4.12.2018

Miten nuoruuden unelma palasi mieleen ja keksin, mitä haluan tehdä 50-vuotispäivänäni

Kirjat voivat lohduttaa, viihdyttää, herättää ajatuksia ja tuoda mieleen myös vanhoja muistoja. Tämä kirja muistutti minua isännän kanssa jo hamassa nuoruudessa tekemästämme suunnitelmasta, jonka valitettavasti ehdimme tässä vuosien varrella jo ihan unohtaa. Nyt tiedän, mitä haluan tehdä 50-vuotissynttärieni kunniaksi. Aikaakin on sopivasti vielä muutama vuosi järjestää.



Nina George: Pieni kirjapuoti Pariisissa 
Oma ostos Elisa Kirjasta 
Äänikirjan lukijana : Erja Manto 

Niin, toisinaan elämä menee hukkaan surun vuoksi. Joku taas vain muuten käpertyy kuoreensa eikä kuule kutsua kuin suoraan raidetta eteenpäin. Eräät on rakkaus murskannut pettymykseksi muuntumalla. Kaikille ja kaikkiin sydämen vaivoihin voidaan kuitenkin löytää lohtua kirjallisesta apteekista, jonka apteekkarina toimii Jean Perdu, toisen tunteet ja tarpeet puheista tulkitseva kirjakauppias.

Kirjakauppiaallakin on kuitenkin salaisuutensa, eikä hän ole osannut omaa tuskaansa lieventää kuin yhdellä kirjalla, joka ei sekään pelastanut kokonaan. Sitten saapuu se päivä, jolloin arven alle kätkeytynyt haava repäistään auki ja Monsieur Perdu lähtee etsimään sekä kirjailijaa että anteeksiantoa.

Vaellus jokilaivalla Pariisista Provenceen tuo mukanaan matkaseuraksi eri tavoin särkyneitä ihmisiä, mutta myös toivon muutoksesta parempaan. Italialainen jokilaivuri, inspiraatiota etsivä kirjailija, miehensä pettämä nainen ja vuosia rakkautta odottanut löytävät tuen toisistaan.

Pieni kirjapuoti Pariisissa on aivan ihana kirja. Se on lempeä, ymmärtävä, tunteellinen olematta sokerinen. Sen henkilöhahmot eivät ole täydellisiä vaan ihmisiä kaikessa vajavaisuudessaan. Kirjan luettuaan sitä uskoo ihan varmasti rakkauteen ja ystävyyteen ja siihen, että kaikki voi järjestyä tavalla tai toisella. Elämään kuuluvat kaikki sävyt - muuten se ei olisi elämää.

Erja Manto sopii hyvin tämän kirjan lukijaksi. Hänen äänessään on sellainen lämmin, hitusen käheä sävy, jota kuuntelee mielellään ja lukutapa on selkeä, elävä, mutta liioittelematon.

Lisäksi kirja antaa uskoa muutoksen hyvää tekevään voimaan. Itse asiassa minun alkoi tehdä mieli lähteä matkalle ilman muuta suuntaa kuin risteysten kohdalla tehdyt päätökset fiiliksen mukaan - tai sitten pitäisi astua jokilaivaan ja lähteä seikkailemaan ja tutustumaan pieniin kyliin ja kaupunkeihin kanavan varrella...


Joko arvasitte?  


Joskus aikoinaan vuonna yksi ja kaksi (puhutaan siis ajasta yli 20 vuotta sitten), kun istuimme kerrostalon parvekkeella ja ihailimme edessämme laskevaa aurinkoa, juttelimme isännän kanssa useamman kerran hänen kummisedästään ja tämän tekemästä jokilaivamatkasta Ranskan halki. Päätimme, että joskus vielä teemme samoin. Vuokraamme asuttavan laivan ja lähdemme hiljalleen seikkailemaan Ranskan kanavia pitkin kohti etelää...

Vuodet kuluivat ja tämä(kin) haave hautautui arjen töiden ja kiireiden alle, mutta nyt se nousi taas elävänä mieleeni tämän kirjan myötä. Eipä tuo olisi varmaan yhtään hullumpi tapa viettää lomaa - tai juhlia syntymäpäivää.

Minulla on vielä muutama vuosi 50 vuoden rajapyykkiin. En aio pitää juhlia (sorry ystävät), mutta jotain kivaa ja vähän erikoista pitäisi sille vuodelle keksiä. Pojat ovat sitä mieltä, että äiti hyppää laskuvarjolla, mutta voi selän kunto pistää sille suunnitelmalle stopin. Sitten mietimme, että matka Orient Expressillä Pariisista Venetsiaan voisi olla sopivan romanttinen vaihtoehto, mutta haluaisin viettää aikaa myös lasten kanssa eivätkä he kuulemma ole kauhean kiinnostuneista junamatkasta ilman moderneja mukavuuksia. Seuraavaksi keskustelimme perhematkasta hobittilandiaan eli Uuteen Seelantiin, mutta vanhimmat lapset ovat silloin jo kesätyöiässä ja todennäköisesti kiireisiä omissa menoissaan. Sopivan ajoituksen löytäminen voi siksi käydä hankalaksi.

Siispä... Mitä jos lähdemme isännän kanssa vaikka kuukaudeksi (tai kahdeksi) jokilaivamatkalle. Lapset voivat liittyä seuraan heille sopivaksi ajaksi, sopivasta paikasta. Kuulostaisiko kivalta ? Minua houkuttaa, mutta toki tässä on vielä muutama vuosi aikaa miettiä. Ei sitä tiedä, mitä jännittävää seuraava kirja tuo mukanaan.

20 kommenttia:

  1. Hyvin arvasin suunnitelman ja se kyllä kuulostaa ihanalta kokemukselta! Nyt vaan sitten haaveilemaan niin kauan kunnes haave toteutuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, tässä on vielä muutama vuosi aikaa haaveilla (ja muuttaa haavetta vielä moneen kertaan ;-)

      Poista
  2. Kiitos hauskasta postauksesta, ilahdun aina, jos kirja onnistuu herättämään jotain ihmisessä reaalimaailman tasolla. Luin kirjan myös ja pidin varsinkin jokilaivateemasta - romanssi ei ollut siirappista, mutta ilmankin sitä olisin viihtynyt tuolla ikimuistoisella laivalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla tuppaavat kirjat aika usein jotenkin linkittymään ihan reaalimaailmaan... toisinaan vähän kummallistenkin assosiaatioiden kautta.
      Tämän kirjan mieleen tuomat muistot tosin olivat ihan oikeita ja tosissaan kivoja :-)

      Poista
  3. Ihana idea ja kiva lukea miten lukukokemus herättää muita haaveita eloon. Uskon, että Pieni kirjapuoti on juuri kuvaamasi kaltainen hyvän mielen kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tosiaan iloinen vanhan idean palaamisesta mieleen. Tiedä vaikka ihan tosissaan tuon vielä toteuttaisimmekin - viimeistään sitten vaikka eläkkeellä, jollei 50v synttäreille ehditä.

      Poista
  4. Aika ihana idea viettää aikaa perheen kanssa. Isosiskoni täytti tänä vuonna 50 (meillä on sama syntymäpäivä, mutta 18 vuotta ikäeroa). Hän järjesti juhlat perheen kesken (molemmat nuoremmat siskot perheineen, miehensä veljen perhe, appivanhemmat, äitimme ja yksi hyvä ystävä) naapurikylän maalaiskartanolla, joka toimii hotellina ja ravintolana. Oli ihan hänen näköisensä rento ja pönötämätön juhla. Tärkeintä on tehdä päivästä (tai vaikkapa reissusta) omannäköisensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin minäkin ajattelen. En koskaan ole innostunut isoista juhlista, joten mitä niitä järjestämään pääasiassa muiden iloksi. Minähän siinä vuosia täytän.
      Eniten kaipaan aikaa perheen kanssa ja rentoa oleilua - sellaista siis pitää järjestää. Toki tässä on vielä muutama vuosi aikaa vaikka muuttaa mielensä, mutta tämä vaihtoehto on nyt päällimmäisenä.
      Maalaiskartanojuhlatkin kuulostavat tosi kivalta :-)

      Poista
  5. Kirjasta olen kuullut, mutta se on taas eräs niistä, jotka olen vain sivuuttanut. Kummallista miten sitä ohittaakin kirjoja pysähtymättä, mutta onneksi nyt pysähdyin sillä tämähän kuulostaa vallan ihastuttavalta romaanilta! Ehdottomasti se on minunkin luettava.

    Minua myös aina ilahduttaa, kun jokin kirja selkeästi koskettaa lukijaansa niin kuin sinulle nyt kävi <3 Joskus ne omat haaveet ja unelmat ponnahtavat esille mitä kummallisimmassa yhteyksissä tai syistä. Toivottavasti sinun haaveesi saa tuulta purjeisiin ja toteutuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä olikin nimenomaan ihastuttava, muttei onneksi kuitenkaan ihan kamalan imelä.
      JA minulle tietysti vielä ihastuttavampi, kun toi mieleen jo unohtuneita unelmia :-)

      Poista
  6. Olen aloittanut tämän kirjan lukemista joskus, mutta ei ollut minun kirjani. Jokilaivamatka sen sijaan voisi olla joskus minunkin matkani. Toivottavasti sinun unelmamatkasi toteutuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin toivon, että toteutuu. Eivätkä kaikki kirjat tietenkään ole kaikille tarkoitettujakaan - ja toisinaan on mielentilasta ja tilanteestakin kiinni, mikä milloinkin sopii :-)

      Poista
  7. Mahtavia syntymäpäivän suunnitelmia. :) Jokilaivamatkassa jos missä on taatusti ihan uniikkia tunnelmaa. Erja Manto on hyvä lukija minunkin mielestäni, vaikken nyt pitkään aikaan olekaan tullut kuunnelleeksi mitään hänen lukemaansa. Hyvät "äänet" jäävät silti mieleen (samoin kuin ne huonotkin...), ja sekin on joskus minulle syy ottaa jokin kirja kuunteluun. :)

    VastaaPoista
  8. Ainahan sitä unelmoida voi :-)
    Erja Manton lukutavasta olen muistaakseni pitänyt jossain muussakin kirjassa. Lukijalla on hurja vaikutus äänikirjakuuntelun onnistumisessa...

    VastaaPoista
  9. Kirjaa suositeltiin minulle Twitterissä, aion ehdottomasti lukea tai kuunnella sen. Kuulostaa sanalla sanoen ihanalta. Erja Manton lukemana en olekaan hetkeen kuunnellut mitään, pidän hänen(kin) äänestään.

    Jokilaivareissukin kuulostaa mahtavalta! Hufvudstadsbladetin toimittajat tekivät muutamia vuosia sitten koko kesän kestävän juttusarjan mielestäni juuri Ranskan läpi tapahtuvasta kanaalimatkasta, luin sitä kuin parastakin jatkokertomusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli ihana :-)
      Hitsit, pitäisiköhän katsoa löytyisikö jostain tuota jokilaivasarjaa. Saisi ehkä realistisemman kuvan siitä, mitä se käytännössä tarkoittaa.

      Poista
  10. Minä olen haaveillut interrail-tyyppisestä junamatkasta, kun saan elämäni takaisin eli lapsen pesästä. Nyt tulikin pohdittavaa, pitäisikö sittenkin mennä vettä pitkin. Ehkä näistä voisi tehdä kombon, minä haluan kaiken!

    Kiitokset kirjan lukemiseen kannustukseksesta, on ollut mielessä. Liekö imelyyden pelko vai mikä estänyt. Ei estä enää. Ja hyvähän se on tutustua lajiin, ennen sitä omaa matkaa ;-)

    MInna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kombolla ainakin pääsisi sitten lähelle noita veneiden lähtöpaikkoja siinäkin on rumbansa :-)

      Poista
  11. Kirjoititpa ihanasti! Joskus Elisa Kirjassa tutkin tätä kirjaa, mutta pelkäsin juuri tuota sokerisuutta. Mutta sitä ei siis ole liikaa, hyvä!

    On aivan ihanaa kun lukee (tai joku toinen on lukenut) kirjan, joka ikään kuin herättää eloon horroksesta, saa kurottamaan kohti unelmia. Suunnitelmanne kuulostaa ihastuttavalta, ja mahtavaa jos sen toteutatte. Sitten ehkä pääsemme muutkin seikkailua seuraamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tämä sokerinen, muttei mennyt pahasti liian imelyyden puolelle...
      Saa nähdä, miten suunnitelman kanssa käy. Vielä on hetki aikaa pohtia. Voi tietty olla, että ensin testataan vaikka jollain lyhyemmällä reitillä ;-)

      Poista