Oma ostos Elisa Kirjasta aleaikaan
äänikirja : lukijana Kaija Pakarinen
Minä tykästyin viime vuonna äänikirjoihin. En enää oikein osaa edes kuvitella lähteväni liikkeelle julkisilla liikennevälineillä ilman puhelimesta kuulokkeiden välityksellä kuuluvaa luentaa. Tosin olen jo huomannut, että on äänikirjoja ja on äänikirjoja.
Kristiina Vuoren Siipirikon kohdalla tuntui, että kirja kesti ja kesti. Onhan se tietysti pitkäkin, vähän yli 16 tuntia, mutta silti. Vertailun vuoksi mainittakoon Agatha Christien Sininen juna, jota kuuntelin oikein mielelläni. Sen pituus on vähän yli 9 tuntia.
Lyhyen pohdinnan jälkeen totesin, että kuuntelukokemukseen vaikuttavat samat asiat kuin lukukokemukseenkin, muutamalla poikkeuksella. Kaija Pakarinen luki kyllä sujuvasti ja ihan elävästikin, mutta aina välillä tekstiin tuli taukoja paikoissa, joissa luku ei kuitenkaan päättynyt ja välillä kappale tai peräti lause jatkuin tauon jälkeen. Tämä tapahtui sen verran usein, että pääsi hiukan häiritsemään. Lisäksi jäin miettimään, että olisinko sittenkin jotenkin taipuvainen kuuntelemaan mieluummin miehen ääntä ? Onkohan miesään jotenkin pehmeämpi ja siten miellyttävämpi kuunnella ? Tai sitten nainen vain mieluummin kuuntelee miestä ? En tiedä.
Pitkältä tuntuvaan kuuntelukokemukseen vaikuttaa tietysti myös omalta osaltaan itse tarina. Minä en jotenkin päässyt samaistumaan päähenkilöön ja hän itse asiassa oli minusta aika rasittavakin. Lapsena orjaksi itään viety Selja karkaa orjuudesta, päätyy ritari Aijon suojatiksi ja vallasnaiseksi väärillä perusteilla. Selja pohtii ja epäröi ja kokee tunnontuskia tekemistään pahoista teoista ja tekee niitä sitten lisää. "Tekopyhä narttu", sanon minä. Pitäisi kai tuntea myötätuntoa vaikeuksista urheasti pois pyrkivän neidon suuntaan, mutta minua lähinnä ärsytti.
Pitkässä tarinassa riittää käänteitä ja miljöö vaihtelee Karjalan metsistä, rikkaan Turun kautta Liedon kartanoille. Kirjassa onkin taas rautaisannos historiatietoa, välillä melkein oppituntimaisesti. Mielenkiintoista ? Kyllä. Hidastiko tarinaa ? Aina välillä. Yksityiskohdista rikas kerronta kyllä nostaa Seljan ajan ja ympäristön mielenkiintoisesti esille, mutta henkilöt jäävät jotenkin vähän ohuiksi.
Taisi jo tulla selväksi, etten oikein päässyt tarinaan sisälle tai kirjasta hurjasti innostunut. Ei se tietysti varsinaisesti huono ollut ja paikoin innostui oikein vetäväksi ja mielenkiintoiseksikin, mutta... Seuraavaksi minulla onkin puhelimessa kuunnteltavana jotain ihan muuta. Otin sen poikia varten, mutta taidan kuunnella itse ensin. Nipottaja-äiti kun ei ole ihan varma siitä, että kyseisen kirjan kieli sopii lapsille, varsinkaan vaikutuksille erittäin alttiille 9-vuotiaalle. Kuuntelen sen nyt kuitenkin ensin ja hutkin vasta sitten.
Äänikirjoja pitäisi ilman muuta hankkia, ettei ole autossa ihan radion varassa! Lähes ainoita kokemuksia lastenkirjojen lisäksi on Nopolaa Erja Mannon lukemana (hyvä oli). Ehkä tuo Seljan persoona ei ihan niin paljon minua ärsyttänyt, olihan hän kuitenkin kovia kokenut ja historiakuvauksesta tykkäsin. Ei se minullekaan mikään ihan ykkösluokan kirja ollut, mutta ihan mielelläni kuitenkin luin.
VastaaPoistaOlihan tässä paljon tapahtumia ja ihan mielenkiintoisia juonenkäänteitä. Jotenkin vaan alkoi Selja ottamaan päähän - ehkä hänen pohdintansa nousivat jotenkin enemmän äänikirjassa esille.
PoistaMinusta Vuoren kirjat ovat olleet omassa genressään ihan raikkaita. Kivaa, että kotimaasta ponnistaa uusia sillekin alalle. Kaikkien kakkupalahan koko genre ei ole :) Äänikirjoista sanon taas sen saman kuin aina. :D
VastaaPoistaMinä yleensä pidän historiallisista romaaneista ja tässäkin tietysti sattui ja tapahtui paljon - jotenkin vaan ärsyynnyin päähenkilöön. Ehkä tosiaan äänikirjassa tuli enemmän jotenkin se soutaminen ja huopaaminen esille.
Poista