Nigella rulettaa - tilastoja tutkimassa

Nigella teki sen taas... 27.3.2012, 3 kommenttia	429
Paulo Coelho : Alkemisti 10.7.2010	148
Kamalan kaunis Linda Olssonin Laulaisin sinulle le... 22.1.2012, 6 kommenttia	110
Leivotaan - uusi lehti ja suklaakakkua 20.11.2011, 2 kommenttia	90
Kesän viimeiset vadelmat ja suklaabrownie 24.3.2012, 2 kommenttia	80
Onnea on ... oma raparperipuska pihalla 30.5.2012, 5 kommenttia	79
Luettu keittokirja - Nigella Lawson : Kitchen 23.7.2011	76
E-kirjatekniikkaa ilman ärräpäitä 12.5.2012, 2 kommenttia	73
Nuoruuden lukukokemuksia uusimassa : Hermann Hesse... 19.7.2011, 4 kommenttia	72
Puolittaista pakkolepoa ja Korallivaras 1.4.2011, 3 kommenttia	67

Katselin tässä huvikseni, mitkä tekstit ovat koko blogini elinajan aikana keränneet eniten visiittejä. Se on kuulkaas niin, että Nigella rulettaa oikein rankasti. Koko blogini elinkaaren aikana yksi kirjaamani resepti on ollut ylitse kaikkien muiden blogitekstien eli Nigellan meksikolainen lasagne. Sitä on käyty kurkkimassa yli kolme kertaa enemmän kuin seuraavana listalla olevaa Paulo Coelhon alkemistia. Sinänsä ihan kunnioitettava saavutus, kun mietti, että Coelho-tekstin on kirjoitettu 2 vuotta aikaisemmin kuin Nigella.

Muuten onkin sitten aika tasaista eikä ainakaan vielä ole huomattavissa TOP 10 listalla kovinkaan suurta eroa ruokabloggausten ja kirjabloggausten välillä. Sen tosin olen huomannut, että blogin sisältö on kummasti kallistumassa taas ruoan puolelle, mikä johtunee todennäköisesti siitä, että ruokaa on lapsiperheessä pakko laittaa - ehti eli ei... Kirjat voi helpommin jättää odottamaan sitä sopivaa hetkeä. Näitä äidin omia hetkiähän ei viime viikkoina ole pahemmin ollut töiden ja perhehulinan välissä. Hyvä jos iltaisin sängyssä ehtii muutaman sivun lukea ennen kuin rivit menevät väsymyksestä sekaisin.

Bloggausta ajattelin kuitenkin jatkaa - kertokaa, jos aiheet muuttuvat liian yksipuolisiksi tai muuten alkavat ärsyttämään  :-)

Juuston sulatusta isänpäivän kunniaksi

Itse asiassa tätä syötiin jo lauantaina illalla, kun tänään tulee vieraita ja esikoinen tekee silloin ruoan.

Raclettejuustoa siis ostettiin iso mötikkä tai itse asiassa kaksi eilisellä kauppahallireissulla.  Toinen oli sellaista pastöroimatonta ja valkoviinillä harjattua, toinen taas tavallista pastöroitua. Täytyy kyllä sanoa, että tällä kertaa vahvempi maku löytyi tuosta pastöroidusta. Tämä taisi johtua siitä, että pastöroimaton oli aika paljon nuorempaa. Ihanan pehmeän makuisia olivat molemmat.

 Salaatiksi oli valmistettu niin ikään kauppahallista mukaan tarttunutta tavallista vihreää lehtisalaattia, päärynän, saksanpähkinöiden ja sinihomejuuston kera. Kastikkeeksi vaan vähän valmista balsamico-kastiketta pullosta.

Kauppahallin salaatista muuten näkyi, että kun vähän nähdään vaivaa niin tähänkin vuodenaikaan on mahdollista myydä asiakkaille tuoretta, raikasta ja todella herkullista salaattia. Vähän olivat toista maata mukaan tarttuneet salaatit markettien nuutuneisiin ruukkusalaatteihin verrattuina. Se on kumma, miten ruukun pitäisi kuulemma lisätä säilytysaikaa, mutta juuri nuo ruukkusalaatit ovat niitä kaikkein mauttomimpia.

Sitä ei ikinä uskoisi, että näin yksinkertaisista aineksista voi tulla niin herkullista, mutta näin on. Lautaselle vaan laitettiin valmiiksi mortadellaa, korppukinkkua ja keitettyä perunaa. Viereen lisättiin etikkakurkkuja ja hillosipuleita. Päälle valutettiin ja venytettiin raclette-pannussa sulatettua juustoa.

Raclette-juuston sulatuksesta on eri koulukuntia, jotka löytyvät ihan meidän perheemme sisältäkin. Esikoisen mielestä juuston pitää olla melkein ruskistunutta ja reunoilta rapeaa. Äiti taas haluaa sellaista venyvää ja vanuvaa kuminauhaa. Makuasioista ei pidä kiistellä, joten en nyt sen enempää ota kantaa siihen, kumpi tapa on parempi. Sen verran kuitenkin sanon, että tuo venyvä ja vanuva pehmeys on aivan mahtavan ihanaa, eikä siinä ole vaaraa rasvan erottumisesta juustosta... Näin ihan puolueeton huomautus ;-)

Racletten kanssa perinteenä on, että pitäisi juoda viiniä, eikä vettä. Syynä siis se, ettei vesi jäisi vatsaan kellumaan juustokerroksen päälle. Viini kuulemma leikkaa juuston rasvan läpi ja sekoittuu tasaisemmin. Näin vältetään vatsanpuruja. Sama ilmeisesti koskee myös kuplivia virvoitusjuomia, joita tulisi racletten (ja juustofonduen) kanssa välttää. Nyt tosin meillä huuhdottiin juustopalat alas oikein shamppanjan avulla isänpäivän kunniaksi (siis aikuiset, lapsilla tietysti omat juomat eli maito - toim.huom. kaiken varalta), mutta koska meillä ei ainakaan vielä ole ilmennyt minkäänlaista pahoinvointia, niin ilmeisesti se viinifunktio toimi sitten noin kuplivanakin.

Jos siis mietitte, mihin investoida ystävien kanssa ruokailun osalta, niin raclettepannu on kyllä ihan ehdoton fondue-padan lisäksi. Meillä on tuollainen, jossa on päällä vielä kivilevy ja planchaksi kutsuttu toinen levy, mutta pääasiassa ollaan kyllä selvitty ihan noiden raclettelevyjen käytöllä.

Hyvää isänpäivää kaikille ! Kohta syödään meilläkin kakkua.

On mistä pihistää...

Jos alkuviikolla saatiin näin alkutason määritysviikollakin pidettyä kulut kurissa, niin näin lauantaina räjäytettiin pankki oikein kunnolla. Syynä visiitti Helsingin keskustaan ja sieltä juusto- ja suklaavarastojen täydennys.

Toisena pihistelyvinkkinä onkin, niin paradoksaaliselta kuin se saattaa kuulostaakin, kotona pidettävän suklaan perusvaraston täydennys. Minulla on tapana ostaa Valrhonan isoja suklaapaketteja, jotka ovat kilohinnaltaan edullisempia kuin pienemmät paketit. Niistä saa myös aina jotain herkuntapaista aikaiseksi, eikä tarvitse ostella suklaapatukoita alvariinsa. Kunnon tummasta suklaasta syntyvät herkulliset kakut ja kuorrutukset, eikä se pahaa ole ihan sellaisenaan espresson kyljessä. Meillä korvataan säännöllisesti jälkiruoka 4g:n palalla tummaa suklaata. (Ensimmäisen vinkin löydät täältä)

Tällä kertaa mukaan tarttui vain kilon paketti Caraibe-suklaata, kun isommat olisi pitänyt tilata etukäteen. Vielä ennen joulua taidan mennä hakemaan pari 3kg:n pussia niin pärjätään taas seuraavat puoli vuotta.

Wanhassa Kauppahallissa vierailu käy myös ihan ohjelmanumerosta. Siellä kun on ihan oma tunnelmassa. Meidän vakiopysäkkejämme siellä on Tuula Paalasen juustokauppa . Lapset ovat tottuneet valitsemaan herkkunsa eli Goudan ja Comtén maistelemalla kauppiaan anteliaasti tarjoilemia paloja. Vaikkemme kauhean montaa kertaa vuodessa kauppahalliin ehdikään, niin myyjätkin ovat tulleet vähitellen tutummiksi ja seuraavat lasten kasvamista. Kävipä isäntä kerran kutsuvieraana kauppahallin iltatilaisuudessakin.

Pihistelyvinkiksi juustokaupassa käynti ei taida käydä, sen verran kallis lasku saadaan aina tiskillä aikaiseksi. Vaikka riittäähän juustoja tietysti sitten pidemmäksikin aikaa. Lisäksi näin kylmän sään aikaan maistuvat monet herkulliset juustopohjaiset ruoat kuten fondue, erilaiset piirakat tai tänäänkin meillä iltaruokana oleva raclette.

Näihin erityisvierailuihin kun vielä lisää huomisen isänpäivän valmistelut, niin ruokalasku suurenee entisestään. On meitä tosin huomenna ruokapöydässäkin 3 lisää mummin, pappan ja siskoni liittyessä seuraan eli  herkut valmistetaan noin kahdeksalle.

Pihistelyviikon pohjalaskelmassa on siis tosiaankin pienentämisen varaa. Alla olen jo valmiiksi erotellut noita "luksus"osia, jotka nyt varmaan sitten ensimmäiseksi vähenevät ensi viikoksi...

Alkuviikon pihistelyvinkki ( nro 1) ja herkullinen sipulikeitto

Vinkki numero 1 :

Tee sunnuntaina ruokaa esikoisen kanssa niin paljon, että siitä riittää maanantain ja tiistain tarpeisiin. Vuokaruoat ja keitot ovat edullisia ja riittoisia.


Meillä on esikoinen innostunut kokkaamaan ja niinpä viikonloppuna tuli tehtyä ruokaa yli senhetkisen tarpeen. Lisäksi Hellapoliisin ohjeen mukaan tehty broilerilasagne oli sen verran tuhtia tavaraa, että pieni annos riitti nälän taltuttajaksi.

Sipulikeitto on varmaan yksi halvimpia herkkuja, vaikka sen sitten tekisikin Glorian ruoka ja viini -lehden luksusohjeen mukaisesti. Pääaines onnistumisen edellytyksenä on yksinkertaiessti aika. Mitä kauemmin malttaa antaa herkun hautua, sitä ihanammalta se maistuu. Uudelleenlämmitys ei ole pelkästään sallittavaa vaan peräti suositeltavaa. Maku muuttuu sitä syvemmäksi, mitä useammin soppa kiehuu.

Eihän tällainen keskinkertainen kuvaaja sipulikeitosta mitään houkuttelevaa otosta saa aikaiseksi. Tuollaista ruskeaa mössöä se on leivänpaloilla höystettynä. On tosi harmi, ettei se makeantäyteläinen tuoksu leijaile lukijoille ruudun välityksellä.

Tässä kuitenkin keittiömestari Jouni Toivasen ohje sellaisena kuin me keiton teimme.

Luksuskeitto sipulista

6 salottisipulia
6 keltasipulia
2 valkosipulinkynttä
70g voita
2 tähtianista (oli hiukan liikaa, 1 riittänee vallan mainiosti)
hyppysellinen Maldon-suolaa
6 oksaa tuoretta timjamia
0,5 dl kuivaa valkoviiniä
2 kasvisliemi"kuutioita" (Fond du chef)
1 lihaliemi"kuutio" (Fond du chef)
runsas litra kiehuvaa vettä keittimestä

Lisäksi paahtoleipaa paahdettuna ja voilla voideltuna

Kuori sipulit ja valkosipulinkynnet. Leikkaa sipulit ohuiksi siivuiksi. Sulata voi padassa ja lisää sipulit sekä hiukan suolaa. Anna sipulien kuullottua padassa noin 25 min. välillä sekoitellen.
Lisää valkoviini kattilaan, lisää liemikuutiot, tähtianis, pari oksaa timjamia sekä vesi. Anna kiehua hiljalleen tunnin verran ilman kantta.
Lisää lopputimjami ja hauduta vartin verran. Maista tarvitaanko lisää suolaa.
Ota timjaminoksat ja tähtianis pois keitosta ja rouhi päälle mustapippuria.

Meillä keitto odotti muutaman tunnin ja lämmitettiin sitten uudelleen. Maku oli vain entistä täyteläisempi. Siten tarjoiltiin kulhoista ja päälle rikottiin lämmintä paahtoleipää voilla voideltuna. Ihanaa !


Niin, ja se pihistelyn status. Tällä viikolla pitäisi saada aikaiseksi se alkutaso, josta varsinainen pihistely alkaa, mutta aika kevyesti mentiin alkuviikko ruokalaskujen suhteen. Silti syötiin tosi hyvin.

• Ma-ti syötiin broilerilasagnea ja sipulikeittoa (kukin mieltymyksensä mukaan mikrossa lämmitettynä) 
• Keskiviikkona herkuteltiin kotitekoisilla hampurilaisilla. Tällä kertaa tosin ostettiin sämpylät, kun ei kukaan ehtinyt leipomaan. 
• Torstaina eli tänään, on syöty possucurrya isännän tapaan nuudelien kera. Herkullista sekin. Reseptistä tosin ei ole tietoakaan, kun en ollut kotona vahtimassa perheenpään keittiösävellystä.  

 



Kululaskelma näkyy yllä. Eihän tuo 100 euroa ole pieni summa, mutta ruokaa riittää vielä huomiseksi töihin ja ollaanhan sitä sentään jo torstaissa.

Takaisin Coelhoon - Alef

Rakastin Alkemistia, ja pidin kovasti Zahirista, mutta sitten luin Coelhon elämäkerran enkä sen jälkeen ole kyseisen kirjailijan teoksiin tarttunut. Monet sanovat, että kirjailija pitää erottaa kirjoistaan, mutta minä en ainakaan tässä tapauksessa siihen oikein pystynyt.

Nyt sitten kuitenkin oli Elisa-kirjassa kirjamessujen kunniaksi päivän tarjouksena Coelhon Alef. Pitihän se ottaa, kun kerran halvalla sai. Eikä kyllä kaduta. Coelholla on kummallinen kyky luoda taianomainen ympäristö tavalla, joka rauhoittaa lukijaa. Ainakin minä tunsin iltaisin oikein virkistyväni tätä kirjaa lukiessani. Sellainen rauhallinen keinuva rytmi ja kaunis kieli energisoivat hetkisen päivän jälkeen.

Kirjassa selostetaan Coelhon matkaa Siperian radalla. Eikä kirjailija olisi Coelho, jollei tarinaan liittyisi mystisiä tapahtumia ja entisen elämän käännekohdan selvitystä. Aikidotaitoinen tulkki, siperialainen shamaani ja nuori Coelhoon rakastuva viulistityttö esittävät kukin tärkeää osaa kirjailijan matkalla menneisyyteen. Noitavainot sekoittuvat Siperian halki kiitävään matkaan, elämä keskittyy liikkeeseen ja maailma supistuu junavaunuun.

Lumoava tunnelma tekee kirjasta tutustumisen arvoisen, vaikka Coelhon mystiikkaan keskittyvä ja välillä hiukaan saarnaavakin kerronta vähän ärsyttäisi. Minä nautin tästä kirjasta eniten, kun en liikaa pohtinut mahdollista sanomaa tai käännytystä, vaan keskityin vain rytmiin, kielikuviin ja tarinan virtaan.

Taidan ottaa Coelhon taas lukulistalleni.

Perheenäiti pihistelee...

Media on nykypäivänä täynnä uutisia taloudellisista haasteista. Yrityksillä ei pääsääntöisesti näytä menevän hyvin, mikä johtaa jokapäiväisiin tietoihin uusista YT-neuvotteluista ja irtisanomisista. Meillä on miehen kanssa riittänyt hyvin töitä... ainakin tähän saakka. Nyt on omassa työpaikassani YT-neuvottelut päällä ja miehen töissäkään ei bisnes suju ihan odotetusti. On siis aika tarkistaa omaa taloudenpitoaan.

Pidin monta vuotta tilikirjaa tiukasti perheen menoista. Edellisen kotiläppärin kovalevyn siirryttyä yllättäen eläkkeelle, hukkasi myös kirjanpitoexcelini, joka jostain kumman syystä ei ollutkaan tallentunut varmuuskopioihin. Jotenkin en ole saanut aloitettua uudelleen.

Nyt ajattelin testata, millä tavalla perheen ihan jokapäiväisiin menoihin saa kuria. Jokapäiväisillä tarkoitan siis ruoka- ja yleisiä huushollimenoja. Työruokailu ja muut menot saavat nyt jäädä tällä kertaa vähemmälle huomiolle.

METODI

Viikkobudjetin tarkkailu

Viikolla 1 vaan seurataan menoja eikä pihistellä. Näin saadaan alkutilanne jollain tasolla selville. Tavoitteet asetetaan ensimmäisen viikon tuloksen perusteella.

Viikoilla 2,3 ja 4 sitten kokeillaan, miten pihistely sujuu. 

Tiedän, että monet pihistelevät jo nyt ja myötätuntoni saavat kaikki ne perheet, jotka taistelevat toimeentulonsa kanssa. Meillä on tilanne sinänsä ihan hyvä. Tästä ei siis ole tulossa mitään suurenmoista sankaritarinaa, vaan lähinnä vaan testaan omaksi huvikseni, että miten sitä saisi menoja pienennettyä, jos/kun tilanne sitä vaatii.

Tarkoituksena on myös pihistelystä huolimatta yrittää syödä hyvin ja nauttia elämästä.


PIHISTELYN KOHDERYHMÄ 

Perheeseemme kuuluu isä, äiti ja kolme poikaa (10, 8 ja 1,5v) Lisäksi joukon jatkona touhuaa iäkäs kissaneiti. Ihan pienellä budjetilla ei siis viikon ruokalaskusta selviltä.

Kuluryhmät:

• ruoka
• kodin pesuaineet ja pienet siivoustarvikkeet
• perheen hygieniatuotteet (saippuat, hammastahnat jne...) 
• kissan ruoka ja tarvikkeet 

Tästä lähdetään. Tervetuloa mukaan, jos kiinnostaa.

Shadow of Night - Elisabethin Englantia ja vampyyritarinoita

Tässä tämä lupaamani hyvän kirjan bloggaus. 

Deborah Harknessin trilogian toinen osa ilmestyi tuossa kesällä. Kun hinta oli jo laskenut ihan mukavasti Kobon kaupassa niin latautui se sieltä vauhdilla e-lukijaan. Ensimmäisen osan eli A Discovery of Witches luinkin jo melkein vuosi sitten.

Minut houkutteli tämän kirjan pariin ajatus historioitsijan kirjoittamasta romaanista 1600-luvun Englannista. Ajankuvaus olikin tosi mielenkiintoinen ja varsinkin ajatus aikakauden henkilöhahmojen yliluonnollisesta alkuperästä ja ihmisten, noitien, vampyyrien ja demonien rinnakkaiselosta. Hiukan jäin ehkä kaipaamaan Englantia enemmänkin, mutta onneksi Ranskaan ja myös Prahan kaupunkiin sijoittuvat osuudet olivat mielenkiintoisia.

Kaikkiaan huomasin, että keskityin huomattavasti enemmän päähenkilöiden aikamatkan aikana heidän ympäristönsä henkilöihin kuin itse tarinaan. Tarinassa ei  itse asiassa edes tapahtunut mitään hirvittävän järisyttävää. Aika standardijuttuja, mutta silti tämä kirja erottuu monista muista vampyyrigenren edustajista selkeästi edukseen. Henkilöhahmot tuntuvat nopeasti läheisiltä, vaikka ehkä eivät ihan ylläkään ensimmäisen osan uskottavuuden tasolle. Ja tuo ajankuvaus historiallisine linkityksineen on kyllä ihan omaa luokkaansa.

Matthew ja Diana siis tupsahtavat keskelle Elisabethin Englantia ja yrittävät parhaansa mukaan sulautua massaan ja olla muuttamatta historiaa liian radikaalisti. Ihan helppoahan tuo huomaamattomuus ei ole, kun Matthew osoittautuu niin kuningattaren vakoojaksi kuin otuskonvention jäseneksi.  Noitien alkuperää kuvaavaa kirjaa jahdatessaan pari seikkailee niin Etelä-Ranskan kuin Prahankin maisemissa. Hiukan tarinan uskottavuutta söi tavoite olla vaikuttamatta menneisyyteen, kun Matthew samalla tekee parhaansa estääkseen mm. aikakauden noitavainoja.

Kaikkiaan kirjasta nousee päähahmona esiin enemmän Matthew kuin Diana. Ehkä siksi, että vuosisatoja eläneen vampyyrin henkilöhistoriasta voi löytyä kaikenlaisia käänteitä ja lisäjännitettä saadaan modernin hahmon ja historiallisen hahmon välisistä asenne-eroista. Mielenkiintoinen teema, joka herätti itselläkin kaikenlaisia ajatuksia. Aika pintapuoliseksi "analyysi" tässä tarinassa kuitenkin jäi.

Jos siis on kiinnostunut historiasta ja haluaa erilaista näkökulmaa, niin tämä on ehdottoman nautittava kirja. Mikäli kaipaa nopeatempoista ja jännittävää fantasiaa, niin en tähän välttämättä tarttuisi.

Kolmas osa kaiketi trilogiaan vielä kuuluisi ja tarina onkin ihan kesken. Kaipa sekin on pakko sitten hankkia, kun ilmestyy. Kyllä tämä sen verran vahvasti minulla kuuluu kategoriaan "lukemisen arvoiset".

Silmäsalaattia ja aivohyytelöä...

Kuulostaako herkulliselta ? No, ei kuulostanut eilisten 10v-synttärien vieraistakaan. Menu luki kutsukortissa ja jo ovella kuului vähän huolestuneita kyselyjä ruokalistan aineksista.

Alkuruoaksi oli Draculan lempisoppaa ja lepakkoleipiä. Leivät tuntuivat kelpaavan, kunhan saatiin selvitettyä silmien alkuperä (koristegeeli). Keiton punainen väri aiheutti ilmeisesti liian vahvoja assosiaatioita. Verilettuihin ja -palttuun tottumattomat pienet pojat tuskin maistoivat kupistaan. Onneksi oltiin ennakoitu ja tarjoiluastioina olivat pienet espressokupit... Äidille kyllä kelpasi tomaatti-savupaprikakeitto.

Muille noita-äideille tiedoksi, että ohje mustaan pataan pantavaksi löytyy viimeisestä Glorian ruoka ja viini -lehdestä. Sen verran muokkasin, että lisäsin puoli teelusikallista savupaprikajauhetta mukaan.

Iso-peikon kynnet (rimpsuluut) olivat kaupoista lopussa, joten jouduimme valitettavasti tyytymään pikku-peikon varpaankynsiin ja lepakonsiipiin (marinoituja broilerinsiipiä). Silmämunasalaatti oli taasen sen verran kauhistuttava, että menekki ei ollut suuren suuri. Intoilua ja ihmettelyä riitti sitten senkin edestä. Ei mennyt isännän luova hetki hukkaan...

Arvaatteko, mistä silmämunat tehtiin ? Pojat eivät keksineet enkä itse asiassa tiedä maistoivatko kaikki sen jälkeenkään, kun ainesosa oli paljastettu. 

Jälkkäri nautittiin piraattilimun kera oikeita shamppanjalaseja kilistellen. Kaamean kartanon muffinssit ja aivohyytelö upposivat hyvään tahtiin. Turkinpippuricrushista sai oivan lisän muuten ihan tavallisten muffinssien makumaailmaan eikä voikreemi oikein maistunut voikreemille vihreänä.

Sekä muffinssien koristeet, että aivovuoka on hankittu Confetista ja heidän blogistaan oli myöskin aivokakun ohje. Herkkua, vaikkei heti ehkä kuvaa katsoessa uskoisi. Mariannecrush oli tässä ihan paikallaan, vaikken muuten Mariannekarkkien suureksi ystäväksi tunnustaudukaan. Murustus aivojen ympärillä on muuten ihan vaan minttudominokekseistä kaulimella nuijittua. Pääsi meidän 1,5v osallistumaan kokkauksiin. Oli kyllä vähän turhankin pelottava siinä kaulimella huitoessaan. 

Tekiskö mieli ? 




p.s. seuraavaksi lupaan taas blogata kirjasta. Sain eilen vihdoin ja viimein loppuun  yhden hyvän huolimatta kaikista viime aikojen juhlakiireistä.  
 

Hellapoliisi : ensimmäiset reseptini - Meidän poika kokkaa

Esikoinen täytti tuossa pari päivää sitten kymmenen vuotta. Toiseksi synttärilahjaksi annettiin Hellapoliisin kirja "Ensimmäiset reseptini", kun poika kerran on osoittanut kiinnostusta ruoanlaittoon. Opus menikin heti tarkkaan selailuun ja lopputuloksena saatiin tänään ekaa kertaa ihan itse suunniteltu menu. Se oli melkein itse tehtykin. Mitä nyt äiti vähän valvoi vieressä veitsen käyttöä ja sen sellaista.

Sitä lapsen innostusta ja ylpeyttä on sitten ihana seurata. Niin, ja äidin ylpeydestä ja ilosta on tietysti turha edes mainita. Voi että, että maistui hyvältä :-)

Itse kirjasta mainittakoon sen verran, että ohjeita riittää pitkäksi aikaa. Omista luvuistaan löytyvät niin makeat leivonnaiset, pikkusuolaiset, pääruoat kuin jälkiruoatkin. Sellaisia perusreseptejä, jotka ovat lapsille luonnostaan myös makunsa puolesta kelpaavia.

Resepteissä on hyvää paitsi yleinen yksinkertaisuus, myös vaihekuvat. Ne tuntuivat auttavan tehtävien ymmärryksessä.

Hellapoliisin mukaan kirjaa ei välttämättä ole tarkoitettu nimenomaan lasten kokkailuun, vaan yleensä keittiöhommia aloitteleville. Se näkyy myös ohjeiden esittelyn sävyssä. Turha lässytys puuttuu, mikä ainakin meillä oli vain plussaa. 

Hyvä lahjaostos siis. Oli muuten Suomalaisessa kirjakaupassa peräti alennuksessa vielä viime viikonloppuna.

Tänään oli listalla lohirieskarullia ja kreikkalaista salaattia ja jälkiruoaksi suklaatryffeleitä. Viikonloppuna kuulemma olisi tulossa vielä vaniljapiirakkaa.

Ihan virallisesti ollaan sovittu, että esikoinen saa kerran viikossa iltakokkaukset ihan itselleen... sitä odotellessa taidan hakea itselleni vielä yhden suklaatryffelin.

Tää nyt vaan on niin hyvää... couscoussalaattia v1.0

Tänään iski kamala himo kesän suosikkisalaattiini. Joo, tiedän, keli ei ollut kovin kesäinen. Itse asiassa oli ensimmäistä kertaa tänä syksynä pakkasta aamulla. Se ei kuitenkaan tahtia haitannut.

Tämä on helppoa, nopeaa ja herkullista. Pikkuisen "étouffe belle-mère" eli anopin tukehduttajaa, kuten puoliso muistaa aina mainita, mutta minusta tämän pitääkin olla vähän kuivahkoa.

Olen varmaan blogannut tämän joskus aikaisemminkin - ainakin tätä on meillä tehty suhteellisen usein jo muutaman vuoden ajan - mutta tässä vielä kertaalleen. 

Salaattiin sinänsä ei kuulu tuo Chermoula-kana, mutta meillä se ikään kuin kuuluu asiaan.

Chermoula-kana 

Sekoita marinadi (määrät ovat vähän sinnepäin, kannattaa miettiä omaa makua ja muuttaa suhteita sen mukaan) :
1 rkl hunajaa
1/2 dl sitruunamehua
1/2 dl oliiviöljyä
1 tl chilijauhetta
2 tl jeeraa eli juustokuminaa
2 tl paprikajauhetta
2 valkosipulinkynttä siivuina

Laita 3 kanan rintafilettä noin vartiksi marinadiin ja sitten uuniin puoleksi tunniksi 200 asteeseen. Anna hetki vetäytyä ja siivuta.

Couscous-salaatti 

Kaada puoli pakettia couscous-jyviä kulhoon ja päälle kiehuvaa vettä sen verran, että juuri ja juuri peittyy. Jätä tekeytymään kannen alle.
Sekoita kastike vajaasta desilitrasta sitruunamehua ja vajaasta desilitrasta viinirypäleensiemenöljyä. Lisää ripaus suolaa ja pippuria. Sekoita kastike couscousiin haarukalla samalla erotellen ryynejä toisistaan.

Paahda pari kourallista cashew-pähkinöitä kuivalla pannulla. Leikkaa 1 kesäkurpitsa palasiksi ja kypsennä pannulla oliiviöljyssä. Leikkaa fetajuustoa palasiksi ja avaa oliivipurkki.

Sekoita kaikki ainekset yhteen ja levitä päälle kanasiivuja. Halutessasi voit lisätä salaattiin myös tomaattia tai jotain muuta raikasta palasina.