2.5.2021

Kuoleman kulissit

 

Olen elämäni aikana todennäköisesti lukenut satoja dekkareita... 

Tulipa sanottua vahvasti. Pitää tarkistaa. Hetki. 

Ei, kun se olikin alakanttiin. Pian voin jo sanoa tuhansia, sillä jo tästä blogista löytyy tunnisteella dekkari yli 1700 postausta. Joukossa toki voi olla muutakin dekkareihin liittyvää kuin itse kirjoja, mutta toisaalta olen myös usein kirjoittanut samassa postauksessa useammasta. Puhumattakaan tietysti siitä, että luin jo aika monta vuotta (vuosikymmentä) ennen koko blogin aloittamista. 

EDIT: Ja niin sitä mentiin luvuissa metsään. Eihän Blogger mitään laskea osannut. Artikkeleita on kaikkiaan 1700 ja niistä noin äkkiseltään laskemalla vain vajaat 300 dekkaritagilla. Silti olen todennäköisesti lukenut tuhansia dekkareita, sillä en ole blogannut kaikkia lukemiani, monessa artikkelissa on useampi kirja ja tosiaan luin dekkareita jo ihan lapsena ja siis vuosikymmeniä ennen blogin aloittamista. 

Voimme siis kaiketi olla samaa mieltä siitä, että kaikenlaisia dekkareita olen tullut lukeneeksi. On siis suhteellisen harvinaista, että koen dekkarin jotenkin genressään erilaiseksi. Kun niin käy, tunnen riemastunutta löytämisen iloa. 

Anniina Tarasova: Kuoleman kulissit 
Oma ostos Elisa Kirjasta 

Anniina Tarasovan esikoinen Venäläiset tilikirjani riemastutti ja pääsi yllättämään. Kuoleman kulissit jatkaa Reija Wrenin seikkailuja, joten jotain jo tiestin odottaa, mutta silti ei tässäkään oltu kaavoihin kangistuttu. Maantieteellisestikin piiri laajentui Kyprokselle saakka, sillä tarina alkaa sieltä. Murhalla tietenkin. 

Businesschicklitjännäri luokittelin Venäläiset tilikirjani. Tässä on ehkä vähän vähemmän chick litiä, vaikka osittain hahmoissa onkin havaittavissa pientä pehmenemistä. Lukemisesta on jo vähän aikaa ja huomaan parhaiten muistavani kuvaukset työoloista ja Reijan ajatukset bisneksen johtamisesta tai haasteista työntekijöiden kanssa. Itse kansainvälisessä liikemaailmassa koko työurani luovineena tuo ei liene mikään yllätys.

Reijan esimies siis kuolee ennen kuin Reija edes pääsee aloittamaan uudessa positiossa ja sitten pohditaan kuolemaan johtaneita syitä, jotka (ei niin yllättäen) johtavan petoksen jäljille. Yrityskaupat eivät olekaan ihan kuvitellun suoraviivaiset ja hämäräpeliä löytyy suunnasta jos toisesta. Kaikenlisäksi Konstantin palaa kuvioihin. 

Niin, Konsta... hänessä juuri on havaittavissa pieniä säröjä kovan kuoren pinnassa, mutta... Eniten jäin pohtimaan Tarasovan kuvausta organisaatiodynamiikasta. Mies palkataan johtajaksi ja hänen oletetaan suoraan olevan ylimmäisenä, vaikka varsinainen osaaminen olisi toisella (naisen) suunnalla. Tämän tunnistan. Naisena joutuu aina puskemaan tullakseen vakavasti otettavaksi, päästäkseen piireihin. Usein odotetaan naisen toimittavan esim. materiaalit ja strategiasisällöt, joista herrat sitten keskustelevat.

Kärjistän, mutta vain hieman. Olen  huomannut näin etäaikana tämän korostuvan. Kuulen välillä jälkikäteen keskusteluista, joiden lopputulemana sitten odotetaan minun toimittavan materiaalit. Herroilla kun ei ole tarkkaa käsitystä sen paremmin kokonaisuudesta kuin yksityiskohdista, niin joutuvat lopulta tulemaan luokseni. Minä siis en kelpaa keskustelemaan ja suunnittelemaan, mutta toki toimittamaan sisällön, tai jos olenkin mukana keskustelussa niin lopullinen "käsityö" jää minun kontolleni.

Ottaako päähän? Kyllä. Jaksanko taistella? Nykyään vähemmän. Voimat eivät yksinkertaisesti riitä. Joskus mietin, onko tässä työmäärässä oikeasti taktiikkaana vaientaminen. Liian kiire saada aikaiseksi, että ehtisi edes tunnistamaan kieroutunutta dynamiikkaa. Ehkä pitäisi viheltää peli poikki ja yksinkertaisesti kieltäytyä toimittamasta. Itseasiassa jotain tuollaista olen viime viikkoina tehnytkin. Äänensävyni on tiukentunut ja resurssipyyntöjeni volyymi noussut. Katsotaan, miten käy.

Nyt olin vähän epäreilu. Ympärilläni on ihan mahtavia kollegoja, niin miehiä kuin naisia. Kaikilla myös on ihan järjetön kiire, koko ajan. Eikä ylläoleva koske kaikkien tiimien toimintaa. Paljon on kiinni mukana olevista ihmisistä. Väsymys saa liioittelemaan, mutta vain osittain ja vain vähän. 

Noin sitä mentiin sivupoluille itse aiheesta eli kirjasta, joka oli oikein viihdyttävä dekkari. Pidin siitä ja huolimatta työelämä-assosiaatioista lukeminen oli rentouttavaa. Toivottavasti Reijan seikkailut jatkuvat. 

10 kommenttia:

  1. Herran jestas mikä määrä dekkareita, olet jo pro näiden kirjojen tulkitsijaksi.
    Kivaa sunnuntaita sinulle Minna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, dekkarit ovat nopealukuisia ja ovat kuuluneet lukemistooni kai suurin piirtein aina... Ikääkin on kertynyt sen verran, että aika monta on jo ehtinyt lukea :-)
      Aurinkoista sunnuntaita!

      Poista
  2. Kunnioitettava määrä dekkareita! Itsekin mielelläni luen dekkareita, mutta tämä onkin minulle aivan tuntematon kirjailija. Joskin ei ehkä osu omalle mielialueelle, mikäli sisältävät kovasti viihteellisyyttä ja bisnes -maailman koukeroita, joista en itse ymmärrä mitään. Toisaalta onhan virkistävää sukeltaa kliseisesti sanottuna sinne oman mukavuusalueen ulkopuolelle välillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän siitä saa kun katsoo numeroita väsyneenä. Eihän noita dekkariartikkeleita ihan noin paljon ollut. Blogger ei osannutkaan laskea niin kuin kuvittelin. Dekkareita toki olen tainnut silti lukea tuhansia, sillä ne ovat kuuluneet lukuvalikoimaani ihan lapsesta alkaen.
      Kuoleman kulissit on ihan mielenkiintoinen - kannattaa kokeilla (tosin aloittaisin siitä ensimmäisestä osasta)

      Poista
  3. Ohoh, aika hurja määrä dekkareita ! Turhauttavaa tuo mitä kerrot , mutta olen itsekin kokenut samantapaista, ja se kyllä turhauttaa. Mukavaa uutta viikkoa Minna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No luvut olivat kyllä artikkelien osalta pielessä. Blogger ei osannutkaan laskea enkä minä väsyneenä osannut tarkistaa. Silti noita luettuja dekkareita on elämän aikana varmaan jo tuhansia.
      Sen verran paljon niitä tuli nuorena luettua (ja myöhemminkin).

      On turhauttavaa. Varsinkin kun tietää, että ei kukaan tietoisesti ja tahallaan, vaan kyseessä ovat sellaiset opitut ja selkärangasta tulevat käyttäytymismallit.

      Poista
  4. Se on aina kiva, kun löytää jotain uutta ja mieleistä luettavaa, varsinkin kun on ehtinyt lukea jo niin paljon :)

    Muistelen.kuulleeni tuosta ensimmäisestäkin Tarasovan kirjasta, vaikkei sitä paljon ole blogeissa näkynyt. Sulla on kohdillaan syy ja motiivi olla bisnesmaailmaan sijoittuvasta dekkarista kiinnostunut, mulle bisnesjutut on melkoinen turnoff, oli sitten kyse mistä genrestä vaan.

    VastaaPoista
  5. Kiinnostavaa pohdintaa työelämästä. Minäkin olen tykästynyt Tarasovan kirjoissa juuri siihen puoleen (ja ruokaan!). Jäin oikein miettimään kuvaustasi miesten ja naisten ”työnjaosta” isoissa organisaatioissa. Olen itse sillä tavalla onnekas, että työskentelen pk-yrityksessä, jossa on vahva naisvalta (😊), joten itse en ole moista kokenut, mutta kyllä minäkin ilmiön tunnistan yritysmaailmasta. Mutta tätä tekee mieli oikein ajan kanssa pohdiskella. Kuinka paljon on kaikkea tällaista, mitä ei välttämättä tunnista, eikä ymmärrä?

    VastaaPoista
  6. Hatunnosto dekkarien lukemiselle! Minulla on välillä dekkarikausia, mutta sitten kyllästyn samoihin kuvioihin. Uskomattomia, mutta todellisuuspakoa.

    VastaaPoista
  7. Molemmat Tarasovat vaikuttavat raikkailta tuulahduksilta dekkarigenreen. Ehkä niidenkin voisi sanoa laajenevan rikosromaanin suuntaan?
    Olen jotenkin onnistunut toistaiseksi kiertämään omakohtaisen lukemisen. Blogeja lukiessa ja meidän Kirsin tekemää podcast-haastattelua kuunnellessa voi vain kysyä Miksi? ja torua itseään.
    Taidanpa korjata tilanteen.

    Minna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista