Marraskuun luetut

Auringonnousu lupaa uutta päivää 

Marraskuu painoi päälle mustaa ja harmaata ja töitä, töitä ja vielä vähän töitä. Äänikirja kuulokkeissa saatteli sohvalla useammin uneen kuin seikkailuihin.

Silti luettujen listalta löytyy peräti 9 kirjaa.

Äänikirjoja listalla on kunnioitettavat 5, vaikka uskollisesti palasin taaksepäin nukkuessa ohi kunnellut kohdat. Loput ovat sähköisiä kirjoja.

Mitä tästä voimme päätellä ?

No, ensinnäkin olen käynyt kävelyllä ja kuunnellut kirjoja. Toiseksi, silmät ovat olleet iltaisin tietokoneruudun jäljiltä liian väsyneitä lukemiseen. Korvat sentään vielä ovat toimineen kaikista puhelinpalavereista huolimatta.  Kotitöihin on kuulunut paljon ajatuksetonta ruoanlaittoa, silittämistä ja muutenkin toimia, joiden aikana on voinut keskittyä tarinaan.

Niin, ja tietysti vielä : Olen kuunnellut helkkarin hyviä ja kiinnostavia kirjoja.


Äänikirjasaldo 

Yksi kuuntelemistani äänikirjoista oli iltasatukirjana eli Me Rosvolat ja konnakaraoke. Kelpasi Totollekin, mikä ei näin oman lukutaidon jälkeisenä aikana ole ollenkaan itsestäänselvyys. Itse asiassa väsyin kranttuun kuuntelijaan ja turvasin tarpeeksi pitkään kirjaan seuraavaksi. Lukuvuorossa on Harri Potter ja Viisasten kivi. Se on 7v:lle vielä tarpeeksi satu sarjan kirjoista ja äidin yskänpuuskien häiritessä lukuhetkeä, lupasivat isoveljet avustaa.

Alkukuun kuuntelunautinnosta vastasi vielä Mika Waltarin Mikael Hakim. Sen loputtua olin ihan pyörryksissä. Mitä ihmettä muka voisin ruveta kuuntelemaan noin mahtavan lukukokemuksen jälkeen? Tein ovelan manööverin ja vaihdoin tyylilajia ja aihetta aivan totaalisesti.

JHT-Musta lammas eli Cheekin tarina oli takuuvarmasti tarpeeksi erilainen. Cheekin maailma on minulle täysin vieras - sama maa, mutta eri sukupolvi, eri musiikkimaku, eri arvomaailma ainakin osittain. Siksi kai olikin niin mielenkiintoista kuunnella tarinaa. Cheekin musiikkiakin yritin kirjan aikana kuunnella, mutta ei... se ei ole minua varten. Sinänsä kirjasta tuli näkyviin poika (tai mies), joka aika hyvin vastasi median pohjalta minulle syntynyttä käsitystä. Kunnianhimoinen, vähän yksinäinen ja rikkinäinen, mutta ammattitaitoinen ja hemmetin itsepintainen artisti täynnä bling blingiä - jos ei muuten niin imagon vuoksi.

Ei sentään pelkkää mustaa marraskuussa 

Lisäksi kuuntelin marraskuussa loppuun  Anna-Leena Härkösen pakinoita sisältävän kokoelman Mikki Hiiri -helvetti ja muita tarinoita. Jostain syystä se oli minulla kesken tosi kauan, mutta nyt kuuntelin sujuvasti loppuun. Joihinkin tarinoihin samaistuin (kyllä, mekin kävimme jonottamassa Euro Disneyssä), jotkin jäivät vähän etäisemmiksi. Ihan hauskoja ja sopivia äänikirjamuotoon.

Anja Snellmaniin minulla on  vähän ristiriitainen suhtautuminen. En ole kovinkaan montaa hänen kirjaansa lukenut sillä olen kokenut tyylinsä minulle hieman vieraaksi kaikessa ronskiudessaan. Nyt kuitenkin lumouduin hänen uusimmastaan eli Kaikkien toiveiden kylä -romaanista. Vanhan kreetalaisen naisen ja hänen löytämänsä nuoren oppaan välinen vähittäin kasvava ystävällisyys kaikkine historiallisine takautumineen on kiehtovan outo tarina, jossa rosoisuus, kauhu ja parantava lempeys vuorottelevat. Siitä pitänee vielä kirjoittaa ihan erikseenkin.


Ne muut

Luin myös neljä sähkökirjaa. Niistä kaksi oli fantasiaa. Viimeiseksi lukemani välipala Lost Wolf oli naiivi, ylenpalttisen yksinkertaistettu ja rakenteeltaan hötöinen collegefantasia englanniksi. En oikein tiedä, miksi luin sen edes loppuun. Ehkä halusin nähdä kehittyisikö se johonkin suuntaan (ei kehittynyt).

Toinen fantasiakirja oli riemastuttava kotimainen tuttavuus Pure mua. Terhi Tarkiaisen lahjaksi annettavat vampyyrit ja heidän "ihmis"oikeutensa toivat tuoreutta ja uudenlaista näkökulmaa suhteellisen koluttuun aiheeseen. Tykkäsin kovasti.

Enni Mustosen taiteilijan vaimo toi historiaa taas vähän lähemmäksi ja sarja parani edelliseen osaan nähden. Viihdyin.

Taiteilijoita oli myös Mia Kankimäen yönaisissa. Naiset, joita ajattelen öisin osoittautui odotukseni mukaisesti ajatuksia ja jonkinlaista levotonta kaipausta herättäväksi. Jälkeen jäi myös epämääräinen pettymys itseeni ja päätös muuttaa edes jotain. Saa nähdä, miten hyvin onnistun etuaikaisen uudenvuodenlupaukseni pitämään.