Kirjastosta
Minä olen yksinkertainen ihminen. Kun menee liian hienoksi, tipahdan kyydistä ja jään ihmettelemään rakennetta enemmän kuin sisältöä. Näin kävi valitettavasti Herra Darwinin puutarhurin kohdalla.
Blogistaniassa kirjaa hehkutettiin aikoinaan monella taholla ja se oli lukulistallani pitkän aikaa. Tapiolan kirjaston esittelypöytää silmäillessäni kirja vilkutti minulle kiivaasti : "Nyt on aika". Tartuin kutsuun ja ryhdyin lukemaan.
Mitä ihmettä ? Kesti hetken päästä kärryille kirjan rakenteesta, joka onkin mielenkiintoinen. Tajunnanvirtaa kertojan vaihtuessa vähintäänkin luvuittain, usein kappaleittain. Kun lauseessa näkyy nimi, näkökulma muuttuu. Näin ainakin kuvittelin ymmärtäväni. Ihastuin. "Onpas näppärää", ajattelin,"mutta mistä tässä kerrotaan?"
Kylässä asuu herra Darwin, jolla on puutarhuri. Kaikilla kyläläisillä on omat murheensa ja lisäulottuvuuden kylän kuhinaan antaa evoluutioteorian ja kirkollisten oppien välinen kädenvääntö. Kullakin on omat mielipiteensä aiheesta, koulutuksensa ja yhteiskunnallisen asemansa mukaisesti. Erityisen mielenkiintoiseksi asetelman minulle tekee tässä rinnalla lukemani Stephen Jay Gouldin esseekokoelma, jossa Darwinin päätelmien historiaa sivutaan useampaankin kertaan, mutta mistä tässä kirjassa kerrotaan ?
Yleisesti ottaen kaleidoskooppityyli eli pienistä kohtauksista kuin vaivihkaa muodostuva tarina miellyttää minua suoraviivaista kerrontaa enemmän. Varsinkin vanhetessani olen huomannut tyylin tarjoaman älyllisen haasteen koukuttavaksi. Kinnusen Neljäntienristeys on malliesimerkki kirjasta, jonka suohon uppouduin tyytyväisesti hyristen. Virginia Woolf lisää rakenteeseen vielä tajunnanvirran kerrontatyylinä ja hänen kirjoihinsa minä olen jäänyt koukkuun aina. Parhaimmillaan kaleidoskooppityyli luo kokemuksellisen tarinan, joka lukijalleen on enemmän kuin osiensa summa. Herra Darwinin puutarhuria lukiessa tämä elämys jäi minulta kokematta. Jotenkin jäin leijumaan ajatuskuvien pilveen, enkä oikein saanut jutusta otetta. Minä en edelleenkään oikein tiedä, mistä kirjassa kerrotaan.
Kuten sanoin, minä olen yksinkertainen ihminen. Ehkä en vaan ymmärtänyt. Kirjalla on monia ansioita ja muiden kokemuksia voi lukea vaikka näissä blogeissa :
Sinisen linnan kirjasto
Kirjamielellä
Kirjanurkkaus
Lumiomena
Tämä kirja on ollut minulle ehkä suurin kirjallinen pettymys viime vuosina. Muitakin olisi voinut olla, mutta olen onnistunut välttämään ne (en esim. aio enää ikinä koskea Donna Tarttiin sen sen kamalan pitkästyttävän My little friendin jälkeen...). Luin tämän kyllä urhoollisesti loppuun, mutta todella huijattu olo jäi.
VastaaPoistaMinusta kirjassa oli mielenkiintoinen rakenne, mutta se ei nyt tällä kertaa kannattanut minua sisällön osalta. Donna Tarttin Tikli oli minulle pieni pettymys kaikkien ennakkohehkutusten jälkeen.
Poista