(Luku)päiväkirja: Ateneum ja Edelfelt

Vaikuttajien kutsuvierasilta Ateneumilla. Näyttelykirja saatu.  

Jaa, että miksi minä tätä lukupäiväkirjaksi mainitsen, vaikka kävinkin museossa taidetta ihailemassa ? No, kun Edelfeltiin liittyy niin paljon myös kaikenlaista kirjallisuutta, eikä tietysti vähimmäisenä bloggari-illasta mukaamme saatu näyttelykirja. En olekaan aiemmin tuollaista lukenut, joten se nousi reippaasti lukulistan kärkeen. Näyttää mielenkiintoiselta. 

Mielenkiintoinen oli myös  keskiviikkoilta Ateneumissa. Kuulimme taustaa Edelfeltin näyttelylle ja miten tauluja on valittu seinille. Kaikkiaan näyttelyn suunnittelu kuulosti haastavalta palapeliltä, jossa sattumallakin on osansa. Jo valikoimasta pois jätetty teos nostetaan takaisin, kun tarjolle tulee sen sisar. 

Kyse on kahdesta kirjailija Elsa Lindbergin muotokuvasta, joista toiseen liittyy myös jännittävä ja romanttinen taustatarina. Saattoihan taulu yhteen kirjailijan ja persialaisen prinssin. (Tarina löytyy Ateneumin kevään lehdestä). 

Jännittävä oli myös illan toinen tarina monimutkaisesta ja yksityiskohdiltaan viimeistellystä taideväärennös vyyhdistä. Juoneen sekoitettiin oikea perhe, jolla ei ollut mitään tekemistä edes yleensä taiteen kanssa, ja tutkimuksen käänteet ansaitsivat jo oman kirjan. Manipuloituja valokuvia, väärennetty muistikirja sekä tietysti valtava määrä aitoudeltaan varsin kyseenalaisia teoksia juoksuttivat niin poliisia kuin taideasiantuntijoita pitkän aikaa. Kopla jäi lopulta kiinni ja väärentäjä (Veli Seppä) auttoi identifioimaan ainakin osan tuotteliaan uransa tuotoksista. Tarina ei kuitenkaan ole vielä päätöksessään sillä osa väärennöksistä on edelleen kateissa taidemaailman syövereissä. 

Lopuksi pääsimme tutustumaan itse näyttelyyn, jonka huoneisiin on ryhmitelty tauluja kuvastamaan paitsi taiteilijan uraa, myös hänen kansainvälisyyttään ja matkojaan. Laskimme, että kielitaitoakin Albert Edelfeltillä riitti ainakin noin 6 tai 7 kielen verran. Vaikuttavaa. Kiersin kiehtovan näyttelyn melko nopeasti, sillä palaan sinne vielä uudelleen. (Museokortti on hieno juttu).

Tässä vielä muutama mieleeni tullut kirja, joissa Albert Edelfelt on joko suoraan mukana tai osana "aikakauden kudosta" taustoituksessa. Oma kirjallinen ensikosketukseni, jonka muistan, on Kortelaisen tutkimus Edelfeltin pariisilaismallista. Virginien tarinasta ei ehkä tiedetä paljon, mutta mallien elämäntapa ja juuri tuo tuntemattomuus kertovat hyvin naisen yleisestä asemasta aikakauden taidemaailmassa. 

• Ateneum: Albert Edelfelt (näyttelykirja)
• Anna Kortelainen : Virginie! (tietokirja Edelfeltin mallista)
• Maria Vainio-Kurtakko: Sovelias liitto - Kohtauksia Ellan de la Chapellen ja Albert Edelfeltin elämästä (tietokirja)
• Enni Mustonen: Emännöitsijä (Syrjästäkatsojan tarinoita #3 - historiallinen romaani) 
• Hanna-Reetta Schreck: Säkenöivät ja oikukkaat (tietokirja)

Nämä löysin noin äkkiseltään, mutta varmasti unohdin monta muuta (jopa itse lukemiani) 

Mitä siis lisätään listalle ? 

Synttärihumua

Maalis-huhtikuun vaihde on meillä yhtä synttärihumua. Ensin täytti mummi 80v, sitten vietin minä aprillipäiväjuhlaa ja viime viikonloppuna juhlittiin Totoa. 

Lasten kaverisynttärit aiheuttavat aina jonkinmoista päänsärkyä. Kotiin ei koko päiväkotiryhmää viitsi ottaa, jollei keli mahdollista edes osaksi aikaa pihalle siirtymistä. HopLopit ja Superparkit tietysti aina ovat lapsia miellyttävä vaihtoehto, mutta tällä kertaa halusin tehdä oikeasti Toton näköiset bileet. 

Kuvat: EMMA

Taidepaja on Toton lempiharrastus. Sitä odotetaan koko viikko ja tekemisen nautinto on käsin kosketeltavaa. Jotain taidejuttua siis voisi miettiä, mutta mielellään sellaista lasten oman taiteen tuottamisen mahdollistavaa. Nettiä selaillessani päädyin Espoon modernin taiteen museon EMMAn sivuille.

Viime sunnuntaina siis valtasi 15 eskarilaista museon aulan ja siitä Paula-oppaan mukana siirryimme ensin yläkertaan katselemaan näyttelyn taideteoksia ja keskustelemaan taiteen olemuksesta. Vähän minua arvelutti vilkkaan ryhmän vieminen herkkien taideteosten keskelle, mutta ihan turhaan. Lapset käyttäytyivät superhyvin ja kuuntelivat esittelyjä tarkasti. Heidän kommenttinsa olivat osuvia ja mielenkiintoisia. Varsinkin myrskyn nouseminen osana taideteosta tai videolla kasvoihinsa piirtävä taiteilija herättivät kysymyksiä ja ajatuksia. Bryk & Wirkkalan näyttelyn esineet ja varsinkin lasinpuhallus loivat ihania ahaa-elämyksiä. Totokin ilmoitti, että kesällä sitten otetaan rannalta hiekkaa, pestään se ja ryhdytään lasinpuhallukseen. Hieman jouduimme pohtimaan, mistä tarpeeksi kuuman uunin saisi...

Kuuntelun (ja istumisen) jälkeen pitää tietysti päästä touhuamaan, eikä synttäreillä voi herkutteluakaan unohtaa. EMMAn Makumaisemat-taidepajassa yhdistetään molemmat kivaksi ohjelmanumeroksi. Siellä ruoalla leikkiminen on sallittua ja suotavaa!

Runsaasta pöydästä löytyi aineksia vaikka millaisiin taideteoksiin ja jokainen lapsi teki 2 suolaista ja 2 makeaa luomusta, välillä ohjeita luovasti soveltaen. Kaikki taideteokset kuvattiin, syötiin ja lopuksi yhdessä ihasteltiin näyttelynä seinältä.

Lapsia selvästi arvostettiin myös vieraina. Wirkkalan lasit pöydässä toivat arvokkuutta ja juhlan tuntua.

Kaksi tuntia meni kuin siivillä ja kaikilla tuntui olevan hauskaa. Lasten into ja luovuus inspiroivat aikuistakin.  Pienen alkuhapuilun jälkeen pääsi jokainen vauhtiin ja kuviin tallennettiin toinen toistaan upeampia asetelmia.

Nämä juhlat taitavat jäädä sankarin mieleen pitkäksi aikaa, eikä kaikkein vähiten kotona pöydälle kasatun lahjavuoren vuoksi. Mieluisia paketteja kaikki ja juhlien jälkeen avaamiseen ehti kunnolla keskittymään ja lahjoista nauttimaan yksitellen. Museolla ei kaiken taiteen tuottamisen keskellä ehditty pakettien pariin ollenkaan, mutta tämä taisi ollakin parempi vaihtoehto kuin hulinassa paperien repiminen.

Kiitokset kaikille vieraille ja Paula-oppaalle ihanista juhlista!