31.1.2020

Punainen pata jutustelee

Minullakin on punainen pata, mutta olen itse asiassa viime aikoina tykästynyt mustaan, pyöreään ja matalampaan. Tosin meillä taidetaan muutenkin kokata pääasiassa pannuissa ja kattiloissa hellalla, tai sitten uunivuoassa.

Kati Tervon kirjassa punainen pata on inspiraation lähde ja rakas keittiöväline. Voin hyvin kuvitella padan kirvoittavan tarinoita, mutta näissä on paljon muutakin - ihan ajankohtaiselta tuntuvaa huolimatta siitä, että lyhyet tekstit on alunperin julkaistu jo muutamia vuosia sitten.

Kati Tervo: Punainen pata 
Oma ostos Elisa Kirjasta 

Pieniä teksejä keittiön iloista, ruoanlaiton haasteista, herkullisista aineksista ja perheestä keittiössä. Jos itse tykkää ruoanlaitosta, ovat nämä pieniä kivoja välipaloja. Niistä löytää useammankin tutun ajatuksen (ja välillä on eri mieltä).

Hieman koin tekstit hajanaisiksi eikä monissa ollut oikein punaista lankaa, vaikka väriä edustava pata välillä vilahtikin. Ehkä sitä onkin vähän jumittunut siihen, että teksteissä pitäisi olla rakenne. Välillä on ihan vapauttavaa vain lukea kevyttä jutustelua. Vähän niin kuin istuisi ystävän kanssa keittiössä höpisemässä, vaikka tietysti tässä tapauksessa vähän yksipuolisesti. Dialogia voi käydä vain omassa päässä.

Sinänsä oli ihan mukava kuulla pieniä kommentteja myös Tervojen perhe-elämästä, sellaista ohimennen lausuttua, mutta  kenties toisen(kin) puoliskon faneja kiinnostavaa.

Ihan mukava tuttavuus siis, mutta ehkä seuraavaksi ruokakirjaksi haluan jotain vähän kunnianhimoisempaa (Nigellan How to Eat - äänikirjan lisäksi).

Mitähän muita tällaisia pohdiskelevia ruokakirjoja onkaan olemassa? Suosituksia?


11 kommenttia:

  1. Minulla on oranssi pata ja aika ajoin se on kovassakin käytössä. Eniten taitaa tosiaa paistinpannu ja kattila olla meidänkin perheessä käytössä.
    Kivaa lauantaita sinulle Minna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pataruokia tulee tehtyä talvella, mutta kesällä pata lomailee :-)
      Mukavaa sunnuntai-iltaa!

      Poista
  2. Meillä on puolison mummolta saatu pieni pata, joka on musta ja jonka kansi oranssi. Ihanan retro, mutta eipä ole juuri tullut käytettyä.

    Ruokakirjat eivät ole minun juttuni, olivatpa romaaneja tai tietokirjoja (näitä jälkimmäisiä puolisoni tosin lukee paljon, nytkin meillä on kirjastosta lainassa vuoden 2019 keittokirjaksi valittu Peruna), mutta lähimmäksi tätä varmaan menee Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville, josta pidin mahdottoman paljon.

    Olen pidemmän aikaa yrittänyt muistella romaania, joka on ilmestynyt n. 2004-2006 välissä, ja jolla on ehkä ruokaan liittyvä nimi. Siinä on teoksessa mainitut ruoat myös resepteinä ja sijoittuu potentiaalisesti Italiaan. En vain saa millään päähäni mikä se on. Olin 2005-2006 töissä pienessä sivukirjastossa Kuopiossa ja teos oli silloin uutuus, josta kirjastonhoitaja kollega piti paljon. Erehdyin hetken luulemaan tuota perunankuorikirjaa täksi, mutta sehän on paljon myöhemmin ilmestynyt. Tuleeko sinulle mieleen mitään tällaisen epäselvän muistikuvan perusteella?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luen ruokakirjoja yhtä lailla ahmimalla kuin romaaneja, mutta ymmärrän hyvin, jos ne eivät innosta.
      Minä olen vuosien varressa lukenut useamman romaanin, jossa myös on reseptejä. Pitänee vähän vilkaista arkistoja. Ei nyt ihan suoralta kädeltä tule mieleen, vaikka hämärä mielikuva onkin jostain Italiaan liittyvästä ja resepteistä... Ei ole blogiakaan vielä tuolta ajalta, että voisi kurkata.

      Poista
    2. Voisiko kirja olla sellainen kuin Ruokaa Amore ? Sijoittuu Italiaan, suomeksi ilmestynyt 2005 ja sisältää reseptejä ? En ole itse lukenut, mutta osui tuossa silmiin.

      Poista
    3. Tuon Ruokaa Amore kansi ei näyttänyt tutulta, kun katsoin Kirjasammosta. Siellä kuitenkin huomasin asiasanan gastronomia ja sen takaa muutaman kirjan joista löysin (luullakseni) sen etsimäni teoksen, sillä Mausteena Fernet Brancan kansi alkoi soitella kelloja. Oletko sitä lukenut?

      Poista
    4. Olen itse asiassa loppujen lopuksi lukenut aika vähän ruokaan liittyviä romaaneja (huomaan...) Ihan vieras tuo Mausteena. Pitänee tsekata.

      Poista
  3. Meillä on yksi pata (musta Kilta), jota tulee käytettyä aika harvoin.

    Pohdiskelevia ruokakirjoaj voisivat olla vaikka: Henna-Kaisa Sivosen Mummoillen : henkisen mummon käsikirja, Erica Bauermeisterin Elämän lempeät maut (The school of essential ingredients) ja Richard C. Moraisin Herkullinen elämä (The hundred-foot journey).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kirjavinkeistä! Noista olen lukenut vain Herkullinen elämä-kirjan ja se oli mainio myös elokuvana!

      Poista
  4. Tykkään ajatuksesta punaisesta padasta yhdistävänä tekijänä, että ikään kuin keräännytään padan ympärille turisemaan. Käytännössä pataruokia tulee kyllä tehtyä harvoin. Muistelisin, että meillä kuitenkin on pata olemassa. Mies on taloutemme pääkokki, joten pakko sanoa, en ole edes varma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pataruoasta tulee mieleen jotain lohdullista ja yhdistävää. Meillä sitä tehdään aina joskus, mutta ehkä pitäisi enemmän.

      Poista