Monen muun blogin innostamana aloin minäkin oikein laskemaan, että paljonkos sitä tulikaan viime vuoden aikana luettua. Yllätyin. Olen näköjään ehtinyt kirjojen pariin enemmän kuin uskoinkaan.
Tilastoni tosin on vain suurin piirtein puolen vuoden ajalta (eli tämän blogin tähänastisen elämän ajalta), mutta sinä aikana olen Library Thingissä pitämäni listauksen mukaan lukenut 29 kirjaa. Ei paha, sehän on noin kirja viikossa.
Okei, myönnetään, joukossa on tosi paljon helppolukuisia dekkareita, mutta eikös nekin kuitenkin lasketa kirjoiksi ?
Ja mitä näistä luetuista sitten jäi mieleen vielä vuoden vaihduttua ? No, ainakin nuo uudet vanhat dekkarituttavuudet eli kirjailijoina Ngaio Marsh ja Martha Grimes, jotka tarjosivat hyvinkin viihdyttäviä hetkiä. Tänään Akateemisessa näin pokkarihyllyssä ainakin Ngaio Marshia englanninkielisenä, joten sieltä löytyy halukkaille...
Erikoisimpia tuttavuuksia ehkä olivat nuo Jane Austen väännökset Zombeineen. Ne jäivät vaivaamaan mieltä vielä lukemisen jälkeenkin - eivät tosin sen takia, että olisivat olleet erityisen pelottavia tai aiheuttaneet painajaisia. Lähinnä jäin miettimään sitä, voiko toisen tekstiin noin vain tarttua ja lähteä vääntelemään. Onko kyseessä pilanteko vai kunnianosoitus ?
Vanhoja rakkaita tuttavuuksia joukkoon mahtui ainakin Waltarin "Suuri Illusioni", Mäkelän "Mestari" ja Hemingwayn "Käärme paratiisissa", eikä vuotta voi laittaa plakkariin mainitsematta Coelhon "Alkemistia". Viimeksi mainitun lukeminen oli oikeasti nautinnollista.
Vuoden viimeisenä kirjana on vielä bloggaamaton "Quantum Thief" Hannu Rajaniemeltä. Mitähän siitä nyt sitten oikein sanoisi ? Scifi on minulle osittain vähän tuntematon laji ja kirjan kanssa kesti hetken päästä sinuiksi varmaan ihan vaan tyylilajiin tottumisen takia. Lisäksi kirjan tarina polveilee kovasti, koneet ovat osa ihmistä eikä ihmisen olemus ole ollenkaan totutunlainen. Vai mitä sanotte aineettoman tietoisuuden tai identiteetin mahdollisuudesta vaihtaa ruumista ja käytännössä elää vaikka ikuisesti ?
Tarina sinänsä on aika perinteinen - Jean le Flambeur on varas, joka on aikoinaan rakentanut jotain myös muita kiinnostavaa. Hän ei vain muista sitä. Kirjan edetessä selviää vähitellen, mistä on kyse. Ei siitä sen enempää, ettei pilata niiden lukukokemusta, joilla tämä odottaa vielä luettavien pinossa.
Ihan mielenkiintoinen tuttavuus, mutta en ole ihan varma tulenko jatkossakaan scifiin kovasti keskittymään. Kaipa sitä pitäisi lukea edes muutama...
Tänään täydennettiin kirjahyllyn päällä vaarallisen korkeana keikkuvaa pokkaripinoa. Sekä miehen että minun luettavien kasa kasvoi muutamalla. Minä poimin mukaani muutaman blogeissa kehutun kuten Miina Supisen "Liha tottelee kuria" ja Haruki Murakamin "Suuri lammasseikkailu". Niistä sitten myöhemmin, kun pääsen pinossa eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti