Kerran jos toisenkin. Miksi? Sen kertoo Toto.

Näitä kirjoja meillä luetaan - uudestaan ja uudestaan. Toto 4v ei tunnu saavaan niistä millään tarpeekseen. Meillä on kirjoja hyllyt pullollaan ja lastenkirjojakin enemmän kuin lääkäri määrää, mutta ei... ensin luettiin Barbapapan teatteria puoli vuotta, sitten Puppea ja nyt valikoimassa on peräti neljä kirjaa. Yksi on ranskaksi ja äiti hurraa - se nimittäin tarkoittaa, että Papakin pääsee nauttimaan toistosta, toistosta, toistosta...

Yritän ymmärtää, mikä juuri näissä kirjoissa kiehtoo. Kysytään siis Totolta:

Miksi Barbapapan teatteri on niin hyvä?
Toto: "Koska siinä on lohikäärme. Koska ne (Barbapapat) muuttavat muotoaan ja esiintyvät"
Äiti: "Onko esiintyminen kivaa?"
Toto: "Joo!"

No tämähän selvensi senkin, miksi juuri tämä Barbapapa on valikoitunut suosikiksi isosta pinosta kyseistä sarjaa. Toto rakastaa esiintymistä, pääasiassa laulaen ja tanssien. Ilmeisesti esiintymisestä lukeminenkin siis on kivaa.


Miksi Pupen iso satukirja pitää lukea uudelleen ja uudelleen? 
"Koska siinä on aika monta tarinaa ja minä tykkään niistä kaikista. Minä tykkään niistä aurinkopäivistä"

Hyväntuulisuutta siis, tulkitsee äiti. Totta. Näissä tarinoissa on aina aurinkoista, vaikka sataisi. Puppe onkin ainoa, joka kelpaa välillä myös toisesta kirjasta. Vaikka tämä paksumpi on kyllä ehdoton suosikki.


Mikä Frozenin tarinassa kiehtoo? 
"Koska siinä on Elsa ja Anna - mä tykkään tytöistä. Koska tyttökirjat kiinnostavat. Koska tytöt ovat mun mielestä tosi kivoja"

Joopa joo, teini-ikää odotellessa siis... No, ei vaiskaan. Toto mitä ilmeisimmin rakastaa kaunista ja kimaltelevaa. Hän myös ihaili elokuvassa Elsaa siksi, että tämä kykeni luomaan lumesta ja jäästä niin upeita rakennelmia. Ihanaa, poika oppii arvostamaan naista muutenkin kuin kauniina kuvana!

Äitiä harmitti siis ihan tosissaan, kun tuossa joulunaikaan poika kieltäytyy laittamasta Olof -paitaa päällensä, kun "se on tyttöjen juttu". Kaverit päiväkodissa olivat sanoneet. Kävimme pitkiä keskusteluja siitä, voivatko pojat pitää tyttöjen jutuista ja tytöt poikien jutuista. Äiti kertoi lapsena kiivenneensä aina puissa ja leikkineensä nallipyssyillä. Pyssyleikkejä Totokin ymmärtää, paitsi että pyssyn lisäksi pitää aina olla myös pari miekkaa "ninjastyle". Olikin sitten ilmoittanut kavereilleen päiväkodin sponssikirjoja jaettaessa, että "minä otan Frozenin, koska tykkään tytöistä ja sillä siisti" YES!


Miksi eläinkirja on niin kiva? 
"Koska siinä on paljon eläimiä ja merieläimiä ja metsän eläimiä. Mä tykkään eläimistä"

Tietysti, eläimiä. Kuka lapsi nyt ei niistä pitäisi. Tyhmä kysymys (?)

Että sellaiset keskustelut näin maanantaina. 

Mitä teillä luetaan? Onko vakkareita?  

Lasten kanssa elokuvissa - Frozen

Olemme yrittäneet jo pari vuotta vähentää tavaralahjojen antamista, myös lapsille. Totta kai kovia paketteja täytyy jonkin verran olla, mutta ihan yhtä innostuneita ovat pojat olleet myös elokuvalipuista. Varsinkin, kun olemme tehneet niistä "kaverilippupaketteja" eli kumpikin isommista pojista saa ottaa mukaansa yhden kaverin, jolle tarjoamme elokuvan ja herkut.
 Tuntuu siltä, että juuri tuo kaveriosuus on lapsista tämän lahjan juju. Kumpikaan ei edes harkinnut sitä vaihtoehtoa, että olisi itse käynyt katsomassa kaksi filmiä. Heistä on ihanaa voida tarjota elämys ystävälle ja minusta on hauska kuunnella, miten ylpeinä he siitä ilmoittavat. Ehkä he samalla oppivat jotain jakamisen tuomasta ilosta.

Tällä kertaa katsottavaksi valikoitui Disneyn jouluksi lanseeraama Frozen. Siinä prinsessalla on talven tuottamisen taika. Eräänä päivänä hän vahingossa satuttaa pikkusiskoaan ja sen jälkeen taidot piilotetaan ja kuninkaalliset eristäytyvät linnaansa. Tyttöjen kasvettua linnan ovet on kuitenkin pakko avata, vaikka vain yhdeksi päiväksi. Porttien avaaminen tuo linnaan niin pahantahtoisia ja omaa hyötyään etsiviä ihmisiä, mutta mahdollistaa myös rakkauden löytymisen. Tosin se ei ehkä lopulta sitten olekaan ihan niin helppoa kuin ensisilmäyksellä luulisi.

Tarina on taattua Disney-laatua, muttei varsinaisesti mitään suurta klassikkoainesta. Lapset pitivät, vaikka pojat ehkä eivät tarinan rakkaustarinasta niin kiinnostuneita olleetkaan. Onneksi matkassa oli mukana hauskoja seuralaisia - kuten nuo trailerin lumiukko ja poro - eivätkä henkilöhahmot noin muutenkaan ota itseään liian vakavasti. Kikatuksia kuului salista tasaiseen tahtiin ja kyllä aikuistakin monet kohdat naurattivat.

Viihdyttävä elokuva siis on kyseessä - varsin sopiva piristämään tätä synkkää sydäntalvea ja tuomaan helpotusta lumen kaipuuseen. Sitä nimittäin valkokankaalla riittää. Myös tarina on herttainen ja vähän opettavainenkin - sitä voisi käyttää opetusesimerkkinä teinitytöille, jotka turhankin halukkaasti uskovat ensimmäiseen kiinnostusta osoittavaan kaksilahkeiseen... sen verran klassinen klisee tarinassa ilmenee.

Parasta taisi meidän poikiemme mielestä kuitenkin olla alussa esitetty Mikki-lyhytelokuva. Siinä perinteisesti piirretyt (siis sellaiset alkuperäisten näköiset) Mikki & ystävät ottavat yhteen ison pahan Musta Pekan kanssa. Mustavalkoista ja värejä oli hyödynnetty hauskasti lisäämään kolmiulotteisuuden vaikutelmaa ja muutenkin 3D  tuli hauskasti "silmille". Siitä kuuluttiin takapenkeillä puhuttavan kotimatkan aikana enemmänkin - ennen kuin palattiin taas koululaisvitsien pariin.