 |
| Kirjabloggaajankin pitää voida katsoa itseään peilistä |
Nyt tuulee sitten toiselta suunnalta. Kirjailija Taru Väyrysen tekstistä sain sellaisen fiiliksen, ettei kirjabloggaajien pitäisi laisinkaan julkaista negatiivisia mielipiteitä lukemistaan kirjoista. Voi kuulemma vaikuttaa kyseisen kirjan ja kirjailijan menestymiseen. Ymmärrän pointin, mutta sitten taas toisaalta en yhtään sen paremmin kuin edellistäkään suuntausta.
Taika jo Kirjasfääri-blogissaan ansioituneesti listasi asioita, joiden vuoksi pitää kirjabloggaajankin olla tarkkana kirjoittaessaan (eikä varsinkaan lähteä hymistely-linjalle), joten sieltä voi lukea. Alla summeeraus siitä, miten tässä blogissa kirjoista kirjoitetaan.
Jos ei miellytä, voi vaihtaa blogia.
Jonkinlainen manifesti
Minä kirjoita kirjablogia harrastuksenani (ja harrastan muutamaa muutakin juttua, kuten sisällöstä voinee arvata). Kovin moni ei blogiani lue, mutta toisinaan keskustelu leimahtaa ja se on tässä hommassa kaikkein parasta. En koe tekstieni olevan virallisia kritiikkejä, enkä sellaisen kirjoittamiseen kai kykenisikään. Minulle nämä ovat ajatuksiani henkilökohtaisesta lukukokemuksesta, kommentit miellän keskusteluksi ystävieni kanssa. Ihan samoin kun saatan työpaikan lounaspöydässä kehuskella jotain kirjaa tai sitten vastaavasti ilmoittaa, kun jostain en pitänyt (sorry kollegat, jos kirjat eivät kaikkia kiinnosta).
Tunnen kyllä vastuuni ja mietin tapaani ilmaista asioita. Koskaan en tahallani pyri loukkaamaan, mutta koen olevani maailmalle velkaa oman rehellisen mielipiteeni. Se on myös helpompi perustella, jos joku sattuu tarkennuksia kysymään tekstiin jo kirjoittamieni lisäksi.
Pyrin aina löytämään kirjoista myös jotain hyvää, vaikkein itse olisikaan innostunut. En oikeasti ole kai koskaan lukenut kokonaan roskaa. Ne ovat jääneet kesken jo ensimmäisten sivujen jälkeen.
Siis summeerattuna : Luen mielelläni kirjoja, joista pidän,ja pidän hyvin monenlaisista. Kaikki eivät ole minua varten, mutta toinen lukija voi kuulua kohderyhmään. Blogiin kirjoitan mielipiteeni ja kirjan herättämiä ajatuksia, mutten koskaan ole tarkoituksellisesti ilkeä ja pyydän anteeksi, jos tahtomattani loukkaan.
Niin, ja lukijana kiinnostun huomattavasti enemmän ristiriitaisia arvioita saaneista kirjoista kuin yksimielisesti ylistetyistä. Särmikkäät kirjat stimuloivat omiakin ajatuksia ja keskusteluun osallistuminen omalta kantilta virkistää.
Minusta sinä kirjoitat kirjoista aina kauniisti, vaikka ne eivät olisikaan ylimpiä suosikkejasi. On ollut myös piristävää kuulla, miksi joku kirja ei juuri sinua ole kiinnostanut. Nämähän on niitä makuasioita ja niistä ei voi kinata, eikä loukkaantua.
VastaaPoistaIhanaa viikonloppua!
Kiitos Outi!
PoistaMakuja on niin monenlaisia, ja siksi juuri en halua täysin tyrmätä vaikken itse tykkäisikään. Se kirja voi olla juurikin sopiva jollekin toiselle. Ja ihan huonojahan minä en edes lue.
Ihanaa viikonloppua teillekin!
Kiitos hyvästä bloggauksesta, tämäkin keskustelu on mennyt ohi.
VastaaPoistaViittaamassasi jutussa puhutaan palkituista tai suosituista blogeista. Aika harvaa blogia on palkittu, eikä sillä pitäisi olla mitään tekemistä sen kanssa, miten kirjoja ruotii.
Itse bloggaan aika vähän uutuuskirjoista. Yleensä bloggaukset uutuuskirjoista ovat kyllä ylistäviä. Kuitenkin suuria kirjoja kirjoja vähän. Mukiinmeneviä on valtaosa, mutta osa ei ole hyviä.
Minusta aika vähän analysoidaan, miksi kirja on loistava, sen sijaan kirjabloggarit kyllä perustelevat kritiikkinsä.
Minusta ulkopuolinen ei pysty sanomaan, mikä on suosittu blogi, itse en halua pitää counteria esillä. Lukijamäärä tietenkin voi indikoida suosiota. Lukijat ovat toisia kirjabloggareita, joista osa ottaa ilmaisia kirjanäytteitä, eivät ole välttämättä kirjakaupan asiakkaita. Itse päätin heti blogiuran alussa, että en lähde arvostelukappaleleikkiin, luen niitä kirjoja joita ostan tai lainaan kirjastosta. Jos ostan kirjan 30 eurolla, niin harmittaa jos se on huono. En useinkaan luota takakansien hehkutuksiin.
Jokaisella on oma kirjamakunsa. En pidä minkään syrjityn ryhmän irvintää asiallisena, enkä pidä faktojen vääristelystä, ... ja aion tuoda sen bloggauksissa ilmi.
Minusta noin yleensä on melkein huvittavaa, miten paljon nyt halutaan määrätä kirjablogien sisällöstä. Kyllä jokainen kirjoittaa omaa blogiaan, eikä siihen pitäisi olla muilla nokan koputtamista. Tietysti lakien ja hyvien tapojen vastaiset kirjoitukset ovat sitten asia erikseen.
PoistaTotta lakeja ja hyviä tapoja pitää noudattaa, mutta lakien noudattamista valvoo poliisi.
PoistaMeillä (tai minulla) ei ole rahaa kaikkeen, joten on minusta epäetteeistä kehua kirjaa, joka ei oikeasti ole tuntunut hyvältä.
Totta. On harmillista ostaa kirja, joka osoittautuu ihan toisenlaiseksi kuin kehuttiin. Makuja on toki erilaisia.
PoistaMielenkiintoista, että kirjabloggareitakin jo syyllistetään liiasta hymistelystä. Näinhän on muiden bloggaajien kohdalla ollut jo pitkään - ja toki aihettakin on ollut.
VastaaPoistaMutta minä olen sitä mieltä, että olipa kyse mistä genrestä tahansa, epäaitous tulee kyllä jossain vaiheessa läpi ja lukijat kaikkoavat sen siliän tien.
Ja olen kyllä myös niillä linjoilla, että mielelläni en hauku blogissani yhtään tuotetta - se kuitenkin saattaa jollekin toiselle olla nappivalinta. Mutta vannomatta paras;)
Joo, ja nyt on tullut tosi ristiriitaisia kommentteja, kun toiset sanovat, että pitäisi kirjoittaa vain positiivisesti ja kommentti perustellaan vielä vaikutuksella kirjan myyntiin.
PoistaNo, ehkä tämä on vain merkki siitä, että kirjablogit ovat "lyöneet läpi" ja meillä koetaan olevan merkitystä kirjallisuuden alalla. Sehän on tietysti ihan mahtavaa!
Kirjoitit: "Kirjailija Taru Väyrynen on sitä mieltä, ettei kirjabloggaajien pitäisi laisinkaan julkaista negatiivisia mielipiteitä lukemistaan kirjoista." Jos lainkaan luit kirjoittamaani, teit oudon tulkinnan. Minähän vain pyysin perustelemaan negatiivisen kritiikin ja harkitsemaan huolellisesti, onko se aiheellinen.
VastaaPoistaOlen pahoillani, tuollainen fiilis minulle tekstistäsi tuli. Jos yhdistää vastuun myyntiin vaikuttamisesta, kirjailijan tulevaisuudesta ja oman pätevyyden arvioimisesta - niin tällainen kaupallisen alan putkiaivo katsoo tuon kehoitukseksi kirjoittaa vain myönteisiä arvioita. Et tosiaa sano sitä ihan suoraan, tulkinta on minun.
PoistaKorjasin tekstin korostamaan omaan tulkintaani. Kiitos huomautuksesta. Edelleen, uudelleen lukiessakin, minulle tuli sama fiilis.
PoistaLuin Väyrysen tekstin jo eilen, ja minustakin mutkia vedetään liian suoriksi, jos väitetään hänen kieltäneen negatiivisen kritiikin. Itse en ymmärtänyt hänen sanomaansa lainkaan näin, vaan nimenomaan niin, että negatiivinen kritiikki tulisi olla perusteltua, ehkä vielä perustellumpaa kuin positiivinen. Se on ihan hyvä pointti minusta.
PoistaToisaalta blogit ovat blogeja, eivät ammattilaiskritiikkejä. Hyvä kysymys olisikin, miksi ammattikritiikit ovat vähentyneet lehtien sivuilla: eikö niille nimenomaan olisi tarvetta blogikirjoitusten vastapainoksi (eikä päinvastoin kuten nyt)?
Enkä minäkään sano hänen kieltäneen :-)
PoistaKyse on tietysti aina myös henkilökohtaisesta tulkinnasta. Minä koen sen aika estäväksi, jos minun pitäisi ottaa huomioon kirjan myynti ja kirjailijan ura määritellessäni mielipidettäni kirjasta. Kyllä silloin helposti kallistuu sinne positiivisen puolelle ihan inhimillisistä syistä. Kirjasta sellainen kommentti taas ei sitten todellisuudessa kerro mitään.
Oikeiden kirjakritiikkien vähenemistä olen ihmetellyt minäkin. En koe millään tavalla omien lukukokemustenin kirjaamisen vastaavan ammattikritiikkiä ja vaikka osa kirjabloggaajista kunnon kritiikkiin pystyisikin, ei se ole silti ihan sama asia.