3.1.2016

Yksin Marsissa

Tähän vuodenvaihteen ihmettelyjen ja teatterikauden avauksen tohinoihin välillä yksi kirjakin. Samalla saadaan lyhennettyä viime vuoden rästibloggauksien listaa. Tämä nimittäin kuuluu "ehdottomasti jaettavien ja suositeltavien" kirjojen joukkoon. Aivan mahtava lukukokemus! Toimi erityisen hyvin matkalukemisena. Pienet hankaluudet normilomalla eivät tämän Mars-matkailun rinnalla tuntuneet miltään.

Andy Weir: Yksin Marsissa 
Oma ostos Elisa Kirjan alesta 

Mark Watney herää. Antenni törröttää rinnasta ja olo on muutenkin huteranpuoleinen. Varsinkin sitten, kun hän huomaa muun miehistön lähteneen myrskyn tieltä ja vieneen ainoa kulkuvälineen mukanaan. Tuho näyttää varmalta. Ollaanhan yksin Marsissa...

No, eihän se tarina tietysti tuohon voi loppua. Mark on kekseliäs botanisti-insinööri, jonka rinnalla MacGyverkin näyttää harjoittelijalta. Hänen taitonsa joutuvatkin Marsin oloissa kovalle koetukselle, sillä punainen planeetta näyttää kantavan kaunaa yksinäistä asukkiaan kohtaan. Ratkottavia pulmia riittää. Mistä saada vettä, ruokaa, suojaa? Miten välttää räjähtämästä ilmaan tai löytää juttukaveri maan suunnalta? Voiko planeetalta päästä pois? Koskaan?

Kirja on jännä sekoitus kuvauksia kemiallisista reaktioista, viljelymetodeista ja fysiikan lakien hyödyntämisestä sekä Markin omia tuntemuksia lokiin kirjattuina. Lifestyle-blogi romaanimuodossa? Oma tietämykseni kuvatuista aiheista on lähinnä rajallisen alapuolella, mutta silti en kyllästynyt. En väitä edes yrittäneeni ymmärtää läheskään kaikkea, mutta kirjaa en missään vaiheessa ajatellut jättäväni kesken. Sen verran jänniä tapahtui ja ihan koko ajan.

Kaiken lisäksi Mark on valloittava persoona. Vähän sarkastinen ja hurmaavasti teinihuumoriin jumittunut (apua, kirjoitinko minä oikeasti noin?). Hänen vakaa päättäväisyytensä kaikkien vaikeuksien edessä luo lukijaankin uskoa. Ehkä tästä(kin) vielä selvitään.

Minun teki mieleni lukea tämä kirja siitä saakka, kun kuulin Siilon kirjoittajan Hugh Howeyn sitä ylistävän pari vuotta sitten kirjamessuilla. En pettynyt. Kirja on juuri niin omalaatuinen kuin miksi Howey sitä ylisti. En ikinä olisi uskonut ahmivani kirjaa, jonka kaavana on kuolemanvaara - vähän fysiikkaa - vaara vältetty - seuraava kuolemanvaara - vähän biologiaa... Ei kun hetkinen, eikös tuo olekin peruskaava kaikissa seikkailuromaaneissa? Ehkä poislukien nuo tiedeosuude kuitenkin? Luulen kirjan viehätyksen osaltani ainakin osittain perustuvan siihen, että se ainakin kuulostaa uskottavalta. Tottahan sitä nyt tieteellä Marsista selviää. Ehkä pitäisi tutkia, onko joku jo analysoinut Markin käyttämien keinojen todelliset mahdollisuudet. Ihan varmasti sekin on jo jossain selvitetty.

Kirjan perusteella on myös tehty elokuva, joka menee parhaillaan elokuvateattereissa. Pitäisiköhän ...?

4 kommenttia:

  1. Jännä! Siis nimensä perusteellahan tämä ei minua kiinnostaisi, toki elokuvan olen bongannut. Mutta niin vain kirjoitit tavalla, joka sai tämän kuulostamaan hyvinkin kiinnostavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, tämä voisi olla tosi tylsä kirja, mutta minä ainakin jännitin ja välillä hihittelin ja koko ajan tykkäsin... Tarpeeksi outo varmaan minua viihdyttääkseen. Kannattaa kokeilla.

      Poista
  2. Mulle tuli välillä mieleen Aku Ankka, siis kenelle muulle kuin Akulle voisi käydä näin? :D Tyyliin että korjaa radion ja saa yhteyden Maahan mutta sitten rikkoo radion omalla toheloinnillaan, kunnes keksii toisen kommunikointikeinon. En juuri lue scifi-kirjoja mutta tämä upposi täysillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, joo totta. Aika ankkamaista menoa :-) Ja miten voikin sattua koko ajan jotain?

      Poista