Luettavaksi ja kokattavaksi kustantajalta
Perhe pitää ruokkia joka päivä. Aina välillä pitää inspiraatiota vähän tökkiä ennen kuin mieleen juolahtaa menuaiheita. Jos aterioiden keksiminen on kaikilla välillä työlästä, millaista se onkaa perheessä, jossa pitää vältellä tiettyjä ruoka-aineita?
Keittokirjat ovat oiva apu inspiraation liikkeelle tönäisemisessä ja Emmi-Liia Sjöholmin kirja auttaa varmasti perheissä, joissa pitää vältellä joko gluteenia, kananmunia tai maitoa, tai kaikkia kolmea. Kirjan resepteissä kun ei käytetä noista mitään.
Pidin kirjan tervejärkisestä ja vähän arkisestakin lähestymistavasta. Ruoat on tarkoitettu koko perheen nautittaviksi eikä pelkästään allergisen perheenjäsenen ravinnoksi ja siksi tästä kirjasta on iloa ihan tällaiselle kaikkiruokaisellekin perheelle. Kokeiltavaa löytyi Jotkut resepteistä tosin ovat sellaisia, että voin niitä kyllä kokeilla, mutten ehkä ihan edustamassa sitä ruokalajia, jota korvaavaksi ne kirjassa kuvattiin. Muutenkin tuntuu hassulta, että pitäisi väkisin luoda jotain tiettyä ruokaa muistuttava korvaava resepti. Maailma on täynnä ihania ruokalajeja, jos muutama jää väliin, niin ei se voi olla niin katastrofaalista. No, meillä tietysti ei joudu kukaan välttelemään mitään, joten ehkä en vain ole joutunut tilanteeseen, jossa tuo olisi tarpeellista.
Kirjan kuvissa on rauhallinen ja vähän viileä tunnelma. Pieni jutustelu lukujen alussa kertoo, mitä tuleman pitää. Tämä on mukava lisä keittokirjahyllyyn ja allergikkoperheille kannattava hankinta ruokastressin lieventämiseen.
Ale-ostos
Vähän vanhempaa keittokirja-vuosikertaa edustaa tammikuussa alepöydästä mukaani lähtenyt Pipsa Hurmerinnan - Pipsan keittiössä, josta pidin kovasti.
Kirjan reseptit ovat konstailemattomia, mutta kertovat innostuksesta ruokaan. Kuvissa näkyi myös ihmisiä laittamassa ruokaa tai nauttimassa siitä. Se toi ohjeetkin jotenkin lähelle ja vielä houkuttelevammiksi. Teki mieli päästä mukaan.
Kirjasta on toistaiseksi tullut kokeiltua paria reseptiä, mutta tätä hyvän mielen tuovaa kirjaa tulen varmaan selailemaan uudelleen. Tämä (ja samoin muuten tuo kuvassa taustalla näkyvä Jordannovankin kirja) on myös inspiroiva kirja parhaimmillaan sillä vaikken parina päivänä tehnytkään kirjan reseptin mukaan, sai illan ruoka ajatuksena alkunsa joko kirjan kuvasta tai siinä mainitusta raaka-aineesta.
Pipsa oli näin vuoden 2016 aluksi myös mukava trendibongailukirja... aina välillä kannattaa kurkistaa muutaman vuoden takaiseen ajatteluun ja huomata, miten jotkut asiat ovat nousseet pinnalle ja kadonneet, toiset taas tulleet jäädäkseen - omaan keittiöön tai muiden.
Keittokirjat ovat nykyään siitä mainioita, että niitä on mukava selailla ja tunnelmoida kuvien parissa, vaikka ei erityisemmin kokkaamisesta pitäisikään tai reseptejä juuri etsisikään.
VastaaPoistaMinullekaan ei nykyään riitä ollenkaan enää lista reseptejä. Kuvien pitää olla innostavia ja taustalla tarinaa.
Poista