(Luku)päiväkirja - Kevättä rinnassa (?)

Vadelmapensaassa jo jotain lehtien tapaista

Maanantai 30.3.2020 

Kolmas viikko eristyksissä. Tämä menee jo melkein rutiinilla tai sitten tänään oli vain hyvä päivä. Johtuikohan se siitä, että oli maanantai ? En olisi uskonut miettiväni koskaan maanantain hyötyjä, mutta tässä tilanteessa ne ovat ilmeiset. Viikonloppu takana, kaikki vielä voimissaan. Katsotaan, mikä on tilanne sitten torstaina. Todennäköisesti tässä on taas vähän väsyneempi etätyöntekijä, -ope ja etä-jne...

Totollakin oli hyvä päivä. Koulutehtävät oli tehty ennen yhtätoista lukuunottamatta lukutuntia (20min, mutta Totolla yleensä se tunti) ja liikuntatuntia. Kirjan jälkeen Toto puki oma-aloitteisesti vaatteet ylle ja paineli takapihalle leikkuri mukanaan. Minä sitten puhelinpalaverista vilkuttelin ikkunasta ja välillä ohjasin oikeiden oksien luokse. Toto leikkasi hienosti kaiken, mitä pitikin ja putsasi päälle sammalet monesta laatasta. On tainnut kevätkärpänen pistää. Sitä en sitten tiedä, mikä peto on esikoista puraissut, mutta hän teki iltapäivällä kaikille välipalaksi lettuja... Ei siis huono päivä ollenkaan.

Eilen illalla kuunneltiin loppuun Neropatin päiväkirja - viimeinen oljenkorsi. Ei ollut minun juttuni, mutta Toto tuntui tykkäävän.
Tänään en ole vielä ehtinyt lukemaan mitään. Ulkona kävellessä tulee ennemmin soiteltua puheluja kuin kuunneltua äänikirjaa. Ruokaa laittaessa ehdin kuuntelemaan Kadonneiden tavaroiden vartijaa noin 2 minuuttia ennen kuin isäntä tuli auttamaan (=häiriöksi)... No, vielä ehtii.

Pitääkin äkkiä etsiä jokin uusi kirja Totolle ehdotettavaksi. En tosiaankaan taida tähän väliin jaksaa toista Neropattia.

Keskiviikko 1.4.2020

Minä olen keksinyt aivan supertehokkaan unilääkkeen. Keittokirja kuulokkeissa tuudittaa minut parissa minuutissa unten maille. Nigellan How to Eat-kirjasta olen "kuunnellut" steak and kidney pien reseptiä kohta viikon. Mainittakoon, että vika ei ole reseptissä. Olen päivän tohinan jälkeen todella väsynyt. Äänikirja auttaa vapauttamaan ajatukset jännityksestä ja loputuloksena nukahdan nopeasti, todella nopeasti. Hyvä niin.

Noin muutenkin olen taas lukenut. Toto sai loppuun Seita Parkkolan Usva-romaanin ja minä aloitin sen. Tulossa olisi uusi artikkeli kuopukselta, joka on superinnokas blogikirjoittaja. Juttua vaan ei voi kuulemma julkaista, koska minun pitää lukea kirja ennen kuin saan sen lukea. Eli malttakaa vielä hetki. Olen sivulla 100 ja jotain.

Lisäksi ruvettiin Toton kanssa lukemaan serkusryhmän seikkailuja saaressa eli vuorossa Varjoja ja vakoojia. Neljä lasta ja kissa tädin hoivissa muistuttaa asetelmaltaan yhtä useimpien lapsuudesta tuttua sarjaa, mutta siihen se assosiaatio sitten loppuikin. Kirjassa kyllä syödään herkutellen, mutta se johtuu yhden päähenkilön kokkausharrastuksesta. Lisäksi nuori kokki on ranskalainen, mikä tietysti kiehtoo Totoa sattuneesta syystä.

Mitäs muuta ? Tänään paistoi aurinko räntäsateisen ja kylmän päivän jälkeen. Ihanaa. Ehdin sentään kävelylle ennen suurta synttäri-illallista. Käytiin Hesen noutotiskillä. Tätä syntymäpäivädinneriä en taida ihan heti unohtaa...


Sunnuntai 5.4.2020

Taas on sunnuntai. Aurinko on paistanut ihanasti koko viikonlopun ja askelia kertynyt ulkona. Jotenkin on näyttänyt väkeä olevan vähän vähemmän liikenteessä, minne lienevät kadonneet mökeille (ne joilla sellainen Uudeltamaalta löytyy). Ei harmita, välillä näytti varsinkin rannan suunnalla olevan melkein ruuhkaa.

Kevät näkyy myös siinä, että tänään tuli tilattua kaikenlaista siementä ja purkkia pihaa varten. Vielä kun tuo ohut lumikerros sulaisi myös pihan varjopuolelta.

Lukenut en ole oikeastaan yhtään. Jumittaa pahemman kerran. Vika ei ole kirjoissa vaan lukijassa. Käyn ylikierroksilla enkä saa keskityttyä mihinkään. Ei hyvä. Pakko keksiä jotain tasaannuttavaa - ideoita ?


Viikolla loppuun luetut: 

Jeff Kinney: Neropatin päiväkirja - viimeinen oljenkorsi 
Ei. Tämä ei ollut minulle sopiva kirja. En edes kiemurrellut myötähäpeästä, oli vaan tylsää. Toto taisi kuitenkin tykätä. Tosin en ole ihan varma, tykkäsikö hän siksi, että Neropatin päiväkirjoista kuuluu jonkun koulun käytöskoodin  mukaisesti tykätä, vai oliko hänellä oikeasti kivaa...