paksuus on perin tuttu lukuvalintojen lopullinen tekijä minullakin. :) Tämä on minulle aivan uusi kirjailijanimi. Kiitos vinkistä. Saattaa olla, että kokeilen tätä. Nykyaikaa ajatuksella ruotivia teoksia ei ole lukupinossani ruuhkaksi asti, ja tämän kohdalla hieman epäilyttävät nuo filosofiset kytkennät (en tunne aihepiiriä), mutta tekstinäytteesi vaikuttavat kiinnostavilta. Kiitos siis vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli jännittävä kirja siinä mielessä, että kompaktiin kokoon mahtui vaikka mitä asiaa, mutta se ei silti ollut raskas tai vaikea luettava.

      Poista
  6. No jopas kuulostaakin kiinnostavalta teokselta, josta en ollut ennen kuullutkaan. Edes kirjailijan nimeä en muista aiemmin kuulleeni, mikä sinänsä ei ole ihme. Mutta kirjoituksesi ja lainausten perusteella tämä on kirja juuri minua varten: minulta saa aina arvostusta, jos kirja herättelee ajatuksia ja saa pohtimaan asioita, tarjoilee näkökulmia ja purtavaa. Tämä vaikuttaa juuri sellaiselta. Juonella ei ole niin väliä, jos pohdittavaa riittää.


    Tuli mieleeni George Bernard Shaw'n lausahdus: "Historiasta opimme, että historiasta emme opi."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisas mies tuo Shaw.
      Minullekin Hukkila oli ihan uusi tuttavuus, mutta pitänee katsoa olisiko miehellä muutakin tuotantoa. Tämä ainakin oli juurikin tuollainen ajatustenherättelijä.

      Poista
  7. Enpä ole kuullutkaan tästä teoksesta aiemmin. Kirjoituksesi sai minut kiinnostumaan - en tosin taida lukea sitä ihan heti, sillä en halua saada yliannostusta ajatuksia herättävistä teoksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä luetaan ajatuksia herättäviä ja välillä laitetaan aivot narikkaan :-)

      Poista
  8. Kommentoin samoin kuin tuossa muutama edellinen: ennestään täysin tuntematon kirjailja ja kirja. Sait kirjan kuulostamaan mielenkiintoiselta. Olen juuri lukenut Bertrand Russellia, joten tämä voisi mennä siihen jatkoksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä vaan kirjat jonoon :-) Tämän lukeminen oli tosi palkitsevaa.

      Poista
  9. Samassa tilaisuudessa oltiin ja minullakin siitä asti kirja huudellut tuolta pinosta. Olen kai odottanut jotain oikeanlaista mielentilaa, kun arvasin kirjan filosofiseksi ja haastavaksi (vaikka yleensä sellaisista pidänkin). Kiitos tuhat ja yksi kertaa, että kirjoitit tästä. Nyt en anna kirjan hautautua loputtoman kirjapinon hännille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä tämä ollut lukukokemuksena haastava muuten kuin että ajatuksia syntyi pikatahdilla :-)

      Poista
  10. Ihan vieras kirjailija minullekin, enkä kovin paljon ole lukenut filosofisia pohdintoja, mutta olipa kiva että tulin lukemaan postauksesi, sillä tämä nimi menee nyt to-do-listalle. Kirjan pituus vaikuttaa minullakin sen valintaan, ja todella pitkille kirjoille täytyy löytyä todella luotettavia ja vakuuttavia suosituksia, jotta sellaiseen uskaltaudun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli suht' nopea luettava, vaikka sisältääkin paljon asiaa. Kannattaa ehdottomasti tarttua ja lukea.

      Poista
  11. Aloitin tätä, mutta en jotenkin päässyt tähän heti mukaan ja kirja jäi syrjään ja laina-aika loppui.

    Miksi historia toistaa itseään. Seuraaviin pariin syyhyn olen päätynyt:

    1) ihmiset on dorkia (sanonta lainattu Jörn Donnerilta, tosin toisesta asiayhteydestä)
    2) ihmisen vallanhalu on niin suuri, että hän ei
    a) halua muistaa
    b) muista

    Vaikeammaksi vaan menee, kun sen porukan määrä kasvaa, jota hallitaan tunteilla faktojen sijasta. Onhan tuo jo nähty, mitä siitä seuraa. Tämän vuoksi jokaisen on opetettava näitä juttuja lapsilleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin noin. Hurja vastuu, kun pitää yrittää saada seuraava sukupolvi nykyistä viisaammaksi...

      Poista
  12. Myönnän minäkin, lukematta. Kokeilin, ei ollut minun palani kakkua eikä minun teekupposeni. Monella tapaa kiinnostava aihe mutta vähän liian heviä kamaa minulle kuitenkin. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eihän kaikki kaikkia. Ehkä vielä löytyy jossain kohtaa sopiva hetki ja mielentila hevimmällekin kamalle :-)

      Poista
  13. Onpas aivan uusi tapaus tämä kirjailija. Historialliset aiheet kiinnostavat minua paljon, joten painanpa nimen mieleeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä oli jännästi juttua monelta ajalta (lähihistoriasta) ja ne lomittuivat ja kietoutuivat keskenään.

      Poista
  14. Upean kuuloisia lainauksia, eritoten tuo viimeinen! On helppo ymmärtää mitä tarkoitat ajattelemaan pistävällä teoksella.
    Voi kumpa me opittaisiinkin jotan historiasta! Vaan ei, ei sitten millään... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmiskunta kyllä näyttää toimivan pahasti niin kuin nuo muurahaiset. (Huokaus)
      Minä olen huono lainailemaan kirjoista, mutta tästä olisi löytynyt vaikka mitä.

      Poista
  15. Kirja, joka pakottaa ajattelemaan, ansaitsee kyllä mahdollisimman paljon huomiota. Se, miten historia itseään toistaa; se, miten ihmiset toistavat historiaansa; mitään oppimatta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, jos vaikka sitten joku oppisi jotain :-)

      Poista
  16. Kuulostaapas mielenkiintoiselta! Kari Hukkilasta tai tästä kirjasta en ole kuullut, mutta nostan tämän lukulistalleni. Filosia oli lempiaineita lukiossa ja olen miettinyt jonkun filosofian kurssin lukemista nyt yliopistossakin. Aina ei tee mieli lukea mitään näin syvälliseltä kuulostavaa, mutta välillä syvällisyys ja filosofisuus ovat suorassa suhteessa lukukokemuksen palkitsevuuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, olipas hyvä, että tulin tämän laittaneeksi blogiinkin. Ansaitsee lukijoita.

      Poista
  17. Kuulostaa kirjalta, josta saa hurjasti ajateltavaa. Pidän pohtivista kirjoista kunhan niissä ei jäädä junnaamaan paikalleen, vaan tarina pystyy hengittämään vapaasti ja etenemään pohdinnan lomassa. Kuulostaa siis onnistuneelta teokselta.

    Viime aikoina on tullut paljonkin kaivattua sitä aikaa, kun vielä uskoin, että jos vain muistamme tekemämme virheet, pystymme niitä jatkossa välttämään. Tai ehkä asiantila ei ole aivan näin synkkä kuitenkaan. Vaikka suunta esimerkiksi Euroopassa on kohti samoja vanhoja surullisia virheitä, tuntuu vastarintaa olevan aikaisempaa enemmän. Ihmisiä, jotka katsovat muualle on siis vähemmän. Ja tästä porukasta lopputulos yleensä riippuu. Toivoa siis on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tuntuu, että optimismi vähenee koko ajan niin omassa mielessä kuin maailmalla. Toivon totisesti, että nuo "soraäänet" vahvistuvat ja onnistutaan kääntämään parempaan päin.

      Poista
  18. Kuulostaa huikealta ja samalla raskaalta, itse en tällä hetkellä ehkä uskaltaisi juuri tähän tarttua. Tuo historian syklisyys vaivaa minua jo muutenkin, miten tämä voi olla näin vaikeaa, oikeasti? No, laitan tämän kuitenkin korvan taakse, kuulostaa sen verran erilaiselta kotimaiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämä kirja itsessään ollut raskas. Sen herättämät ajatukset vähän ehkä, mutta toisaalta noita ajatuksia syntyy nykyään jo ihan lehteä lukemalla.

      Poista
  19. Samasta bloggaritilaisuudesta minäkin sain Hukkilan kirjan, ja olen tehnyt juuri sen virheen, mistä varoitat. Tartuin usaeasti kirjaan lukeakseni sen jo ennen joulua, mutta siirsin taas syrjään. Kirja sekä kiinnosti että vieroksutti. Sitäkin ajattelin, että juuri näistä vähälle huomiolle jäävistä kirjoista pitäisi bloggarina kirjoittaa. Kiitos kun kirjoitit, nyt nostan kirjan taas ylemmäs lukupinoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, nämä vähemmän huomion kirjat ansaitsevat aina välillä esillenostoa. Tämä ansaitsee sitä erityisesti :-)

      Poista