Minä, Katariina

Kovasti on mennyt kokkaamiseksi viime aikoina, ainakin näin blogin puolella. Jotain on sentään tullut luettuakin herkuttelun keskellä. Mikä olisikaan ihanampaa kuin hyvä kirja ja vieressä herkkulautanen ? Se vaan onkin e-kirjoissa hankaluutena. Likaiset sormet ovat huonompi juttu kuin paperikirjojen kanssa... Silti, kirjoja on tullut luettua ja tässä viimeisin.

Elisa-kirjasta sai alennuksella Laila Hirvisaaren "Minä, Katariina"-teoksen. Kirjassa Katariina II kirjaa elämäkertaansa ja käy keskustelua kamariherransa kanssa. Läpi käydään niin nuoren tytön haasteet suuren Venäjän edellisen keisarinnan simputettavana kuin omat elkeet rakastajien seurassa. Siinä sivussa sitten kerrotaan, miten valta siirtyi Katariinalle.

Mielenkiintoista luettavaa hyvin kirjoitettuna. Minä, Kleopatra oli melkein tuhatsivuinen järkäle ja jäi minulta pahasti kesken. Hirvisaari on ymmärtänyt, ettei minä-muotoon kirjoitettua itsetutkiskelua oikein jaksa liikaa, joten tarina on tiivistetympi ja välillä pääsee ääneen myös Katariinan kamariherra.

Katariina II on kiitollinen henkilö elämäkertailijalle sillä hänen vaiheistaan löytyvät politiikka, valta, rakkaus ja seksi. Romaanimuodossa pääsemme tutustumaan naiseen aseman takana, vaikka kysehän on tietysti kirjailijan omasta tulkinnasta. Hieman jäi kutkuttamaan saada enemmän tietoa myös virallisemmasta Katariinasta. Hänet tunnettiin "Valistuskeisarinnana" ja hän kävi kiinteää keskustelua Ranskan valistuksen ajan filosofien kuten Voltairen kanssa. Näistä keskusteluista olisi mielenkiintoista lukea lisää. Tosin tämä kirja loppuukin Katariinan keisarinnaksi tuloon ja nuo keskustelut ovat silloin vielä tulevaisuutta.

Kaikkiaan siis hyvinkin viihdyttävä tuttavuus. Minä en koskaan ole mitenkään erityisesti ollut Hirvisaaren kirjojen ystävä. Ovathan ne hyvin kirjoitettuja (ainakin ne muutamat, jotka olen lukenut), mutta pieni paatoksellisuus tarinassa on aina vähän häirinnyt. Tästäkin kirjasta teki mielenkiintoisen nimenomaan historiallisen henkilön elämänvaiheiden kuvaus. Puhtaasti fiktiona en ehkä olisi jaksanut innostua.