Monessakin blogissa on mainittu Harlekiinin uudesta nocturne-sarjasta, joka keskittyy kovasti trendikkäisiin vampyyrien ja muiden yliluonnollisten olentojen rakkaussuhteisiin.
Helsingin rautatieasemalla silmiini osui kyseistä sarjaa Michele Haufin Rakas vampyyrini. Pitihän se tietysti sitten napata mukaan. Olisin saanut kirjan luettua Helsinki-Turku-välillä, jollei puhelin olisi koko ajan soinut tai piipannut, eikä siitä kauheasti jäänyt enää iltalukemiseksikaan. Kevyttä siis.
Oliko sitten hyvää kevyttä kirjallisuutta ? No jaa, ehkä käsiini osui jotenkin turhankin Harlekiinimainen tarina, mutta minulle ainakin tuli déjá vu (tai lu) olo. Aika samanlaista hömppää, johon en oikein ole jaksanut vuosikausiin keskittyä kuin ns. normaalit Harlekiinitarinatkin. Siis huolimatta siitä, että päähenkilöinä oli vampyyrien heimonvanhin ja ihmissusiprinsessa.
Pariskunta menee pakosta naimisiin, jotta rauhansopimus vampyyrien ja ihmissusien välille saataisiin aikaiseksi. Ja kuinkas sitten kävikään ? Sen arvannevat kaikki. Lisäkäänteitä tuovat jonkun verran molempien heimojen petollisuus rauhansopimuksen suhteen ja ihmissusiprinsesessan isän julmuuden ilmentymät, mutta ei kirjassa oikeasti ollut mitään kovin uutta.
Kannattaako sitten lukeakaan ? No, kyllä tuo sai junamatkan tuntumaan lyhyeltä... kevyttä viihdettä. Eikä Harlekiinilta kai oikein muuta voi odottaakaan, vai ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti