Esseitä evoluution historiasta ja etiikasta

Stephen Jay Gould : The Lying Stones of Marrakech
Omasta hyllystä 

Vuoden alussa päätin "sivistää" itseäni ja lukea yhden jollain tavalla joko tietokirjaksi tai ainakin ei-fiktiiviseksi kirjaksi luokiteltavan teoksen. Aika hyvin tuo päätös on pitänytkin. Olen lukenut ainakin ruokaan liittyvistä myyteistä ja huijauksista, vaatekaapin järjestämisestä, liikunnan tärkeydestä, kirjailijoiden tavasta kirjoittaa, uskonnollista väittelyä  ja nyt viimeksi Stephen Jay Gouldin esseitä ihmiskunnan ja maapallon historiasta, sekä niihin liittyvistä tieteen ilmiöistä.

Kirja on kokoelma Natural History-lehdessä 70-luvun alusta eteenpäin julkaistuja esseitä. Kokoelman ensimmäinen painos on 80-luvun lopusta, mutta muutama vuosikymmen julkaisusta ei kuitenkaan haittaa lukemista. Totta, osa tiedosta on varmasti vähän vanhentunutta, mutta en minä tunne tutkimustuloksia niin hyvin, että osaisin arvioida tekstien kuranttiutta tieteen näkökulmasta. En myöskään tule varmasti muistamaan kaikkia yksityiskohtia jatkossakaan sillä tasolla, että vanhentumisesta olisi minulle mitään haittaa. Gould myös kirjoittaa aiheista, jotka eivät varsinaisesti muutu aikojen myötä. Darwin on edelleen Darwin, eivätkä hänen aikalaiskollegansa enää muutu mihinkään. Hippokrateen vala vannottaa edelleen samoin.

Pidin eniten esseistä, joissa valotettiin evoluutioteorian syntyhetkiä. Kaikki tietävät Darwinin, jonka The Origin of Species -kirjaa pidetään evoluutioteorian syntysanoina, mutta tiesittekö hänellä olleen useammankin aikalaisen, jotka päätyivät samoihin johtopäätöksiin suurin piirtein samoihin aikoihin ? Tieteessä, kuten kaupankäynnissä ja historiassa yleensäkin, maine ja menestys perustuvat myös ajoitukseen sekä tunnetuksi tekemisen resursseihin. Samoin Gouldin ajatukset siitä, mitkä tekijät vaikuttavat ihmisten maailmannäkemyksen syntyyn tai ovat edellytyksenä ajatustapojen radikaaleille muutokselle, herättävät ajattelemaan.

Toisaalta, esseet liityen baseballiin (ilmeisesti linkittyy jotenkin tieteeseen) menivät kyllä ihan ohi ja myönnän vähän hyppineeni niiden kohdalla. Vastaan tuli kulttuurinen erilaisuus (baseball ei kuulu suomalaiseen kulttuuriperintöön ollenkaan samalla tavalla kuin USAssa) sekä minun totaalinen tietämättömyyteni urheilulajin suurien nimien suhteen. Lopun geenitutkimusta ja -geeniteknologia sekä tutkijan vastuuta kaikilla tieteenaloilla käsittelevät artikkelit saivat monessa kohtaa vastakaikua omista ajatuksistani, mutta juuri näissä artikkeleissa osa tiedoista oli selkeästi vähän vanhaa ja niihin olisi kaivannut nykyhetken näkemystä kehityksen etenemisestä.

Kaikkiaan esseet tarjosivat aivoille mielenkiintoista kesäpurtavaa. Gouldilla on taito kirjoittaa "popularisoidusti" eli niin, että tällainen tavallinen tallaajakin ymmärtää. Hän ei kuitenkaan sorru aliarvioimaan lukijaansa tai lässyttämään. Kun viestin tueksi tarvitaan tutkimustuloksia, hän laittaa ne teksiin lähdeviitteineen silläkin uhalla, että maallikkoa alkavat nimet ja luvut jo hirvittämään, mutta annostelee tieteelliset osuudet niin, että kiinnostus säilyy ja tarina jatkuu.

Tänä kesänä on myös ollut monia tapahtumia, joihin osallistuneiden soisi pysähtyvän miettimään. Vanhat ohjeet pätevät edelleen ja ne olisi hyvä muistaa myös muiden kuin tieteen parissa työskentelevien.

"I can imagine no nobler rule of morality than this single phrase, which every human being should engrave into heart and mind: primum non nocere - above all, do no harm" - Stephen Jay Gould