1.10.2017

Tunnustus, kirjoja ja yksi lemppari alkuruoka

Syksy taitaa olla tullut nyt ihan oikeasti. Vaikka tällä viikolla on aurinko luonut miltei kesäisen illuusion, ei tarvitse kuin olla ulkona hitusen illemmalla niin koleus jo hiipii iholle. Kaunista on. Silmä lepää jo olohuoneen ikkunasta omalle pihalle katsoessa, puhumattakaan ruskan alusta rantaraitilla.


Syksyn eteneminen näkyy myös työtahdin kiihtymisenä. Kaikki ovat viimeinkin palanneet kesälomilta, niin kollegat kuin asiakkaat. Projekteja aloitetaan, toiset etenevät kriittiseen vaiheeseen. Kiire lisääntyy.

Kiire taitaa näkyä minulla myös lukemisessa. Liekö pientä stressiä ilmassa, kun edelleen hypin kirjasta kirjaan eikä mistään meinaa tulla valmista. Olen kyllä lukenut, mutta luettujen lista näyttää vain 9 kirjan verran syyskuulle.


Tunnustus

Toisaalta, minun pitää myös tunnustaa jotain. Olen jäänyt koukkuun. Istun iltaisin luvattoman pitkään isännän kanssa television edessä ja seuraan sodan etenemistä Westerosissa ja sen ympäristössä. Game of Thrones on meillä edennyt jo seitsemänteen kauteen. Vanhemmilla siis - esikoinen jumittui jonnekin viidenteen, vaikka hänen vuokseen HBO hankittiin.

Sinänsä huvittavaa, että minä taasen en millään jaksanut katsoa ensimmäisiä kausia. Vasta neljännen kohdalla huomasin jääväni kiinni televisioon ohi kulkiessani (isäntä katsoi alusta saakka). Jotenkin päästiin yli seksistä ja sodasta siinä kohdin. Pääosaan nousivat henkilöt ja tarina.


Luettuja 

Kuukauden parhaaksi luettavaksi taitaa nousta Pasi Ilmarin Jääskeläisen Väärän kissan päivä. Kirjailija palasi tyylillisesti juurilleen, mutta kompaktimmin ja juonella taituroiden.

Kissat valtasivat kuukauden muutenkin. Osuuskumman Varjoisilta kujilta novellikokoelma- oli täynnä toinen toistaan vaikuttavampia kissahahmoja.

Historiasta ja keittokirjasta vastasi syyskuussa Susanna Välimäen Syötävät sävelet, joka yhdisti mukavasti historiallista knoppitietoa, anekdootteja ja ajankuvausta tukevia reseptejä. Oiva luettava syksyn iltojen piristykseksi.

Pensionaatti Onnela piristi ja Vaarallinen juhannus tuli kuunneltua pojan kanssa uudelleen äänikirjana. Muuten kuukausi olikin pelkkää viihdefantasiaa Ilona Andrews, Gail Carriger ja Marissa Meyer lienevät tuttuja nimiä kaikille genren ystäville. Viimeksi mainitun vanhoihin satuihin perustuvan YA-sarjan aloitusosa oli ihan mielenkiintoinen tuttavuus - katsotaan milloin jatkan sen parissa.


Makumaailmaa 

Syksy tuo tullessaan myös siihen ehdottomasti kuuluvia makuja. Omenat kypsyvät ja muutenkin satoa riittää. Myös kokkaamisessa salaatit väistyvät patojen ja keittojen tieltä, maut voimistuvat tummemmiksi.

Balsamicolla höystetty, parmankinkkuun käärittynä uunissa pikaiseen kypsenneetty viikuna rosmariinin kera kiteyttää syksyn makumaailmallaan. Makeaa, täyteläistä ja hitunen kirpakkaa. Ihan täydellinen alkuruoka syysillan herkutteluun.


4 kommenttia:

  1. Kiitos vinkistä - taidanpa yrittää metsästää kissakirjoja ensi viikonlopun Turun kirjamessuilta;)
    Game of Thronesia en ole uskaltanut edes vilkaista - tiedän, että jäisin koukkuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molemmat kissakirjat olivat varsin luettavia... Minä puhaltelen Game of Thronesin kohdalla tyytyväisenä siitä, että urakka lähestyy loppuaan.

      Poista
  2. Game of Thronesia on tytär vaan meillä seurannut. Ostipa jopa sarjan hupparin Lontoossa ollessaan. Keittoja on tosiaan meidänkin ruokalistalla ollut nyt enemmän kuin salaatteja.
    Ihanaa sunnuntai-iltaa Minna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minunkaan sitä pitänyt seurata, vaan kuinkas kävikään ;-)
      Syksy muuttaa mieliteot!

      Poista