Messuostoksista sekä Seksistä ja matematiikasta

Kirjamessuilta kannoin kotiin 6 kirjaa.

• Raisa Kettunen: Puputyttö ja vohvelisankari (Esikoisen tyttöystäväkandi on kasvissyöjä, joten ehkäpä 2€ vegaaniherkkukirjalle tulee käyttöä? ) 
• Raija Oranen: Ackté  (Tätä sattui kehumaan eräs bloggariständillä käynyt lukija - pakko poimia mukaan, kun sattui vastaan) 
• John Curran: Agatha Christien murhasuunnitelmat ( Tämä on pitänyt lukea jo pitkään ja suunnitelmissa oli niin tehdä, kun osuu vastaan. No nyt osui kahdella eurolla) 
• Miika Pölkeri, Heikki Valkama : Sushikirja Perijapanilaisesta supisuomalaiseen (koska seuraava kirja - katsokaa kirjoittajan nimi)
• Heikki Valkama: Pallokala (ruoka murha-aseena? No, ihan pakko) 
• Marianna Kurtto: Tristania (Runoilijasta prosaistiksi kuulosti niin kiinnostavalta bloggariaamiaisella) 

Valehtelisin, jos väittäisin messuostoksieni jääneen siihen. Kannoin kassissani myös tryffeliöljyä, hiiliteräspannun, laseja ja savujuustoa.

Eikä siinä vielä kaikki - muuta en kantanut, mutta messuostoksiin laskettaneen myös Elisa Kirjan messulesta naputtelemani teokset?
Kaikkiaan messuviikolla latautui koneelle tai puhelimelle viisi kirjaa.

• David Lagercrantz : Tyttö, joka etsi varjoaan (äänikirja - kai se tämäkin on pakko...?) 
• Elina Karjalainen: Uppo-Nallen talviturkki (äänikirja - ollaan Toton kanssa ihan koukussa Uppo-Nalleen) 
• Katja Kallio: Yönkantaja (tarviiko selittää ? - lukekaa blogiylistyksiä) 
• Emma Puikkonen : Eurooppalaiset unet (tätäkin on kehuttu) 

• Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta (No hei, eikös tuo nimi jo velvoita?) 

Siispä. Kaiken hosumisen, kiireiden ja kirjasta kirjaan hyppimisen keskellä sain kuin sainkin luettua yhden kirjan loppuun. Iida Rauman Seksistä ja matematiikasta osoittautui rakenteeltaan mielenkiintoiseksi, henkilöhahmoiltaan hivenen oudoksi ja opetukseltaan... no, piirun verran paatoksen puolelle osuvaksi.

Kirja jakautuu jännästi kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa tutustumme lahjakkaaseen matemaatikkoon, joka pakenee Berliinistä kohdalleen osunutta väkivaltaista tekoa. Toisessa osassa nuori mies kärsii yksinäisyydestä, rakastuu, muttei kuitenkaan pääse yksinäisyydestä eroon. Kolmannessa osassa näiden kahden tarinat kietoutuvat keskenään yhteisen ystävän kautta.

Kirja on jännä sekoitus erilaisia teemoja. Puhutaan erilaisuudesta useammassakin dimensiossa. Äärimmäisestä lahjakkuudesta, kehitysvammaisuudesta, transsukupuolisuudesta, homoseksuaalisuudesta ja jopa luonnonsuojelun ja maailmanlopun angstin kautta esiin tulevasta kasvissyönnistä. Lisäksi pinnalle nousee juurikin tuo maailmanlopun uhka ja ympäristökatastrofin vaikutukset.  Melkoinen sillisalaatti siis on kyseessä, kun kummituksetkin haamuilevat läpi tarinan.

Minä pidin kirjan kiemurtavasta tarinasta, joka juonellisesti eteni reippaasti. Mitä nyt välillä pienet valistushetket luonnon tilasta ja ihmisten vaikutuksesta maailmantilaan vähän jarruttelivat. Hieman kyynisesti jäin välillä miettimään, oliko kyseessä kenties jo parodia. Niin voimalla ja tunteen palolla valistus eteni.

Sitten tosin piti oikein itseään ihmetellä ja pohtia, miksi näin keski-ikäisenä on jo niin kangistunut ajattelultaan. Mikään ei enää saa heiluria heilahtamaan minnekään ääripäähän, edes luonnon tuhoutuminen. Toinen kulmakarva heilahtaa kaveriaan korkeammalla ja pieni hymähdys keikauttaa niskaa. "Taas tuollaista" Älkää käsittäkö väärin. Tunnen kyllä ilmastomuutoksen vaikutukset, koitan kierrättää ja vähentää kulutusta. En vain jaksa kokea asiasta sen kummempaa intohimoa kaiken arkitohinan keskellä.

Henkilöhahmot ovat kirjassa kaikki jollain tavalla rikki. Ehjimmältä kulostaa ehkä Erikan kehitysvammainen sisko Emilia. Hän osaa ottaa ihmiset, eläimet ja tilanteet sellaisina kuin ne ovat. Hän ei pohdi liikaa, eikä varsinkaan suhteuta itseään muihin turhasta. Ehkä nykyihmisen ongelma onkin liian älyllinen ajatteleminen. Välillä pitäisi osata vain tuntea ja elää hetkessä.

Kaikkiaan siis pidin kirjasta. Teemojen ja kuvioiden runsaus ei haitannut ja paatoksenkin jaksoi lukea, kun kokonaisuus oli mielenkiintoisesti hajalla ja kietoutui vain solmukohdissa kokonaisuudeksi. Ennen kaikkea tämä kirja sai minutkin rauhoittumaan lukemaan yhden tarinan lopuun - tai ehkä minä pysyin sen parissa juurikin siksi, että se sisältä tavallaan useamman toisiinsa liittyvän osan.