Työmatkalla eli pää pilvissä, mieli merellä

Ernest Hemingway: Vanhus ja meri
oma ostos Elisa Kirjasta (tarjous 4,90€ voimassa kesäkuun 2015 loppuun)
lukijana: Ismo Kallio 

Viime viikolla taisi kollega vähän jäädä ihmettelemään, mikä otus minua oli pistänyt.

Tiedättehän sen tunteen, kun kieli kantaa ja mieli lentää? Tunnistattehan, kun sanon, että pelkät sanat toistensa perässä voivat aiheuttaa aivoissa lievää humalatilaa muistuttavan tunteen? Siitä tunteesta tietää, että kyseessä on todellinen klassikko.

Hemingwayn Vanhus ja meri on juuri sellainen kirja. Tarina on surullinen ja vähän julmakin kertomus vanhasta miehestä, joka mittelee voimiaan suuren miekkakalan kanssa ja voittaa, kuitenkin lopussa häviten merelle, oikulliselle rakastajattarelle. Kirjaa voi tulkita monella, monella tavalla, mutta tällä kertaa en halua lähteä miettimään ihmisen pienuutta luonnon edessä tai elämän kiertokulun ja ihmisen nöyryyden merkitystä tai...

Niin, minun piti vain kertoa, miten saavuin toimistolle ajatukset suurella merellä vietettyäni tovin paahtavan auringon alla paksu siima olkapäideni yli kietoutuneena, yhtä veljeni kalan kanssa. Piti mainita, miten vaikeaa on sanoilla kuvata silmät suurina kuunteleville kollegoille sitä tunnetta, kun sanat soljuvat kauniina musiikkina ja kielen rytmissä keinuminen miltei huimaa ja kun tekisi mieli pakottaa kuulokkeet kaverinkin korville. Saada hänetkin ymmärtämään.

Niin, mainitsinko jo kyseessä olevan taas äänikirja?

Olen ennenkin täällä hehkuttanut klassikoiden uusia ulottuvuuksia kuunneltuina (Hobitti, Taru Sormusten herrasta, Sinuhe egyptiläinen...) Ismo Kallion ilmeikäs, mutta kuitenkin sopivasti tasainen lukutapa sopi tähän kirjaan kuin nenä päähän. Hänellä on taito tuoda vanhuksen ajatukset, väsymys ja kokemuksen tuoma juonikkuus yhteen meren keinunnan kanssa, ilman sen kummempia kommervenkkejä.

Olen lukenut Vanhus ja meri -kirjan joskus vuosia sitten. Silloinkini totesin ymmärtäväni sen klassikkoarvon, mutten sen enempää innostunut tarinasta. Vasta nyt jotenkin pääsin sen kauneuteen todella sisälle. Ehkä syynä on oma vanhenemiseni. Kirjathan kokee eri tavoin elämän eri vaiheissa. Voi tosin olla niinkin, että kun yhdistetään hyvä lukija kirjalliseen klassikkoon, on lopputulemana jotain suurempaa kuin osiensa summa - vai olenko minä vain loman tarpeessa?