Kävelyt sitten jäivätkin väliin, mutta se ei ollut huvitusten vika vaan kelin. Koko koululaisten syysloman on vettä tihkunut enemmän vai vähemmän. Eihän se sinänsä muuten haittaa, mutta Pokemoneja ei ole helppo jahdata kylmässä vesisateessa.
Elokuviinlähtö siis osui oikein sopivaan väliin ja sopiva oli elokuvakin. Onneksi myös mainokset olivat S-rajoitusten mukaisia. Toto kun oli elokuvissa vasta toista kertaa kolmen vuoden takaisin järkytyksen jälkeen. Silloin oli elokuvan alussa näytetty niin pelottava mainos, että vielä nytkin oli hilkulla, ettei jäänyt menemättä. Vatsaa väänsi ja tuskanhiki pisaroi pojan otsalla. Oli kuitenkin päättänyt, että elokuviin mennään ja sitten myös mentiin. Onneksi.
Uusin Late Lammas on ehkä hieman "lapsellisempi" kuin edellinen, mutta se ei ole välttämättä ollenkaan huono juttu - ainakaan yleisön mielestä. En muista, koska olisi niin hersyvää riemua ja kikatusta kuulunut katsomosta niin moneen kertaan elokuvan aikana. Myönnän myös oman nauruni kaikuneen kuorossa.
Nauru oli iloista ja viatonta niin kuin Farmageddon kokonaisuudessaan. Avaruudesta saapuu tilan lähelle pieni vieras ja sitten mietitään, millä hänet saisi takaisin kotiin. Ystävä voi olla, vaikka olisi erilainen, eikä edes puhuisi samaa kieltä. Vaikka lampaat tekevätkin kepposia ja välillä vähän jotain menee rikki, on kaikilla kuitenkin hyvä tahto. Pahiskaan ei ole niin paha kuin miltä näyttää ja monta asiaa voi korjata halilla.
Kyse ei ole eksistentiaalisesta elämäntuskasta, vaan iloisesta ja viihdyttävästä elokuvasta, jolla ainakin minun mielestäni oli terveet arvot. Ystävyyden ja toisten hyväksynnän tärkeydestä kun ei voi koskaan tarpeeksi puhua.
Tykättiin kaikki kolme, Toto, isäntä ja minä. Elokuvista tuli ulos hyvällä mielellä ja synkkä keli unohtuneena. Tällaisia mutkattomia ja lempeitä juttuja tarvitaan aina välillä. Vahva suositus perheen yhteisiin elokuvahetkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti