Ihastuin Calvinon Kosmokomiikkaan sen "tieteellisten" linkitysten ja totaalisen absurdin uskottavuuden takia. Siispä käsi ojentui automaattisesti kirjastossa kohti kirjastonhoitajan niin houkuttelevasti esille asettelemaan teokseen samalta kirjailijalta. Enkä voi sanoa pettyneeni - tai no, ehkä vähän kuitenkin.Siinä missä Kosmokomiikan avaruuteen ja alkuräjähdykseen sijoittuvat novellit ovat todellista satua, "Tämä vaikea elämä" keikuttaa tavallisten ihmisten tavallista elämää absurdiuden laitamailla. Siis ainakin oletan, että kolmessa kirjan tarinassa esiintyvät henkilöt elävät Italialaisittain niin kuin 60-luvulla elettiin.
Kirja on kuitenkin Calvinon, joten ihan normaaliksi ei tarinoita voi sanoa. Ensimmäisessä pariskunta muuttaa uuteen kotiin vain huomatakseen sen olevaan kokonaan muurahaisten valtaama. Toisessa tarinassa veljekset vehkeilevät yhdessä kiinteistökeinottelijan kanssa ja seuraamme talon rakentamisen käänteitä. Kolmannen tarinan päähenkilö muuttaa saastepilven peittämään kaupunkiin. Kaikissa tarinoissa näennäisesti normaalisti käyttäytyvien henkilöiden elämä vääristyy kummalliseksi.
Teemoja kirjasta voi tulkita löytyvän useampiakin. Muurahaisten valtaamissa taloissa ihmiset pyrkivät viimeiseen asti elämään "normaalisti" ja normien mukaisesti vaikka samalla käyvät epätoivoista kamppailua muurahaisyhdyskuntaa vastaan. Kukaan ei oikeastaan edes yritä etsiä todellista syytä tai ratkaisua tilanteeseen. Kun uusi pariskunta korottaa ääntään hallinnon tukemaa muurahaistentorjuntaa vastaan, jonka epäillään itse asiassa olevan muurahaisten lähteenä, huomaavat he äkkiä olevansa yksin, vaikka kaikki naapurit tukeaan vannoivatkin.
Kiinteistökommelluksissa ilmenee veljesten voimattomuus keinottelua kohtaan ja miten nopeasti rahantarve saa ihmisen turvautumaan samantyylisiin keinoihin. Tämä tarina kolahti minuun kaikkein vähiten, joten ei siitä sitten sen enempää.
Kaikkein mielenkiintoisin tarina on viimeinen. Saastepilven keskellä elävä lehtimies pohtii teollisuuden saastuttavuuden, teollisuuden voittojen ja hyötyjen sekä ammattijärjestöjen välisiä suhteita. Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että tarina on kirjoitettu 60-luvulla. Teemat ovat edelleen aika samanlaisia, enkä tiedä miten paljon on asenteissa ja tekopyhyydessä oikeasti muuttunut. Ympäristöpohdintojen lisäksi päähenkilö myös ihmettelee rakkaussuhdettaan kauniiseen ja rikkaaseen Claudiaan.
Ihan on siis luettava kirja, mutta jotenkin tästä puuttuu tuo Kosmokomiikan taika. Syynä saattaa olla tarinoiden aika ja paikka. Ehkäpä 60-luvun Italia on minulle liian kaukaista, mutta kuitenkin liian tuttua. Pitäisi tietää, muttei kuitenkaan tunne. Avaruus ja ajan alkupisten ovat kaikille yhtä kaukaisia ja vieraita. Siksi varmaan Kosmokomiikan tarinoihin on helpompi päästä sisälle. Epämukavuus on lievempää, kun ihmisyyden piirteiden kuvaus ei liippaa liian läheltä.
Tätä Calvinoa en ole lukenutkaan, tuntuu siltä kuin liikkuisi hieman Marcovaldon neorealistisissa tunnelmissa. Pitää etsiä tämä käsiini ja lukea, vaikka enemmän rakastan Calvinon satuallegorioita. :)
VastaaPoistaTämä on realistisempi kuin Marcovaldo, ja taitaa olla ainakin suomennetuista se "normaalein" Calvino...ilmeisesti ihan varhaisin tuotantonsa pysyy realismin perinteissä mutta pian lähti fabulistiksi.
VastaaPoistaMuistelen tätä ihan kivaksi, kyllä tämän luki muttei mitenkään parasta tuotantoaan.
En ollut kuullutkaan tästä Calvinosta. Pidin kovasti Jos talviyönä matkamiehestä, vaikka en enää kovin tarkkaan muistakaan miksi. Paroni puussa olen myös lukenut mutta siitä muistan vielä vähemmän. Pitäisi ehkä virkistää Calvino-muistia ja kokeilla tätä tai vaikka tuota Kosmokomiikkaa!
VastaaPoistaJoo, tätä voinee kutsua vielä realismiksi, vaikka aika outoja piirteitä tarinoissa löytyy :-) Itse tosiaan tykästyin enemmän tuohon Kosmokomiikkaan, mutta täytyy kokeilla muitakin, kun vastaan osuu... Marcovaldo on minulle ihan vieras, täytyykin pitää nimi mielessä.
VastaaPoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaVoihan nenä Littera. Yritin vastata kommenttiisi ja painoin vahingossa vierestä enkä saanut enää takaisin. Olen pahoillani.
PoistaJoka tapauksessa, ollaan siis samaa mieltä monessa asiassa. Täytyykin etsiä lisää Calvinoa, sillä vaikken tähän niin kamalasti ihastunutkaan, niin Kosmokomiikkaa oli tosi hyvä.