Fiilistellen joulunalla - Makoisa sunnuntaifondue

Enkelikello kilkatti, kun meidän perhe dippasi leivänpaloja juuston sekaan. Eihän tuo juusto ollut ihan täydellistä massaa kuvaushetkellä vähän liian kuumaksi päästyään, mutta jäähtyihän se siitä venyväksi. Ja se maku vei ihan toisiin ulottuvuuksiin. Juustofondue on ehdoton lemppari, kun ulkona tuiskuaa ja joulukuusi tuoksuu koristeltuna vieressä. 

Juustoina olivat tällä kertaa gruyère, emmental ja sellainen itävaltalainen pastöroimaton biojuusto, jonka nimeä en kuollaksenikaan muista. Wanhan kauppahallin juustokaupasta (Paalanen) ne poimittiin mukaan asiantuntevan opastuksen myötävaikutuksella. Makuyhdistelmä oli taivaallinen. Jo ensimmäinen suupala sai pistämään silmät kiinni ja nauttimaan vahvasta, muttei polttavasta juuston kermaisuudesta.

Opittiin sekin, että 800g juustoa on liian paljon jopa meille. Ei mene herkku hukkaan kuitenkaan, kun loppuja sulatellaan uudestaan uunileivän päälle.

Jälkkäriksi nakerreltiin muutama kuusi piparitalon pihalta, vaikka jokaisen vatsanahka pingotti fonduen jäljiltä. Voiko sitä joulukuista sunnuntai-iltaa enää leppoisammin viettää ?

Maanantaina sitten lähti rumba taas käyntiin, kun sunnuntaista ehtii bloggaamaankin vasta tiistai-iltana. Mieleen jäi kuitenkin jotain joulunajan rauhasta ja kitalaki muistaa herkuttelun vielä pitkään. Yksi sunnuntai olisi vielä jäljellä ennen jouluaattoa...

Ruokaa romaaneista II

 

Ihmissudet iltapäiväteellä

Kun kirjan aiheena on ihmissusia ja vampyyrejä vilisevä Viktoriaaninen Englanti ja päähenkilönä vaarallisiin tilanteisiin ajautuva nuori nainen, niin teetä virtaa sivuilla useampikin litra. Teetä tarjoillaan, kun käydään kohteliaisuuskäynnillä vampyyrikuningattaren luona tai lohduksi järkytysten jälkeen, sitä nautitaan ystävien kanssa murhauhkauksia pohdittaessa ja välillä ihan muuten vaan. Tee toimii jopa synnytyksen kipujen lieventäjänä. Se on melkein kuin yksi kirjan henkilöhahmoista.

Eihän Gail Carrigerin The Parasol Protectorate - sarjan pohjalta siis voi tehdä muuta kuin kirjoittaa "Ruokaa romaaneista" -sarjan toiseksi osaksi "Teetä ja kakkua". Kirjassa nimittäin teen kera tarjoillaan aina myös jotain syötävää. Kurkkukolmioleivät vilahtavat matkaeväänä (kuinkas muuten), mutta useimmiten herkkuna on jonkunlainen kakku. Treacle tart, lemon drizzle cake ja muut herkut saivat minutkin käymään herkkukaapilla säännöllisestä.

Mikä siis sopisikaan paremmin teekupilliseni seuraksi kuin "Tertun englantilainen hedelmäkakku" ?  Nimi tulee siitä, että sain reseptin kummitädiltäni Tertulta ja kyseessä on tietysti englantilaistyyppinen hedelmäkakku, aivan ihana sellainen. Usein nuo kakut ovat jotenkin raskaan tiiliskivimäisiä, mutta tämä on herkullisen murenevaa ja pähkinäistä. Koska nyt eletään joulukuuta, niin tämähän sopii myös joulun herkkupöytään erinomaisesti ja maistuu teen lisäksi myös glögin tai kahvin (tai kaakaon) seuralaisena. Niin,  ja meillä kun ollaan, ei resepti myöskään ole ylivaikea tai monimutkainen.

Teeksi taas riittää vielä jonkin aikaa siskon tuomaa aitoa englantilaista teetä. Se kuuluu myös juoda oikeaoppisesti, kuten Asterixkin oppi Brianniassa vieraillessaan eli "avec un nuage de lait".  Kumma muuten, miten Englannissa ihan marketeista ostettava tee on niin paljon vahvempaa ja parempaa kuin Suomessa. Mitä minä nyt oikein teen, kun hovihankkijani muuttaa takaisin Suomeen ?



Tertun englantilainen hedelmäkakku

200g voita
2 dl sokeria
3 kananmunaa
2 tl vaniljasokeria
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl rusinoita
1 pikkurasia (100g) hillottuja hedelmäpaloja
2 dl manteli- tai hasselpähkinärouhetta (tai sekoitusta)
(jos haluaa voi myös lisätä säilöttyjä kirsikoita - minä en niistä pahemmin perusta)

Vaahdota voi ja sokeri. Parhaiten tämä onnistuu, kun voi on lähellä huoneenlämpöä. Lisää kananmunat yksitellen, jokaisen jälkeen hyvin vatkaten. Sekoita loput aineet ensin keskenään ja kääntele ne sitten voi-sokeri-munapohjaan. Pähkinät ja kuivat hedelmät on hyvä jauhottaa ennen varsinaiseen taikinaan lisäämistä. Tämä edesauttaa niiden jakautumista tasaisesti kakun sisälle. Muuten ne jämähtävät helposti joko pohjalle tai nousevat kellumaan... lajista riippuen.

Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun kakkuvuokaan. Paista 150-175 asteessa vähän yli tunnin ajan. Vastusta kiusausta katsoa uuniin ainakin ensimmäiset 45min, ettei kakku laske.


Kirjoista vielä...

Nyt olen sitten lukenut koko Auringonvarjo-sarjan. Kolmesta osasta olen jo kirjoittanut, mutta tässä vielä noista viimeisistä.
Neljäs osa - Heartless on itse asiassa sarjan heikoin linkki. Siinä vaan kohellettiin edestakaisin ilman varsinaista juonta. Ihan hauskaa sinänsä, mutta ei mitenkään kovin innostavaa tai edes kiinnostavaa.

Onneksi sarjan viimeisessä osassa taas ryhdistäydyttiin ja Timeless on mielestäni sarjan paras osa, tai sitten vaan olin jo tottunut omituisuuksiin ja kiintynyt päähenkilöihin. Juonesta en nyt kauheasti uskalla tässä ruveta paljastamaan, mutta mainittakoon seuraavaa. Englannista vaihdetaan toisiin maisemiin eli Egyptiin, mutta englantilaisuudesta ei tingitä sitten tippaakaan. Ei, vaikka joudutaankin teen sijasta välillä juomaan hunajalla makeutettua egyptiläistä kahvia (voi, kauhistus !)




 

Paketti ylivarovaisen äidin kokinalulle 10v

Kun omistaa ylivarovaisen äidin ja haluaa kokata, niin joutuu keskustelemaan sekä veitsistä että kypsennysmetodeista. Veitsien suhteen päädyttiin yhteisymmärrykseen varovaisuudesta ja siitä, ettei yksinään saa leikata terävillä. Siis niin, ettei ketään muuta ole kotona - kaiken varalta.

Uunia lähelle ei poika ole vielä oikein kunnolla päässyt, mutta ehkä nyt sitten. Nämä uunikintaat ulottuvat varmaan melkein kyynärpäihin asti ja silikonin alla on vielä kangasvuori. Sen paremmin ei kait voikaan suojautua. Tämän jälkeen auttaa vain harjoittelu ja varovaisuus. Äiti opettelee pitämään suunsa kiinni ja antaa pojan tehdä - uunillakin.

Vaati pientä etsiskelyä löytää tällaiset, mutta Chez Mariuksessa oli useammanlaisia tarjolla. Löytyvät heidän nettikaupastaankin.

Mitä saa 8v ? - sen näkee täältä.

Kevyesti herkkujen välissä

Viimeisimmässä Glorian ruoka & viini -lehdessä oli ohje katkarapuriisirullille. Niistä tulivat mieleeni koko perheelle kelpaavat herkkukasvisrullat. Kun joulukuussa ahmii liikaa suklaakakkua kaakaota ja muita herkkuja, niin välillä on hyvä keventää. Näiden jälkeen ähky laskee ja sitä nukkuu taas yönsä hyvin.

Helppojakin nämä ovat. Tarvitset vain :

• kevätrulla"paperia" eli pyöreitä riisipaperilevyjä 
• erilaisia kasviksia eli esim. porkkanaa, kurkkua, retiisiä, kesäkurpitsaa jne... leikattuina ohuiksi suikaleiksi
• korianteria (ja/tai minttua) 
• paahdettuja maapähkinöitä murskattuina pienemmiksi
• seesamiöljyä
• (ohuita riisinuudeleita kypsennettyinä, jos haluat niitäkin mukaan) 

 Kastikkeeseen :

• Kalakastiketta
• chiliä
• valkosipulia
• lime mehua ja limen kuorta
• fariinisokeria (tai palmusokeria)
• kevätsipulia
• korianteria
• tilkkasen öljyä

 Aloita kastikkeesta jo muutama tunti aiemmin. Sekoita ainekset ja maistele koko ajan. Anna makujen tasaantua ja tarkista vielä ennen tarjoilua.

Kuumenna syvässä pannussa vettä ja laske kasvikset sinne kypsymään ihan pariksi miinutiksi. Kaada nopeasti siivilään ja valuta päälle kylmää vettä. Anna kuivahtaa ja sekoita sitten joukkoon muutama tippa seesamiöljyä. Se on vahvaa tavaraa, joten ole tarkkana, ettei lorahda liikaa. Monesti seesamiöljy käsketään laittamaan kastikkeeseen, mutta minusta se peittää liian helposti kaikki muut maut alleen. Suoraan kasviksiin laitettuna maku jää paremmin taustalle. Tuntuu, muttei hallitse.

Laita yhdelle lautaselle vettä ja levitä viereen puhdas leivinliina alustaksi. Laita yksi pyöreä riisipaperi veteen pehmenemään. Kun paperi on pehmeä, nosta se leivinliinalle. Nosta keskelle kasviksia, ripottele päälle paahdettua maapähkinämurskaa (ja lisää nuudelit, jos niitä haluat).

Kierrä rullaksi siten, että nostat ensin ympyrän alareunan täytteiden yli. Käännä sitten kumpikin reuna keskelle ja rullaa lopuksi ylöspäin. Kannattaa pyrkiä suhteellisen tiukkaan rullaan niin pysyy hyvin kasassa. Riisipaperi on sen verran tahmeaa, että mitään sen kummempaa liimaamista ei kyllä tarvita.

Jatka kunnes joko paperit tai täytteet loppuvat. Herkuttele samantien.

Mikäli teet paljon rullia niin pidä ne kosteiden pyyhkeiden sisällä, etteivät kuivu tai takerru joka paikkaan.

Niin, ja jos haluat Glorian ruoka & viini -lehden tilauksen, niin osallistu ihmeessä arvontaan !

Copycatin suklaalusikat

Herkku ja Koukku -blogissa tehtiin suklaalusikoita joulunajan tuliaisideana. Se olikin sen verran hyvä idea, että piti kopioida samantien. Olenhan minä noita aina silloin tällöin nähnyt jossain, mutta eivät aivot vaan ole rekisteröineet tekemisen helppoutta ihan kotioloissa.

Tarvittiin siis suklaata ja sitähän meiltä löytyy aina. Puulusikoita ei löytynyt, mutta grillitikuthan ajavat saman asian, eikös vain ? Varsinkin, kun ne leikkaa lyhyemmiksi. Suurinta päänvaivaa aiheutti muottien keksiminen, mutta tässä apuun tuli vuosien takainen Tuppervaarainvestointi. Kerran vuodessa kaivan kaapin pohjalta silikoniset pikkumuotit. Kun nämä ovat olleet minulla jo yli 10 vuotta, niin investointikin alkaa melkein jo olla kannattava. Ainakin nyt päivä pelastui, eikä tarvinnut kaakaonhimossa lähteä kauppareissulle.

Suklaa sulatettiin ja valutettiin muotteihin. Tikut törkättiin keskelle ja sitten niitä nostettiin pystyyn parin sekunnin välein. Voitte kuvitella, mikä tikutussessio seurasi lötkön silikonivuoan nostamisesta jääkaappiin. Jos olisi ollut fiksu, niin olisi laittanut vuoan suklaineen jääkaappiin pariksi minuutiksi ja törkännyt tikut vasta sitten jo vähän jähmettyneeseen massaan, mutta eihän sitä kaikkea voi aina tulla tekovaiheessa ajatelleeksi. Muistakaa te muut sitten ajoissa...

Lopputuloksena oli vain vartin jääkaappivisiitin jälkeen tosi "makeita" suklaatikkuja kaakaonvalmistukseen. Testikäyttö osoitti ne hyvinkin toimiviksi. Täytyy vaan muistaa tikulla sekoittaa tosi hyvin, ettei suklaa alussa pohjalle vaan sulaa maitoon.

No niin tutut ja kumminkaimat. Näitä saatte tuliaisina lähiaikoina, jos pyydätte vaikka kaakaolle !

Mitä käsistään kätevälle 8-vuotiaalle ?

Toisena joululahjavinkkinä tänä vuonna on kirja, tosin ei mikä tahansa sellainen. Kirjoja lukiessa voi päästä mukaan uuteen maailmaan, tai sitten kirjaa lukemalla voi oppia jotain uutta ihan käytännössä. Meidän pojistamme ei kumpikaan lukutaitoinen ole osoittanut hurjaa innostusta fiktion suhteen, mutta nuorempi lukee välillä tietokirjoja iltasadukseen...

Samainen nuorimies on myös kätevä käsistään. Viime aikoina on äidille kannettu iltapäiväkerhosta jos jonkinlaista origamiviritystä. Iltaisin on kinuttu internetin käyttöoikeutta uusien mallien löytymiseksi. Mikä siis olisikaan parempi joululahjakirja, kuin "Opettele origami-taitajaksi". Kirjassa on vaihekuvat moneen kauniiseen tuotokseen, enkä ollenkaan epäile pojan kykyä kehittää taitojaan joulutorttumallista vaikka kannessa näkyvään kurkeen. Olisipa ainakin poissa pahanteostakin sen aikaa.

Äidillä on tässä tietysti myös eräs tietty taka-ajatus. Omat olemattomat askartelutaidot eivät ole estäneet ihastelemasta toisten kauniita tuotoksia, joita on kiva saada ja lahjoittaa. Olisikohan tässä mahdollisuus saada äidille oma hovihankkija kylätuliaisten ja pienten muistamisten suhteen ? Täytyykin ostaa vähän jotain hienoja papereitakin samaan pakettiin...

Kirjan kävin Bulevardilla ostamassa WSOY:n omasta kaupasta. Ei ollut myyjillä ensin mitään muistikuvaa origamikirjan olemassaolosta, mutta onneksi älysivät tarkistaa koneelta - ja onneksi nykyään niistä löytyy vaikka mitä. Siellä näitä nökötti kaksi odottamassa ottajaansa. Yksi lahja vähemmän hankittavana.

Vinkki I löytyy täältä (+ arvonta)

Suklaaholistin lempikakku

Minä olen jo aiemminkin sekä tunnustautunut suklaaholistiksi että hehkuttanut isojen suklaapussien oston autuutta.  Tänään esittelen vähän tarkemmin "hovihankkijaani" eli Valrhonaa. Samalla pääsette maistiaisille alunperin nimenomaan Valrhonan reseptivihosta bongatun suklaakakun myötä. Se on niin pilvenkeveän tuntuinen, ettei kunnon suklaakakuksi uskoisikaan. Kuitenkin maku on täyteläisen tymäkkä ja pieni pala herkkua riittää pahimmallekin addiktille.

Valrhona on meidän perheessämme tuttu suklaamerkki jo vuosien takaa.  Syykin on hyvin yksinkertainen.  Mies on kotoisin aika läheltä suklaatehdasta, joka kaiken lisäksi on sopivasti keskellä Rhônen viinialueen tunnetuimpien tilojen maita.  Merkin nimikin on peräisin kotialueeltaan eli Vallée de Rhône on muotoutunut Valrhonaksi...  

Tain l'Hermitage oli ja on edelleenkin siis itseoikeutettu etappi lomamatkalla. Isännälle Chapoutierin ja Jaboulet:n viinejä, emännälle ja lapsille suklaata tehtaanmyymälästä.  Kylä on pieni, mutta sieltä löytyy paljon maisteltavaa viinien ja suklaan muodossa. 

Tehtaanmyymälässä poikkeaminen kannattaa, jos noille maille sattuu vierailemaan.  Myymälässä on upeita suklaataideteoksia näytillä ja ostosten lisäksi saa "kaupanpäällistä" yleensä melkein ostosten verran kassiin mukaan. 

Pitkäaikainen haaveeni on myös ollut päästä osallistumaan tehtaan "chefin" pitämälle suklaakurssille. Ennen noita kursseja oli tarjolla vain ammattilaisille ja isommille ryhmille. Nyt näköjään myös kuluttajille tarjotaan mahdollisuus oppia suklaan saloja superammattilaisen johdolla. Ehkäpä sitten ensi kesänä. 

Muutaman vuoden ajan on Suomessakin ollut mahdollisuus päästä osalliseksi Valrhonan laatusuklaista Niitä kun löytyy Espan Gallerian Valrhona-liikkeestä (josta muuten tässä näkyvät kauppakuvat) . Itse olen tottunut ostamaan muutaman kuukauden välein kolmen kilon pussin joko Caraibe tai Manjari-suklaita, jotka kuluvat sitten niin leivonnaisissa, jälkiruuissa kuin kahvin kaverinakin.  Eivätkä hinnat muuten ole sen kalliimpia kuin Ranskan tehtaanmyymälässäkään. Viime tarkistuksella mentiin aikalailla samoissa kilohinnoissa. 

Leivonnassa suklaan laatu on erityisen tärkeää ja Valrhona onkin monen huippuchefin ja -kondiittorin luottomerkki. Seuraavassa reseptissä käytetään sekä Valrhonan kaakaota että suklaata. Muitakin merkkejä toki voi kokeilla, kunhan pitää laadusta huolta - ja suklaan kaakaopitoisuudesta. Ainakin yli 60% sen olla pitää. Muuten kärsii  maku eikä keveää koostumusta synny. 

Cake au Chocolat de Valrhona

3 kananmunaa

vajaa 1 dl hunajaa

1 dl hienosokeria

vajaa 1 dl mantelijauhetta

80g crème fraîchea

1,25 dl jauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 rkl kaakaojauhetta

50g sulatettua voita

1 rkl rommia tai muuta alkoholia maun mukaan 

30g suklaata sulatettuna 

Yhdistä kananmunat, hunaja ja sokeri. Lisää mantelijauhe ja sihtaa joukkoon jauhot, kaakaojauhe ja leivinjauhe. Sekoita joukkoon crème fraîche ja sula voi. Lisää rommi ja viimeiseksi sulatettu suklaa. 

Kaada kakkuvuokaan (leipävuoka) ja kypsennä uunissa 160 asteessa noin 45 min. 

Anna jäähtyä hetki vuoassa ennen kuin käännät kakun siitä pois. 

Toisinaan kuorrutan kakun myös hyvin yksinkertaisella kuorrutteella. Sulata yhdessä 100g suklaata ja vajaat 50g voita. Sekoita ja anna jäähtyä hetken aikaa. Ole kärsivällinen. Minä kuorrutan aina liian aikaisin, jolloin osa kuorrutuksesta valuu lautaselle. Valuta kakulle ja jäähdytä loppuun. 

Merenneito lumihangessa ei ole hyvä yhdistelmä

Camilla Läckbergin kirja Merenneito pitäisi lukea kesälomalla auringonpaisteessa rantahietikolla löhöten. Talven pimeydessä ja kylmyydessä pääsee tarinan hyytävä tunnelma liikaakin iholle, varsinkin kun ei oikein ehdi lukemaan kuin sängyssä viimeiseksi ennen nukahtamista. Minun oli itse asiassa pakko jättää puolessa välissä loput kirjasta viikonloppuun, että ehdin loppuun lyhyenä valoisana aikana nuorimmaisen ollessa päiväunilla.

Merenneito on dekkari, jossa talvisessa Fjällbackan kylässä etsitään kadonnutta miestä. Patrik Hedström poliisikollegoineen on käynyt läpi jokaisen mahdollisen johtolangan löytämättä mitään. Sitten Patrikin vaimo Erika saa selville kylässä asuvan esikoiskirjailijan saaneen uhkauskirjeitä. Hän ryhtyy tutkimaan asiaa ja tapahtumat kiihtyvät. Pahuus tuntuu saavan vallan kylän asukkaista.

Silmitön viha, lapsuuden traumat ja psyyken järkkyminen tuovat kaikki oman osuutensa järkyttäviin tapahtumiin. Vuosien takaiset käyttäytymismallit järkkyvät, mutta kuka lopulta on syyllinen ja kuka uhri ? Eri henkilöhahmojen ajatukset ja tunteet on kirjoitettu elävästi. Jokaisella on jotain salattavaa tai surtavaa. Jokainen on omien olosuhteidensa vanki ja pyristelee turhaan irti.

Camilla Läckberg on kirjoittanut vahvatunnelmaisen romaanin, jonka jännite ei herpaannu yhdelläkään sivulla. Vain loppu vaikutti jotenkin turhalta ja irralliselta. Ainakaan minä en ymmärtänyt sen tarpeellisuutta itse tarinan kannalta. Toivottavasti en tuhoa kenenkään lukukokemusta, kun sanon olevan ihan kuin kirjailija olisi halunnut murskata viimeisenkin toivonmurusen.

Kaikkiaan kirja kuljettaa monella tasolla. Vaikka lukija voi aavistella totuutta maskien takana, on tarina kuitenkin traagisempi kuin osaa ajatella. Eivätkä henkilöhahmot jätä rauhaan kirjan päätyttyäkään. Jossain on tälläkin hetkellä lapsia, joilla ei ole hyvä olla. Millaisia hirviöitä luovat välinpitämättömät aikuiset ? Näkyvätkö säröt päällepäin vai voiko lähellä olla huomaamattani joku aivan särkymispisteessä ?

Kirja on hyvä ja tarina kokonainen. Siltikään en voi suositella tätä iltalukemiseksi tähän vuodenaikaan. Talviseen kylmyyteen sijoittuva ja inhoreaktioita aiheuttava romaani on tosiaan paras lukea stressittömänä ja lämpimässä ilmanalassa välttääkseen ikävät vilunväristykset. E-lukijassa odottaa Majakanvartija, mutta taidan suosiolla jättää sen lukulistalle kevättä varten.

Joulukuun lempileipää - helppoakin helpompaa

Satuinpa tässä eräänä päivänä katsomaan Sikke Sumarin ohjelmaa televisiosta. Sikke teki helppoakin helpommalta näyttävää mallaslimppua. Näin joulukuun alussa minun tekee mieleni kaikkea, jossa maistuu ja tuoksuu siirappi. Saaristolaisleipä siintää suunnitelmissa joulunalusviikon työlistalla, mutta tämä limppu maistuu hyvältä kiireisessä alkukuussa.

Tässä ei tosiaankaan taikinaa tarvitse vaivata. Aikaa kuluu nostattamiseen ja paistamiseen, mutta tarvitseeko sitä silloin vieressä kuikuilla. Sillä aikaa voi vaikka askarrella joulukortteja. Siis, jos omaa tarvittavat taidot ja kärsivällisyyden, toisin kuin minä. Minä surffailin blogeissa ja join glögiä, monta kuppia.

1 vuokaleipä

5dl piimää
1rkl suolaa
1pss kuivahiivaa
1,5dl siirappia
1,5dl spelttileseitä
1,5dl ruisjauhoja
1,5dl maltaita
5-6dl vehnäjauhoja

Sekoita kuivat ainekset keskenään. Lämmitä piimä, siirappi ja suola kattilassa pikkuisen kädenlämpöistä lämpimämmäksi. Sekoita kaikki ainekset yhteen.

Anna nousta 2h kannen tai liinan alla lämpimässä paikassa. Taikina on sellaista paksua puuroa, joka kaadetaan vuokaan. Paista uunissa 160 asteessa noin 2,5h. Anna jäähtyä hetken aikaa vuoassa ennen kuin kumoat pois.

Kuten kaikki mallaslimput, tämäkin oli parempaa seuraavana päivänä täysin jäähtyneenä.

Marraskuun lempileipä löytyy täältä 
ja lista leipäreseptejä täältä 

ARVONTA - voita kokonainen vuosikerta Glorian ruoka&viini lehteä

Mitä lahjaksi perheenjäsenille, joilla noin periaatteessa jo on kaikkea ? Tätä pääsette kanssani pohtimaan tässä ennen joulua, kun mietin omia lahjahankintojani.  Vinkit otetaan kiitollisena vastaan.

Ihan kaikkea en tietenkään voi tänne laittaa näkyviin ennen joulua, kun saaja saattaa päätyä sivuille lukemaan (sorry sisko ;-), mutta katsotaan nyt ainakin joitain jo ennen pakettien avaamista. Toivottavasti ideoista on iloa teillekin.  

Vielä se varoituksen sana, että minulla on kolme poikaa... tiedossa ei siis ole mitään vaaleanpunaista eikä oikein mitään varsinaisesti söpöäkään (sorry taas sisko). Lisäksi olen huono antamaan kauniita, mutta tarpeettomia lahjoja. Minun lahjoistani on aina jotain hyötyä...

Sarja alkaa itsestäni. Oma joululahjatoive kun on helpoin kirjata (huom. sisko !) Koska en itse tätä lahjaa nyt ole kenellekään hankkimassa niin ajattelin olevan sopivaa, että tarjoan jollekin mahdollisuuden tehdä niin. Siksi siis ARVONTA, jonka ohjeet löytyvät hiukan alempaa !

Minä olen monesti antanut ja saanut lahjan, josta on iloa koko vuodeksi.  Tarkoitan tietysti lehtitilausta. Minusta kun on kysymys, niin itsestäänselvä valinta on tämä nimenomainen lehti eli Glorian ruoka ja viini. Kaikki vuoden numerot on selattu ja luettu tarkkaan useampaan kertaan. Jokaisesta lehdestä olen yleensä tainnut myös hyödyntää ainakin reseptin tai kaksi.  Voin siis lehteä suositella kokemuksen syvällä rintaäänellä. 

Jos nyt innostuit heti lehteä hankkimaan, niin sen saa tilattua esimerkiksi allaolevan linkin takaa

GLORIAN RUOKA JA VIINI

Yhdelle onnelliselle on myös tarjolla alennuskoodi, jolla vuoden tilauksen saa ihan ilmaiseksi. Itselleen tai lahjaksi.  Koodin voi saada vain yhdellä tavalla eli osallistumalla arvontaan.  Arvontaan pääsevät osallistumaan lukijoiksi ilmoittautuneet tai Facebook-sivusta tykänneet  (Teitä ei vielä ole hurjan paljon, joten voitonmahdollisuus on aika hyvä :-) 

Arvontaan osallistuu seuraavalla tavalla :

1) Ilmoittaudu lukijaksi sivupalkissa (jos et vielä ole siinä) tai tykkää Facebookissa ja kirjoita tähän bloggaukseen kommentti, jossa kerrot oman lempilehtesi. Muistathan laittaa myös jotain tunnistetietoja, jotta onnettaren suosiessa saan palkinnon myös toimitettua. Tästä tuloksena on 1 arpa. 

2) Mikäli haluat tuplata voittomahdollisuutesi, niin linkitä tämä arvonta omasta blogistasi. Voit käyttää sivupalkissa olevaa arvonta "logoa". Muistathan mainita linkittämisestä myös kommentissasi. Linkittäneille lukijoille/tykkääjille siis lasketaan 2 arpaa.

Arvonta tapahtuu jouluviikon perjantaina eli 21.12.2012. Osallistua voi tuona päivänä klo 12 saakka. Sen jälkeen tulleita kommentteja ei enää välttämättä oteta huomioon. 

ONNEA ARVONTAAN !