Modernia goottisävyistä Poe-tunnelmaa

Huh,huh - tulipa otsikko. Tuo vaan jollain tavalla mielestäni kiteyttää ajatukseni Jennifer Eganin "The Keep" -romaanista. Ai, että miten niin ? No...

Poe : Kirja ei varsinaisesti pelota (niin kuin ei Poekaan yleensä). Siinä vaan on jotenkin hiljalleen vinksahtanut tunnelma ja siinä tapahtuu muutama yliluonnolliseen vivahtava kummallinen juttu. Erityisesti kertojan yö linnoituksessa vanhan kreivittären seurassa ja sitä seurannut aamun herääminen ovat outoakin oudompia ja silti myös jotenkin hihityttävän huvittavia.

Goottisävyisyys : vanha linna ja linnoitus, vankityrmiä ja tunneleita, hukkuneet kaksoset ja värisyttävä pelottavan tapahtuman odotus. Tarvitseeko sanoa muuta ?

Moderni : No, modernia tässä tietysti on rinnakkaistarinan asetelma toisen kertojaminän, tarinaa kirjoittavan vangin ajatuksista ja tekemisistä. Amerikkalainen vankilaelämä ja psykologinen pohdinta linnatarinan ja vankilamiljöön välisistä yhteyksistä tuovat kirjaan hyvinkin modernin kudoksen.

Kaikkiaan tykkäsin kirjasta ihan kympillä. Se oli tarpeeksi "vaikea" mielenkiinnon säilyttämiseksi koko ajan. En lukenut mitään muuta kirjaa (keittokirjoja ei kai lasketa) samanaikaisesti. Kerrankin voi lukea kirjaa, jossa ihan oikeasti ei osaa ollenkaan ajatella, mitä seuraavaksi tapahtuu. Silti Egan pystyi pitämään tarinan jonkunlaisen uskottavuuden piirissä. Hatunnosto hänelle. Tämä olisi voinut mennä tosi pahasti metsään.

Loppu oli ehkä vähän perinteinen ja kertojanvaihdos hiukan töksähti, mutta en minä oikein osaa siihen mitään muutakaan ajatella. 

Onneksi Eganilta on julkaistu monia muitakin teoksia. Ne ovat ehdottomasti lukulistalla.
Kirjasta ovat kirjoittaneet myöskin Anni.M ja Satu. Myös he pitivät kirjasta, jota ilmeisesti ei ainakaan vielä ole suomennettu. Harmi, on nimittäin ehdottomasti tutustumisen arvoinen.