30.11.2019

Westend - kirja lamasta

Asumme ihan Westendin reunalla, sen ulkopuolella. Vaikka olen tullut pääkaupunkiseudulle Turusta, olen jotenkin aina tiedostanut kyseisen asuinalueen "hienouden" ja rahakkaan olemuksen. Tosin nyt sen läpi päivittäin ajaessani, olen myös todennut, että myös Westendin sisällä on eroja. Osa taloista on rakennettu niin tiheään ja ilman minkäänlaista kaavasuunnittelua, että lopputuloksena on jonkinlainen tyylitön sekamelska. Sille kulmalle ei edes tee mieli muuttaa.

Westend kirjan nimenä luo jonkinlaisia odotuksia sisällöstä. Siinä todennäköisesti puhutaan rahasta, tai rahan toteuttamista unelmista, tai rahan puutteen aiheuttamasta unelmien särkymisestä... Kaikki nuo osuvat oikeaan, mutta on kirjassa  muutakin. Westend on kuvaus 90-luvun laman vaikutuksista yhden perheen elämään, perheen tyttären näkökulmasta.



Suvi Vaarla: Westend 
Bloggariklubilla kustantajalta 

Elinan isällä on rakennusfirma ja 80-luvulla menee lujaa. Yritys kasvaa, rahaa tulee säkeittäin, muutetaan hienoon taloon Westendiin. Sitten tulee lama ja kaikki romahtaa.

Romaanissa mennään nykyajassa ja menneisyydessä lomittain, mutta perheen historia rakentuu kuitenkin järjestyksessä. Tarina tuntuu tutulta, mutta jotenkin etäisellä tavalla. Itselleni kirjan kuvaama maailma on vieras, jotain sellaista, mitä ehkä katselin joidenkin koulukavereiden kohdalla, vähän kauempaa, ulkopuolisena.

Keskiluokkainen yrittäjäperhe menestyy, koettaa sopeutua rikastuneiden maailmaan ja juuri, kun se tuntuu jotenkin onnistuvan, katoaa pohja alta. Kiinnostavan kirjasta tekee tyttären näkökulma. Se miten lapsen tarkkanäköisyys tunnistaa vierauden tunteen uusissa ympyröissä, vaikka vanhempien käytös kertoo saavutettujen asioiden tärkeydestä. Romahduksen jälkeen kaiken muuttumisessa pahinta ei olekaan rahan vähyys, tavaroiden puute tai huoneen pienuus. Suurin tuska tulee ihmisistä ja heidän reaktiostaan muutokseen niin perheen sisällä kuin ulkopuolella.

Westend on sujuvasti kirjoitettu ja luettu. Aihe on tärkeä, mutta kaipaisi vielä ehkä lisäkulmaa. Tämä jäi vielä jotenkin ylätasolle.

Lama kosketti hyvin monia, vaikkakaan ei ehkä aina ihan näin dramaattisesti ja useimmiten ilman alkupuolella kuvattua nousua. Toiset tipahtivat matalammalta, eikä se tehnyt yhtään vähemmän kipeää. Minua itseäni lama ei jostain kumman syystä varsinaisesti koskettanut. Siitä puhuttiin kaikkialla, mutta jotenkin luovin sen ohi omassa kuplassani. Opiskelin, sain kesätöitä ja muutenkin elämä eteni. Vanhempanikaan eivät joutuneet pahimpaan kurimukseen. Meillä oli tuuria. Kyseessä on kuitenkin todella monen suomalaisen elämään vaikuttanut taloudellinen notkahdus, josta nykyään puhutaan yllättävän vähän. Hyvä, että Westend on kirjoitettu. Tosin tämän kirjan tarina taitaa olla suurimmalle osalla laman kokeneista vieras. Aika harva kuitenkin noin ylenpalttisesti menestyi edes 80-luvun hulluina vuosina.

Ehkä seuraavaksi joku kirjoittaisi kertomuksen laman vaikutuksista myös Westendin taikapiirin ulkopuolella - vai palataanko silloin liian lähelle Suomessa jo aiemmilta aikakausilta niin tuttua kurjuuden kuvausta ? Ehkä se ei herättelisikään lukijaa niin paljon kuin menestyksen katoaminen ?

10 kommenttia:

  1. Kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta kirjalta. Itse olen aina pitänyt Westendiä rikkaiden alueena. Me asuimme laman aikaan tällä samalla alueella, jossa nyt minä asun perheeni kanssa. Äitini kanssa juttelin tuosta ajasta ja hän sanoi samaa kuin sinä, että se ei meidän perhettä koskettanut juuri mitenkään. Hän sanoi, että heillä oli isäni kanssa jo niin vakiintuneet työkuviot ja varmat työnantajat, että ei edes tarvinnut pelätä, että olisi työttämäksi joutunut...onneksi näin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on mielenkiintoinen :-)
      Westend onkin kallis paikka asua, joten kaipa siellä pitää tietynlainen tulotaso olla. Osa alueesta vaan näyttää siltä, etten haluaisi hintatasoa maksaa, vaikka rahaa olisikin.
      Varmasti on paljon perheitä, joissa lama ei pahasti vaikuttanut. Sitten toisaalta on paljon niitäkin, joille se oli katastrofaalinen.

      Poista
  2. Tämä on pyörinyt koko syksyn luettavien pinossa, mutta nyt tämän luettuani haluan kyllä lukea tämän mahdollisimman pian. Vaikka luulen minäkin, että varsinaista tuttuutta tämä ei herätä 80-90-lukujen taite näytti yläsavolaisella maatilalla varmasti varsin erilaiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näkökulmia on monia.
      Tämä on oikein luettava kirja, mutta varsinaisena lamakuvauksena jäi minulle kuitenkin jotenkin vieraaksi.

      Poista
  3. Westend on “käsite” - ainakin Espoonsa tuntevalle. Itse vartuin Pasilassa, mutta muutimme Espooseen ollessani viidennellä luokalla. Westend on minulle alueena tuttuakin tutumpi (en tosin ole siellä asunut).

    Luin juuri Suketuksen blogista tästä kirjasta ja kiinnostuksella luin nyt sinun mietteesi kirjasta. Minunkaan vanhempiani ei lama runnellut eikä minuakaan (moni muu asia kyllä, mutta ei mikään lamaan liittyvä).

    Mutta tämä kirja vaikuttaa nimenomaan aikansa takia erittäin kiinnostavalta eli ehdottomasti aion lukea seuraavalla suomireissulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös olekin mielenkiintoista, miten omat kokemukset vaikuttavat tapaan lukea kirja ja sen aiheuttamiin tuntemuksiin ? Suketuksella ja minulla on jotenkin ihan erilainen lähestymistapa :-)
      Mielenkiintoinen kirja kaikkiaan ja kannattaa lukea.

      Poista
  4. Kivaa, kun kirjoista irtoaa niin erilaisia kokemuksia ja elämyksiä! Ja miten suuri vaikutus omilla aiemmilla kokemuksilla ja ajatuksilla on, kun kohtaa kirjallisuutta, jossa on jotain sellaista, jonka voi sanoa olleen yleisessä kokemusmaailmassa myös todellisuudessa. Minulle tämä tosiaan kolisi aikamoisen hyvin, jokin Vaarlan kerronnassa ja Elinan surullisessa hahmossa vetosi niiden omien muistojen lisäksi. Toivon saavani lukea jotain vastaavaa vielä paljon lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja tuntuu tosiaan aiheuttavan kovasti omiin kokemuksiin perustuvia tunteita, mikä on tietysti luonnollista - ja siksikin tämä on aika tärkeä kirja.

      Poista
  5. Olen tädtä Westendistä nähnyt niin monta toinen toistaan houkuttelevammin kirjoitettua juttua, että onneksi olen jo kohtuuhyvällä sijalla kirjastojonossa :D Lama kosketti itseäni sen verran, että valmistuin haaveammattiini matkatoimistovirkailijaksi keväällä '91. Meidän vuosiluokkaa ei enää ryövättykään koulunpenkiltä kesätöihin heti kun mahdollista, enkä koskaan päätynyt alalle. Koko luokalta kolme sai jotain matkailuun liittyvää kesätyötä, yksi meni museo-oppaaksi jonnekin Savoon kotipaikkakunnalleen, kahdesta muusta en muista. Mutta loistoajoitus, ehh. Tosin ala on kokenut niin ison murroksen, että mitäköhän sitä nykyään tekisi muutenkaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet asiat ovat tosiaan muuttuneet myös laman jälkeen, mutta silloin taisi muutostahti olla pelottavan nopea monella alalla.

      Poista