Kansainvälisen hypetyksen uhri ?

Siis minä luin sen tai siis ne ihan oikeasti loppuun - vaikka se kesti yli kolme kuukautta ja vaikka olin tuskissani useammin kuin kerran. Sellainen on kansainvälisen sosiaalisen median ja markkinointikanavien hypetyksen voima.

Kaikkihan sen tietävät, monet ovat lukeneet ja innosta puhkutaan. Kirjoja ostetaan, luetaan ja dollarit kilisevät. Kyseessä on tietenkin tämän hetken kenties kuumin trilogia, E.L. Jamesin Fifty Shades. Minäkin tulin trilogian ostaneeksi (Kobosta, sähköisenä), kun kerran niin moni sitä hehkutti lukevansa. Kun tarpeeksi monta kertaa silmiin osuu, että joku ei saa kirjaa laskettua käsistään, niin pakkohan se on ainakin aloittaa.

Suuren hypetyksen jälkeen on usein edessä putoaminen todellisuuteen. Näin kävi tälläkin kerralla. Tiesin, etten yleensä hurjasti innostu, jos kirjaa markkinoidaan intohimoisen, mutta niin kovin vaikean rakkaussuhteen kuvauksena. Erityisesti saan nykyään näppylöitä, kun päähenkilönä on nuori ja viaton nuori nainen ja hänen rakkautensa kohteena niin kovin synkeä, jumalaisen kaunis ja traumojaan hautova mies. Kun joukkoon lisätään vielä SM-painotteista seksiä - paljon - niin katastrofin ainekset ovat kasassa.

No, oli se parempi kuin pelkäsin, mutta en siltikään ymmärrä suunnatonta innostusta. Kirjassa on hurja määrä seksikohtauksia. Ne on kirjoitettu ihan hyvin (yksityiskohtaisesti), ei siinä mitään, mutta... Itse asiassa ongelmana taitaa olla juuri se, että paljon muuta ei tarinasta sitten irti saakaan. Kuulin jostain, että kirjailija olisi kirjoittanut näihin kolmeen kirjaan kaikki villeimmät fantasiansa. Siltä se vaikuttaakin. En ollenkaan hämmästyisi, vaikka hän olisi ensin kirjoittanut seksikohtaukset ja sitten kutonut väliin sidetarinaa. Juoni on aika standardikamaa sieltä ei-uskottavien osastolta. Silti luin koko trilogian loppuun.

Olenko siis hypetyksen uhri ? Olen ja en. Markkinoinnin ammattilaisena tiedän, että mainetta saa kasvatettua monin keinoin - myös sosiaalisessa mediassa. Olin kuitenkin utelias tietämään  ymmärränkö missään kohtaa (nais)lukijoiden innostusta tai paraneeko tarina edetessään (parani hiukan). Nyt voin myös "asiantuntevasti" osallistua keskusteluun kirjasta ja lytätä sitä mielin määrin hyvällä omallatunnolla. Vai olisiko loppuun lukemisen syynä sittenkin, että se antaa turvallisen ja sosiaalisesti hyväksyttävän tavan fantasioiden tirkistelyyn ? Onhan trilogiaa kutsuttu "kotiäitien pehmopornoksi".

Kaikkia niitä varten, jotka haluavat muodostaa mahtavan tycoonin ja viattoman opiskelijatytön suhteesta oman käsityksensä Otava on juuri kustantanut trilogian ensimmäisen osan suomeksi (Fifty Shades - Sidottu). Tai ainakin oletan kirjan olevan suomeksi, vaikka nimessä pahemmanlaatuinen englantivaikutus näkyykin. Kirja on saatavilla ainakin Elisa Kirjasta. Englanniksi saatavilla on halukkaille koko trilogia monestakin nettikaupasta.

Kannattaa sitä ainakin selailla - Miten muuten voi tietää, mistä kaikki muut puhuvat ?