Tämä neljäs osa luo sarjalle sen arvoisen päätöksen. Jossain vaiheessa tällainen sotakuvauksista väsyvä (joo, Taru sormusten herrasta - filmi ei kuulu suosikkeihini. Siinä on ihan liikaa taistelukuvauksia kirjan tarinaan verrattuna) rouvashenkilö jo mietti, että noinkohan tarina jaksaa kantaa loppuun saakka, mutta onneksi Auer ei sortunut liikaa kuvailemaan sotavarusteita ja -taktiikoita.
Kirja kirjalta henkilöhahmot ovat muuttuneet monipuolisemmiksi. Tarinoissa tapahtuu koko ajan ja näin jälkikäteen arvioituna oli oikeastaan rentouttavaa lukea kirjaa, jossa varmasti tiesi päähenkilön kohta selviävän vaarallisistakin tilanteista. Kaikkiaan sarja on mukavaa luettavaa ja suositeltavaa nuorison (ja miksei vähän vanhempienkin) TBR100 -listalle.
Ja nyt joudun lopettamaan. Koululaiset kiukuttelevat läksyjen ja kokeisiin luvun parissa. Tarvitaan pientä kurinpalautusta äidiltä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti