4.4.2021

How to Eat eli keittokirja korvissa

Pian syödään taas raparperia!


Minä olin pitkään Nigella-fani ja hyllystäni löytyy rivi hänen kirjojaan. Helpossa ja huolettomasti oikaisevassa kokkaustyylissä vaan on sitä jotain, vaikka välillä sensuelli yösyönti tv-sarjoissa tuntuikin päälleliimatulta ja katsojan vanhetessa alkoi seksistisyydessään vähän ärsyttääkin. Kai siinä sitten aika tehnyt tepposensa vai liekö syynä ollut kaikenlaiset kohuotsikot, mutta viimeisimmät kirjat ja tv-sarjat eivät enää ole ollenkaan houkuttaneet. 

Toki oma kokkaustapanikin on  muuttunut, ruokatrendeistä puhumattakaan. Huomasin vieraantuvani monista pinnalla olevista "must"-asioista jopa siihen pisteeseen saakka, että lopetin ruokabloginikin. (Toki myös muista syistä mm. ajanpuutteen vuoksi). Ruoanlaittokin muuttui huvista ja harrastuksesta lähemmäs pakkopullaa. Jopa ruokalehtien lukeminen vaihtui pikaiseksi selailuksi. 

Viime aikoina olen ollut pikkuhiljaa palaamassa patojen ääreen muutenkin kuin pelkästään katraani (välttämättömäksi) ruokkimiseksi. Sama on koskenut  myös ruokaan liittyviä kirjoja. Le Keittokirja vei ihanasti Ranska-tunnelmin ja Ottolenghin Flavour on mielenkiintoinen jo herkullisuuteen liittyvien teoriaselitysten ansiosta. 

Nigellan How to Eat-kirjan olen lukenut jo sen ilmestymisaikana yli 20v sitten. Puolitoista vuotta (kyllä!) sitten osui silmiini 20v juhlapainos ruokakuningattaren itsensä lukemana. Olihan se pakko ottaa testiin, vaikka keittokirja äänikirjana tuntuikin hivenen oudolta konseptilta. 

Eikä tuota kyllä ihan noin keittokirjana voisikaan käyttää. Hyvin kuitenkin toimii juttuosuuksien osalta ja muutaman reseptinkin tulin bonganneeksi, tosin niin, että tarkistin ne sitten hyllystä löytyvästä painetusta versiosta. Nigellan yläluokkainen englanti on aina miellyttävää kuunneltavaa ja löysin siitä ihan uuden piirteenkin. 

How to Eat toimii nimittäin erinomaisena unilääkkeenä. Jossain kohtaa laitoin unimittarin vain 5 minuuttiin, sillä vähänkin pidemmällä päädyin palaamaan tarinassa taaksepäin aina vähintään puolet ajasta. Mitä ilmeisimmin Nigellan keittokirja tuudittaa minut unten maille noin kahdessa minuutissa. Ei yhtään hullummin, vaikken ehkä taida aiheesta Nigellalle faniviestiä laittaakaan. 

Koko kirajn kuuntelu kesti sen puolitoista vuotta. Ei, että kirjassa olisi mitään vikaa, mutta se on melko paksu ja kuuntelin sitä lähinnä välipaloina (tai unilääkkeenä). Toki jotkut luvut kuulostavat vähän aikansa eläneiltä, esim. lasten ruokailun osuus vähän tuppasi melkein hymyilyttämään, mutta noin pääasiallisesti ollaan perusteiden äärellä eivätkä ne ole mihinkään muuttuneet. Nigella on virkistävästi sitä mieltä, että terveellisyys on toki tärkeää, mutta mielihyvä vielä tärkeämpää. Teesit tuoreiden raaka-aineiden ja hyvinvoivien eläinten puolesta jo pelkästään hyvän maun maksimoinnin vuoksi kuulostavat melkein trendikkäiltä ja itse asiassa paljon houkuttelevammilta kuin monet syyllistävät nykyargumentoinnit. 

Kaikkiaan lukukokemus siis oli varsin mielenkiintoinen, hivenen outo, mutta samalla lohdullinen. Ihan kuin olisi palannut johonkin nuoruudesta tuttuun paikkaan visiitille - ja niinhän siinä tavallaan tekikin. Taisi olla kuuntelu todellinen nostalgiatrippi. Ei niinkään reseptien tai edes Nigellan vuoksi, vaan tunnelmassa ja aiheen tarkastelutavassa oli jotain tunnistettavaa.

Edelleenkin haluan varsinaiset keittokirjani painettuina versioina, mutta kyllä ruoasta juttelua mielellään kuunteleekin. Itse asiassa minulla on luuureissa jo seuraava ruoka-aiheinen kirja, nimittäin Samin Nosratin Salt,Fat,Acid,Heat- Mastering the Elements of Good Cooking. Siinä ei ole reseptejä, mutta vinkkejä ja ohjeita sitten senkin edestä, höystettynä anekdooteilla keittiöistä eri puolilta maailmaa. 

Nosratin opus nukuttaa ehkä hieman Nigellaa hitaammin, mutta tarjoaa kiinnostavaa kuunneltavaa huolimatta ilmestymisajasta kuluneista useammasta vuodesta. 

14 kommenttia:

  1. Nyt kyllä vähän hymyilytti tuo unilääkkeenä keittokirjan käyttö :) Minullahan saman hoitaa jalkapallo. Mies laittaa jalkapallopelin telkkarista päälle, minä asetan pääni hänen olkapäälleen ja humps, uni tulee melkein heti :)
    Ihanaa sunnuntaita Minna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toimii muuten tosi hyvin :-) Ja uskon tuon jalkapallonkin vaikutukseen...
      Ihanaa pitkää viikonloppua sinullekin!

      Poista
  2. Ihan heti en osaisi keittokirjaa ajatella äänikirjaversiona ja kyllä se hämmentää vielä kirjoituksesi luettuanikin. Mutta ilmeisesti sillekin on tilausta, kun sellainen on tehty. :D Kiinnostavaa lukea kirjoituksesi, vaikka itse en kokkaushommista piittaa. Keittokirjoja taloudesta kyllä löytyy, koska mies tykkää kokkailla. Meiltä löytyy lähinnä vegekeittokirjoja. Olen osaa selaillut kyllä ja lukenut sieltä täältä. Pitäisiköhän esitellä kirjat blogissa, hmm.

    Nigella on minullekin nimenä tuttu ja naamansa vilahtelee joskus lehdissä jne. En ole silti hänen kokkausiinsa perehtynyt. Mutta hän on tosiaan eräs harvoista julkkiskokeista, jotka tunnistan (siis nimeltä). Samin Nostrat on ihan tuntematon nimi minulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä se hämmentää minuakin (vieläkin). Tämä taisi olla jonkinlainen "juhlapainos" kirjan 20v-johdosta. Vaikka on tuolla joitain muitakin näkynyt.
      Minulla on kokkailu jumittunut viimeisen parin vuoden aikana ihan kokonaan (ja minä sentään kirjoitin joskus ruokablogiakin). Pikkuhiljaa olen palaamassa sentään edes lukemaan keittokirjoja, joten ehkä sitä kokkausinspiraatiotakin taas löytyy jossain kohtaa.
      Nigella on tainnut vilahdella julkisuudessa aika paljon muutenkin kuin kokkikirjojensa tai -ohjelmiensa vuoksi - eikä aina ollenkaan positiviisissa merkeissä.

      Poista
  3. Haa! Minä suosittelenkin tätä ystävälleni, joka käyttää englanninkielisiä Pottereita unilääkkeenä!

    VastaaPoista
  4. Tämä vaikuttaa olevan monikäyttöinen ja mielenkiintoinen äänikirja, ja olin jo lisäämässä sitä lukuaikapalveluni kirjahyllyyn. Mutta voi pettymysten pettymys: eipä löydy minun palveluntarjoajaltani.

    Minusta keittokirja äänikirjana tuntuu oikein omalta. Leipoessa on tarkempaa, mutta kokkaillessa minulle on tosi vaikea rasti pysyä reseptissä. Siispä minulle voisi sopia ideoiden imurointi vaivattomassa muodossa.

    Minna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla saatavilla vaan Audiblessa. Siellä on aika paljon "Audible originals".
      Keittokirjan kuuntelu tosiaan inspiroi kokeilemaan omia sovelluksia.

      Poista
  5. Äitini käyttää telkkaria unilääkkeenä. Avaa sen ja ihan sama mitä sieltä tulee, nukahtaa heti. :D

    Kokkailu tv-sarjat, -kisat ja tubekanavat ovat kivoja paikkoja reseptien ja ruokaideoiden keräämiseen, mutta keittokirjat, paperiset (tai tällaiset eksoottiset kuunneltavat) eivät ole minun juttuni.

    Luovuinkin pari vuotta sitten kaikista fyysisistä keittokirjoistani, joita olin saanut lähinnä isosiskoilta. Kun tarvitsen reseptiä, googlaan sen. Joskus vain tulee hukattua hyväksi havaittuja tällä tavalla. Pitää siis vielä kehittää talletamispuolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun äitini tekee samaa :-) Sitten hän herää ohjelman lopussa ja kysyy, mitä siinä tapahtui...

      Minä tykkään edelleen eniten fyysisistä keittokirjoista ja niitä löytyykin useampi hyllyllinen. Itse asiassa juuri niiden kohdalla olen edelleen pitäytynyt painetuissa versioissa, vaikka muuten olen aikalailla lukemisiani digitalisoinutkin.
      Nyt tosin tilasin 10 ruokavaikuttajan tekemän pdf-muotoisen digilistauksen heidän parhaista resepteistään #100parasta ja se näyttää toimivan hyvin myös tabletilla.

      Poista
  6. Voisin ihan hyvin kuvitella itsekin nukahtavani Nigellan ihanan aksentin syleilyyn :)
    Nigellan marenki-suklaa-rommikakku on ollut vuosien ajan minun bravuureita. Muutenkin tykkään hänen ruokafilosofiaastaan: ruoan pitää olla hyvää, ja sitä tehdään laajoilla kaarilla ja näppituntumalla. En jaksa pientä piperrystä ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nigellan aksentti on tosiaan ihan omaa luokkaansa!
      Häneltä löytyy helposti luottoreseptejä, jotka toistuvat ainakin meidän ruokalistallamme. En ole tainnut koskaan epäonnistua tehdessäni jotain hänen kirjoistaan / ohjelmistaan.

      Poista
  7. Keittokirja äänikirjana on kyllä todella erikoinen ajatus! Nigellan toki tiedän, mutta ei meillä ole käytössä mitään hänen reseptiään, en muista että olisi kokeiltukaan.

    Jokunen vanha keittokirja kummittelee kaapin perukoilla, mutta niistä ei ole käytössä kuin paimenenpaistos (vähän alkuperäisempi versio lihaperunasoselaatikosta) ja lettutaikina. Sen sijaan mulla on 80-90 -luvuilla osittain käsin kirjoittamani, osin lehtileikkein liimailtu iso kierrevihko joka on edelleen aarteeni sekä kakai kansiollista printattuja ohjeita, toinen niistä oli kahvilani reseptipankki. Nettiä käytän myös paljon nykyään. Olen kova leipomaan, edelleen kerran pari viikossa jotain, mies hoitaa ruuanlaiton kun on kokki ammatiltaankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ihan heti ei keittokirjaa ajattelisi äänikirjana, mutta kyllä tuota kuuntelin ihan mielellään.
      Minullakin on jotain reseptivihkoja, mutta tuo sinun vihkosi kuulostaa tosiaan oikealta aarteelta.

      Poista