Romantiikan kutsu ja kamerasäätöjä

Sain uuden kameran jo vuosi sitten jouluna. Olympus Pen E-PL7 on varsin kompaktin kokoinen ja sillä pitäisi saada otettua suhteellisen tasokkaita kuvia käytössäni olevalla perusobjektiivillakin. Tylsien kuvien vika ei siis ole varsinaisesti välineissä.  Suurin ongelma on löytynyt kameran takaa. Kun on kiire, ei ehdi kunnolla opettelemaan säätöjä ja asetuksia. Sitten mennään vaan vähän sinnepäin.

Tähän ikään mennessä myös muisti näköjään tekee tepposet. En jostain syystä ole kyennyt lukemalla oppimaan säätöjen merkitystä, Kuvittelen jotain osaavani ohjeet sulkiessani, mutta kaikki on kadonnut taivaan tuuliin päästessäni kameraan käsiksi.

Siksi on niin kivaa osallistua kurssille, jonka aikana joku kärsivällisesti selittää ja vähän näyttää ja vieressä on kavereita, jotka tuskailevat samojen kadonneiden asetusnappien kanssa. Kyllä muuten 40+ -naiset saavat kamerastakin kadonneet merkit näkyviin, kun vähäksi aikaa lyövät päänsä yhteen!

Visual Addict ja bloggaajakuvaus 

Hotelli Rantapuisto sai tänään vieraikseen innokkaita valokuvauksen opiskelijoita. Suurin osa meistä oli bloggaajia tai muuten somessa kuvia postaavia, kaikki halusivat päästä paremmin sinuiksi laitteensa kanssa. 

Kurssin piti Visual Addict -blogin Frida S., jonka kuvia ja kurssivalikoimaa pääsee selaamaan blogin yhteydessä. Pisteet Fridalle kärsivällisyydestä ja innostavuudesta välillä kameroihinsa (ja silmiinsä) turhautuvien kurssilaisten kanssa. 

Meillä oli tosi kivaa! 

Paikkana vanha SYPin koulutuskeskus on ihanan 70-lukulainen. Siellä riitti kuvattavia kulmia. Maukas sunnuntaibrunssi piti huolen kurssilaisten jaksamisesta (ja tarjosi osalle kuvausmalleja lautasilla mukaan kannettavaksi). 

Mitä sitten opimme? 

Ensin tutustuttiin Aukkoon eli f-lukuun. Isompi on pienempi ja päinvastoin - got it! - ja f-luvulla saa kontrolloitua myös syväterävvyyttä kuvassa. Siinä kohtaa meinasi iskeä pieni objektiivikateus ja kummasti rupesin laskemaan budjettia. On tämä sittenkin vissiin vähän välineurheilua. 

Valotusajan luvut täytyy pistää tarkkaa muistiin, sillä niillä on suoraan vaikutusta esim. liikkeen pysäyttämiseen. Kuvaan blogimateriaalin lisäksi myös lapsia, joten tämä on oikeasti ihan pakollinen juttu. Nyt osaan sitä jo säätääkin! Mitä suurempi jakaja, sitä tehokkaampi pysäytys. (1/200 kun vilisee, 1/60 standardina muuten - lupaan muistaa!) 

Kolmas aspekti eli ISO-arvo aiheutti juurikin tuota menu-selailua kamerassa. Olivat mokomat tehdasasetuksissa piilottaneet koko asetuksen ja ensin piti keksiä, miten se saadaan näkyviin. Löytyi yhteistyöllä ja parilla (melkein lausutulla) ärräpäällä. Valoherkkyydestä on kyse, joten tätä pitänee vähän testata (tai jättää vielä toistaiseksi automaatille)

Treeniä, treeniä, treeniä

Sitten päästiin miettimään kultaista leikkausta ja tarkennuksia ja korkeuseroja ja... No, kaikkia niitä kokeilun kautta opittavia asioita, joilla kuvista saa aina vain parempia ja parempia.

Siihen tarvitaan aikaa ja sitten vielä vähän lisää aikaa.

Ensinnäkin pitää löytyä aikaa yksittäisten kuvien valmisteluun. Paljon voi suunnitella, mutta lopputulosta on kuitenkin mahdoton kuvitella ennen kuin katsoo kameran linssin läpi. Ruokakuvani taitavat siis jatkossakin olla vähän sinnepäin. Kolmen suden (lue : pojan) odottaessa jaloissa ruoan vapautumista kuvaussesiosta ei kamalasti kuvauskulmia mietitä.

Lisäksi tarvitaan aikaa harjoitteluun. Ainoa tapa todella oppia valokuvausta on kuvata, kuvata ja kuvata. Kyllähän minä sen tiesinkin.

Tällaisista kursseista saa kuitenkin uutta motivaatiota opetteluun. Oikeasti tuntuu siltä, että viimeinkin ymmärrän asetuksia paremmin. Siitä on hyvä jatkaa.

Teorian jälkeen hajaannuimme suorittamaan Fridan antamaa tehtävää. Kolmen kuvan sarja, laajasta yksityiskohtiin erilaisia kuvakulmia hyödyntämällä. Osa kuvasi rakennusta, osa kuvasi ruokaa ja osa sitten leikki rekvisiitan kanssa. Pientä muokkausta harjoiteltiin PicMonkey-ohjelman avulla.

Tämän postauksen kuvituksena on muutama tämän päivän harjoittelukuvani. Kovasti olin näköjään romanttisella tuulella - liekö tiistain ystävänpäivällä jo vaikutusta.


Kiitos Frida ja kurssikaverit! Oli mukava päivä!