Museokortti käytössä... (päivittyvä postaus)

Olen suunnitellut Museokortin hankintaa ainakin pari vuotta. Mielikuvissani poikkean pikaisesti matkalle osuviin museoihin ilman painetta nähdä kaikki kerralla, toisinaan ilman ennakkosuunnittelua ja ohimennen. Arvelenpa Museokortin pilkistäessä korttien keskeltä myös innon suunnitella reittejä museoiden mukaan olevan ihan uudella tasolla.

Nyt laitetaan ennakko-odotukset testiin, sillä sain vihdoin aikaiseksi ostaa kortin käyttööni, kun vierailimme poikien kanssa Turun Linnassa. Siitä se lähtee.
Tähän postaukseen ajattelen listata kaiken Museokortti -käyttöni ja samalla tietysti vähän laskea, paljonko "alennusta" sillä tuli hankittua. Alla siis jokaisesta käynnistä jotain ja ihan alimpana kokonaislista käynneistä.

2. tammikuuta 2020 - Ateneum ja Helene Schjerfbeck "Maailmalta löysin itseni" 

Joululoma jatkuu vielä ja kaivoin Museokortin naftaliinista. Mikä voisi olla parempi tapa viettää lomailtapäivää kuin käydä ystävän kanssa taidenäyttelyssä ja istahtaa nauttimaan iltapäiväteestä ?

Näyttely oli mielenkiintoinen ja tee herkullista. Täytyy sanoa, että Ateneum Bistron iltapäivätee on hinta-laatusuhteeltaan erinomainen. Vain 18 euroa per nuppi, emmekä edes jaksaneet ihan kaikkia herkkuja. Loput olisi voinut saada myös pakettiin kotiinvietäväksi.

Helene Schjerfbeck on mielenkiintoinen taiteilija. Näyttelyssä oli hänen teoksiaan matkoilta Ranskassa, Italiassa ja Englannissa, sekä tietysti sarja omakuvia. Aina mietin, miten taiteilijalla on täytynyt olla jonkinlainen vihasuhde vanhenemiseen. Minun on vaikea löytää viimeisistä kuvista kauneutta, enemmänkin jonkinlaista raivokasta häivyttämistä.

Ateneumissa on paljon muutakin nähtävää, mutta kaiken teekeskustelun ohella emme ehtineet kiertämään kaikkia kerroksia. No, Museokortilla pääsee "samalla hinnalla" uudelleen. Pitää ehdottomasti viettää tällaisia iltapäiviä useammin.

7 syyskuuta 2019 - Aboa Vetus Turussa 

Vietimme 19. hääpäivän kunniaksi mukavan rennon viikonlopun Turussa. Lapset isovanhemmille yöksi ja me isännän kanssa hotelliin testaamaan uudistunutta Seurahuonetta.

Ohjelmaa ei ollut sen kummemmin, kunhan rennosti kuljeskeltiin ja käytiin syömässä. Vain yhden jutun halusin ehdottomasti käyntilistalle.

Minun on nimittäin pitänyt käydä Rettigin palatsin puutarhasta 90-luvulla esiinkaivettujen keskiaikaisten talojen ja katujen raunioilla niiden yleisölle avaamisesta lähtien. Ei siinä mennyt kuin runsaat parikymmentä vuotta.

Visiitti kannatti. Jo lyhyellä visiitillä saa rautaisannoksen Turun keskiajan historiaa ja onhan siinä ihan oma tunnelmansa, kun kuvittelee sen ajan ihmisten käyskentelyä juuri noiden samojen katukivien päällä. Tykkäsin kovasti.

Myös lapsia oli mietitty ja pienen Matti-pojan touhut elävöittivät kaupungin tapahtumia kertomuksen muodossa. Sinne tänne oli myös ripoteltu aikakauden leluja tai pelejä tai mahdollisuus kuunnella eri soitinten ääniä.


2 elokuuta 2019 - takaisin Suomenlinnassa ja Sotamuseo Maneesissa 

Tämä on nyt juuri sellainen museokäynti, joita ei ilman Museokorttia tulisi tehtyä.

Edellisellä Suomenlinnan reissulla jäi Sotamuseo Maneesi käymättä, kun menin porukan nuorimpien kanssa Pokemon Raidiin. Nyt olin siskon kanssa kesäteatterissa (Idän Pikajuna - ihan mahtava) ja siinä mennessä poikkesimme museoon.

Visiitti oli lyhyt, mutta osuimme hauskasti juuri Talvisota-kierroksen alkuun. Siinä sitten mentiin ruokatermein cocktailien ja leivän kautta mottisotaan. Mielenkiintoista!

Museoon jäi vielä paljon katsottavaa, sillä siellä on monenlaista materiaalia liittyen Suomen sota-aikoihin ja niitähän tietysti lyhyen historiamme aikana riittää enemmän kuin toivoisi.





26 heinäkuuta 2019 Helsingin Luonnontieteellinen museo

Viedessämme ranskalaiset vieraamme Luonnontieteelliseen museoon, meillä oli mielessä yksi tavoite eli nähdä hirvi luonnollisessa koossaan. Emme pettyneet, sellainen löytyi, niin kuin myös karhu, peura, kettu ja monet, monet muutkin Suomen eläimistön edustajat.

Luonnontieteellinen museo käsittää neljä mielenkiintoista kerrosta, joilla jokaisella on oma teemansa. Niihin voi käydä tutustumassa kaikkiin kerralla ja kuluttaa aikaa parin tunnin verran, tai sitten voi keskittyä aihe kerrallaan ja syventyä tutkimaan erilaisia tiedonjyväsiä, joita löytyy niin videoiden, laatikoiden kuin taulujen muodossa. Tässä museossa riittää tutkittavaa pariinkin käyntiin.

Alimmassa kerroksessa löytyi valikoima luurankoja, jotka valitettavasti jäivät minulta väliin. Toto kun ei kertakaikkiaan suostunut niiden seuraan. Toisessa kerroksessa pääsee tutustumaan erilaisiin ilmastovyöhykkeisiin, niiden eläimiin ja muuhun luontoon. Siellä Toto ja minä vietimme pitkän ajan nauttimassa Afrikan tähtitaivaasta ja savannin äänistiä...

Kolmannessa kerroksessa sitten kerrotaan elämän historiasta ja löytyy kattava kuvaus Suomen luonnosta eri vuodenaikoina, sekä tietysti niitä luonnollisen kokoisia eläimiä. Pidimme kaikki kovasti näyttelyn asetelmista, joissa kuvataan eläimiä luonnollisissa tilanteissa. Ihan kuin katsoisi luontofilmin pysäytyskuvaa kolmiuloitteisena. Suomen luonnon osalta Toto taisi tykätä eniten lumitunnelista, johon ryömimällä pääsi tutustumaan eläinten talvehtimistapoihin.

Ylimmässä kerroksessa pääsee parvelle tutustumaan museorakennuksen ja museon historiaan. Seinien sisällä on koulutettu kansaa luonnosta jo vuodesta 1934 lähtien...

Koko porukka oli tyytyväinen vierailuunsa. Näyttely on monipuolinen ja monitasoinen. Tuolla olemme käyneet ennenkin ja palaamme varmasti vielä uudelleen.

24 heinäkuuta 2019 : Suomenlinnassa sukellusvene Vesikko

Helteinen päivä Suomenlinnassa oli sekoitus rantaa, tykkejä, piknikkiä puiston nurmikolla sekä tietysti historiaa monessa muodossa (ja Pokemoneja...).

Nuorison museovalintana oli tietysti sukellusvenevisiitti. Olikin mielenkiintoista nähdä, miten ahtaissa oloissa sitä aikoinaan miehistö on oleillut. Äiti totesi, ettei haluaisi tuollaisella vehkeellä veden alle millään ja nuoriso muistanee parhaiten vessan kautta poistumisen.

Samalla lipulla pääsee tutustumaan myös Sotamuseo Maneesiin, jonne suurin osa seurueesta myös suuntasi. Esikoinen piti museota kovasti mielenkiintoisena, mutta nuoremmat lapset suuntasivat tämän äidin kanssa Pokemon Raidiin... Eikä edes harmittanut, kun tiedän Museokortilla pääseväni sinne todennäköisesti ensi viikonloppuna teatterikäynnin yhteydessä uudelleen...

20 heinäkuuta 2019 : Turun Linnassa! 

Syntymäkaupunkini linna on säännöllinen vierailupaikka. Nyt tosin oli ollut muutama vuosi väliä, eikä kuopus ollut vielä päässyt Pikkuritari-kierrokselle. Asia tuli korjata mitä pikimmiten.

Kierros kestää vajaan tunnin. Opas kertoilee ritarikoululaisille linnan historiaa, saleissa etsitään jänniä juttuja ja lopulta päästään tapaamaan linnan kuningatarta. Upposi 8-vuotiaaseen ihan täysillä ja selostuksia kuuntelivat vanhemmatkin aseenkantajat mielellään. 

Äiti ja täti kävivät vielä pikaiseen tutustumassa tarkemmin tämänhetkiseen näyttelyyn (8.3.2020 saakka) Muutama sananen naisista, jossa esitellään 1600-luvun eri yhteiskuntaluokkien naisten elämää ja kerrotaan muutamasta todellisesta silloin eläneestä naisesta. Näyttely oli mielenkiintoinen ja sopivan mittainen tutkittava lasten keskittyessä Pokemoneihin (Linnasta löytyy muutama pokestoppi ja yksi salikin) ala-aulassa.

Pikkuritari pääsi kierroksen lopussa testaamaan varusteita. Tuossa kului hetki jos toinenkin... Parhaiten taisi mieleen jäädäkin ritarien varusteiden määrä ja paino (40kg!)  - tai sitten tieto kuninkaan pyllynpyyhkijän virasta.

"Museokortti on pääsylippusi 300 suomalaiseen museoon. 

Poikkea museossa milloin vain - Helsingissä, Ahvenanmaalla tai Inarissa"  

Vuoden käynnit tähän mennessä 65,50€ 

heinäkuu 

20.7.2019 Turun Linna - Muutama sananen naisista näyttely 12€

24.7.2019 Suomenlinnan sukellusvene Vesikko  (samalla lipulla myös Sotamuseo Maneesiin) 7€

26.7.2019 Luonnontieteellinen museo (Helsinki) 15€
elokuu
3.8.2019 Suomenlinnan Sotamuseo Maneesi 7€
syyskuu
7.9.2019 Aboa Vetus 10€ (näyttelyrakennuksen vuoksi 7,50€
tammikuu 
2.1.2020 Ateneum 17€ Helene Schjerfbeck "Maailmalta löysin itseni"  (enää 4€ ja kortti on "katettu")

Museopäivä

Perhedinnerillä Kappelissa söimme siskon kanssa Taidemenun, jonka ansiosta käytössämme olivat liput Ateneumin Henri Cartier-Bressonin valokuvia esittelevään näyttelyyn. Kylmänä sunnuntaina siis suuntasimme Helsingin keskustaan ensin lounaalle, sitten museoon ja lopuksi vielä pienelle jouluostoskierrokselle. Rankka iltapäivä siis, mutta kannatti.

Näyttely on varsin mielenkiintoinen kooste valokuvia mieheltä, jonka elämäntehtävänä oli kulkea maailmalla paikasta toiseen ja kuvata näkemyksensä muiden katsottavaksi (ja opittavaksi). Henri Cartier-Bresson (1908-2004) myös onnistui olemaan paikalla, kun maailmanhistoriaa maalattiin oikein isolla siveltimellä. Hän kuvasi Gandhin samana päivänä, jolloin tämä murhattiin. Kamera tallensi myös Pekingin tunnelmia Mao Tse-Tungin joukkojen saapuessa kaupunkiin ja keskitysleirien vankien vapautuessa sodan jälkeen.

Maallikkokin ymmärtää näyttelyssä kyseessä olleen myös taitavan taiteilijan. On se vaan upeaa, kun jollain on silmää ja kyky nähdä kuva arkisissakin tilanteissa. Hienoja otoksia on näyttely täynnä, mutta hivenen jäimme hämmennyksiin kuvien järjestyksen osalta. Näyttelyssä ei oikein ollut meille aukeavaa punaista lankaa. Kuvat olivat aikajanoilla vähän sikinsokin, osittain ne oli jaoteltu aihealueittain (maat tai muotokuvat), mutta kokonaistarina vähän puuttui. Ehkä sellaista ei oikeasti tällaisessa näyttelyssä tarvitakaan ja kirjabloggaaja tässä vaan pyristelee normigenrensä ulkopuolella, mutta taidetta ymmärtämätön tavis kyllä olisi kaivannut vähän enemmän selityksiä ja kuvauksia niin miehen kuin kuvien takaa.

Kävijöitä museossa tuntui olevan hyvinkin reippaasti, mikä kertoo sekä kiinnostavasta aiheesta että onnistuneesta markkinoinnista. Olen varma, että taidemenun myötä museo on saanut kävijöitä, jotka oma-aloitteisesti eivät sinne olisi muuten eksyneet. Bravo luovuudelle ja ennakkoluulottomalle asiakkaiden lähestymistaktiikalle! Mekin kyllä suunnittelimme näyttelyn katsomista, mutta ehkäpä se olisi jäänyt muiden kiireiden jalkoihin ilman valmiina olevia lippuja.

Se pakollinen museowelfie 

p.s. tuo welfie on nyt sitten otettu uudella kamerallani - sillä itselleni hankkimalla joululahjalla. Siinä on sellainen selfie-asento screenille...

Gladiaattoreita ja muita muinaisia roomalaisia

Espoon EMMA, WeeGee, KAMU - kompleksi on mukava paikka. Siellä on mielenkiintoisia vaihtuvia, usein historiaan liittyviä näyttelyitä (kuten vaikka Ötzi-jäämies) sekä tietysti tutut vakkarit Kellomuseosta Lelumuseoon.

Gladiaattorit näyttelyn bongasimme poikien kanssa jo muutama viikko sitten ja totesimme sen kiinnostavan kaikkia. Sunnuntai-aamuna huomasin tarjolla olevan myös "Tapaa gladiaattori" - tapahtuma. Sinne siis!

Servi Morituri-ryhmän esitys riemastutti erityisesti isompia poikia. Toto 4v. oli ensin aivan innoissaan, mutta sitten miekkojen ja kilpien kolahdukset alkoivat olla liikaa ja me lähdimme katselemaan futuristisen kesämökin kuvia ja kokeilemaan Eero Aarnion tuoleja. Esityksen päätyttyä Toto siirtyi vanhempien kanssa Lelumuseon puolelle Esikoisen ja Kirpun jatkaessa gladiaattorien haastattelua ja varusteiden testausta.

Toki me kiersimme näyttelynkin. Toivon, että pojat lukivat tekstejä seiniltä, sillä ne olivat oikeasti aika kiinnostavaa kuvausta gladiaattorien elämästä ja Colosseumin historiasta. Sen verran ehtivät edelle, että ihan varma en ole tiedon mieleenpainumisesta, mutta itse kyllä opin montakin asiaa.

Oikein mukava museokäynti siis. Jos muitakin kiinnostaa, niin noita gladiaattoritapaamisia on tiedossa vielä muutama ja muutenkin KAMUssa on mukavaa aiheeseen liittyvää ohjelmaa. Ja voihan museokierroksen käydä ihan muutenkin, samalla lipulla pääsee kaikkiin talon näyttelyihin (12€/aikuinen - alle 18v ilmaiseksi).


Roomalukemisia?

Näyttelyn inspiroimana aloin myöskin muistelemaan, mitä kirjoja mahdollisesti olisin aiheesta eli muinaisesta Roomasta vuosien varrella tullut lukeneeksi... siis historiallista fiktiota. Tässä muutama, täydentäkää toki!

Klassikko: Henryk Sienkievicz ja Quo Vadis
Tämä löytyy hyllystä ja olen lukenut pariinkin kertaan. Erittäin suositeltava. Ilmeisesti minun osaltani jo ajalta ennen blogia - ainakaan en löytänyt kirjoitusta.

Finlandia-ehdokas: Asko Sahlberg ja Herodes
Tykkäsin ja tästä näköjään löytyy oikein bloggauskin.

Dekkaria: Lindsay Davis ja Marcus Didius Falco
Yep, jo muinaiset roomalaiset käyttivät yksityisetsiviä... Riemastuttava sarja, jota tosiaan pitänee taas jatkaa jossain vaiheessa. Piristävän erilainen sankari uudenlaisessa (muinaisessa) miljöössä.

Tähän hätään en nyt muista muita. Lisätään jossain vaiheessa, jos tulee mieleen.

Niin, ja sitten se täydennys eli kirjoittakaapa lisää - tekisi mieleni minunkin vielä jatkaa aiheesta lukemista. 

Isänpäivän interaktiivista taidetta Vasarelyn tapaan

Yksi isännän lempitaiteilijoista on Victor Vasarely. Isänpäivän vierailukohde oli siis itsestäänselvyys. EMMAssa on nimittäin kyseisen taitelijan näyttely vielä 11.1.2015 saakka. 

"Victor Vasarely (1906, Pécs, Unkari–1997, Paris) oli optisen taiteen uranuurtaja, joka abstraktin sommittelun taitajana rakensi maalauksensa geometrisista kuvioista, kirkkaiden värien rinnastuksista, verkostoista ja viivastoista..." sanoo EMMAn esittely. Kuvat olivatkin mielenkiintoisia. Tosin osassa niistä vilisivät värit sen verran vinkeästi, että minun piti katsoa nopeasti toiseen suuntaan huimaamisen estämiseksi. 

WeeGee EMMAn näyttely ei ollut suuren suuri. Museo on kuitenkin siitä kiva, että samalla sisäänpääsyllä saa luvan kiertää kaikki esillä olevat näyttelyt. Tällä kertaa siis kävimme kurkkaamassa myös lelunäyttelin puolelle ja kiertelimme muutenkin. 

EMMA on myös ymmärtänyt lapsiperheiden tarpeet. Vasarelyn näyttelyn alussa oli suuren suuri palapeli, jossa pienet näyttelijänalut saivat tehtyä omia teoksiaan. Suurimmaksi suosikiksi osoittautui kuitenkin alun interaktiivinen videokaleidoskooppi.