Erik Wahlströmin "Kärpäsenkesyttäjä" on ollut aiheena useammassakin blogissa. Esimerkiksi Hanna blogissa Kirjainten virrassa on kirjoittanut varsin tyhjentävän ja osuvan kuvauksen sisällöstä, joten en nyt lähde sitä sen enempää kuvailemaan. (Myös "Juuri tällaista"-blogissa on hyvä kuvaus).
Tarina etenee useammalla tasolla. Eri ajankohdat ja kertojat luovat kuvaa Suomen kansallisrunoilija Runebergista. Ja millaista kuvaa... välillä tuli sellainen olo, että tässä on kirjailija harrastanut sydämensä kyllyydestä ihmisen lempipahetta eli lajitoverin pahanilkistä panettelua. Välillä alkoi melkein harmittaa päähenkilön puolesta, hän kun ei enää ole paikalla puolustautumassa. Siitä ei kuitenkaan pääse yli eikä ympäri, että kirja on erinomaisen hyvin kirjoitettu ja ansaitsee paikkansa 2010 Finlandia-ehdokkaiden joukossa. En kuitenkaan taida tähän enää palata uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti