Oma ostos Elisa Kirjasta
Dekkariviikon kunniaksi näin lopuksi vielä lastendekkaria. Lapsillehan on paljonkin ollut tarjolla salapoliisitarinoita niin kauan kuin minä muistan. Enkä varmastikaan ollut ainoa, jonka lapsuuden lukemisiin kuuluivat Viisikot, Neiti Etsivä, Salaisuus-sarja, Kolme etsivää ja monet muut.
Jo Nesbo on tunnettu nimi aikuisten dekkarien puolella. En itse ole häpeäkseni yhtään hänen kirjaansa lukenut aikaisemmin, mutta nyt ajattelin aloittaa lapsille suunnatusta Tohtori Proktori -kirjasta. Odotukset olivat korkealla, mutta vähän jouduin pettymään.
Kurja konnakopla on vienyt Norjan koko kultavarannona, eikä heitä tunnu saavan kiinni sen paremmin Norjan salainen palvelu kuin Britannian vastaavat agentitkaan. Apuun siis kutsutaan Tohtori Proktori ja hänen nuoret apulaisensa. Kielipillerin avulla englantia puhuvat sankarit lähtevät Lontooseen Big Benin juurelle etsimään kultaharkkoa.
Matkalla joudutaan tietysti moniin seikkailuihin ja varsinkin käyttämään valeasuja. Juonenkäänteitä riittää ja tarinassa sattuu ja tapahtuu. Jotenkin kuitenkin kirjasta jäi vähä kohkaamisen tuntu. En oikein pitänyt yhdestäkään kirjan henkilöstä ja jotenkin vähän väsähdin itse tarinaan. Ehkä en tosin enää ole varsinaista pierupulverijuttujen kohderyhmääkään, mutta jotenkin koko tarinassa ei ollut päätä eikä häntää.
Uskon lasten älykkyyteen ja kykyyn tunnistaa vähän puolivillaisesti suunnitellut ratkaisut ja tässä kirjassa niitä valitettavasti löytyi jonkin verran. Kiperistä tilanteista selvittiin välillä vähän oudonkin helposti. Toki käänteiden joukossa oli myös muutamia hauskojakin oivalluksia, mutta kokonaisuutena kirja taitaa minulla päätyä nopeasti unohdettavien joukkon.
En saanut poikia innostumaan kirjasta edes takakannen tekstien perusteella, joten en osaa sanoa, miten pierujutuille muuten sielunsa pohjasta naurava melkein 11v olisi tähän kirjaan reagoinut. Ehkä hän olisi tykännyt siitä äitiään enemmän.
Taisi myös aloittaa kirjasarjan keskellä, mikä selittänee osan viittauksista, joista en oikein päässyt perille. Luin jostain, että tämä olisi ketjun heikoin lenkki eli vähiten pidetty tarina. Pitänee siis antaa Tohtori Proktorille joskus toinen mahdollisuu, tai sitten kokeilla jotain hänen aikuisten dekkariaan. Josko sitten osuisi ja uoppaisi paremmin minuunkin.
 |
| Klikkaa muihin dekkariviikon artikkelihini |
P.s. Joko kävit vastaamassa lukijan herkkuihin liittyvään kyselyyn? TÄÄLLÄ
Juuri luin yhden Nesbøn dekkarin ja pidin siitä. En tiennyt, että hän on kirjoittanut dekkarin myös lapsille. Kiintoisaa, vaikket niin vakuuttunutkaan.
VastaaPoistaToiset osat tästä lastensarjasta ovat kuulemani mukaan parempia.
PoistaMinulla ovat nuo aikuisten kirjat vielä kokonaan kokeilematta.